Keskiviikon pääpuhujina olivat Nobel-palkittu ihmisoikeusaktivisti, lääkäri ja pastori Denis Mukwege Kongon demokraattisesta tasavallasta, pastori ja kirjailija Rick Warren Yhdysvalloista sekä pastori ja Pentecostal World Fellowshipin puheenjohtaja Billy Wilson.
Pieni välikevennys kuultiin kuitenkin Kanadasta. Pastori David Wells aloitti tervehdyksensä toteamalla, että hän on kanadalaisena nyt jääkiekkoareenassa puhumassa.
Lyhyt kannustuksen sana Edmonton Oilersille viittasi meneillään olevaan NHL:n finaalisarjaan Florida Panthersia vastaan. Samalla se oli kevyt kuittaus yhdysvaltalaisille veljille ja sisarille.
Keskiössä ei kuitenkaan ollut urheilu vähimmissäkään määrin, vaan Jumalan voiman konkreettiset vaikutukset ihmisten elämässä eri puolilla maailmaa.
Warren puhui oman henkilökohtaisen todistuksensa pohjilta. Hän mainitsi, kuinka arkana hän meni pienehköstä kaupungista Teksasista suurempiin ympyröihin Kaliforniaan, ja kuinka Jumalan avulla työ alkoi edetä.
Hän painotti sitä, että Jumala etsii ihmisiä, joita voisi käyttää evankeliumin työssä. Warren mainitsi neljä esimerkkiä vastauksista Raamatussa tilanteissa, joissa Jumala kutsui heitä palvelukseensa.
Mooses sanoi minäkö, Joona en minä, Rebekka miksi minä. Jesaja totesi lähetä minut.
– Vertauskuvallisesti voi todeta, että kala ei automaattisesti hyppää veneeseeni. Joskus uskovien olisi suotavaa jättää vaikka jokin seurakunnan kokous väliin ja pitää grillijuhla naapurin kanssa, Warren muistutti.
– Vaikuttaa siltä, että välillä sekä uskovat että uskosta osattomat molemmat pelkäävät evankeliointia.
Denis Mukwege korosti sekä puheessaan että sitä seuranneessa ruotsalaisen Niclas Lindgrenin haastattelussa ihmisoikeuksien merkitystä ja Jumalan rakkautta koko yhteiskunnassa. Seurakunnilla tulisi olla paikkansa vaikuttamassa myös yhteiskunnan keskellä.
– Meidän ei tulisi pysyä kirkoissamme vaan pitäisi mennä sinne, missä ongelmat ovat.
Mukwege palasi sinne, missä ongelmia on paljon, kotimaahansa Kongoon. Hänen kotiinsa hyökättiin, ja vartija kuoli kyseisessä hyökkäyksessä.
Sen jälkeen Mukwege halusi päästä paikkaan, jossa on turvallisempaa. Hän muutti Belgiaan.
Jumalan rakkaus vaikutti kuitenkin paluussa. Kongon köyhät naiset keräsivät rahaa Mukwegen paluulippuun.
Voimallisen todistuksen Jumalan voiman todellisuudesta antoi myös jengimaailmasta pelastunut ruotsalainen Sebastian Stakset.
Stakset kuvaili, kuinka huumeaddiktioista ja rikollisuudesta oli mahdollista nousta Jeesuksen anteeksiantamuksen kohtaamisen jälkeen.
Alkuaskeleet uudella tiellä eivät olleet täysin ongelmattomat, minkä vuoksi hän jakoi julkista kiitosta myös seurakuntien pastoreille ja tukena olleelle uskovaiselle pariskunnalle.
– Synti on rangaistus jo itsessään ihmiselle. Synnillä on aina omat seurauksensa elämässä, Stakset sanoi.
– Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Emme tee heistä seurakunnissa omia kuviamme tai vaadi heitä mukautumaan meidän omiin odotuksiimme.
Ylistysmusiikki oli valtavaa, mutta Suomi oli esillä avajaispäivänä myös ilman pohjoismaisia naapureitaan.
Finlandia-hymni hiljensi ulkomaisetkin vieraat. Vaikuttava klassikkoteos sopi mitä mainioimmin Teemu Hämäläisen johtaman Sinfonietta-orkesterin ja Lasse Heikkilän luotsaaman lauluryhmän esitettäväksi.
Mahtavaa oli myös koko yleisön voimin laulaa kansainvälisesti tunnettuja hengellisiä klassikkoja, kuten Oi Herra, suuri.
