”Kaikki on toisin Pohjois-Afrikassa”, toteaa kristillistä arabityötä Suomesta käsin tekevä Marja-Liisa Ezzine. Hän on puolisonsa Davidin kanssa paininut kyseisen maailmankolkan tienoilla jo nuoresta aikuisuudestaan asti, reilut neljäkymmentä vuotta. Ezzinet ovat edelleen Sansan (Medialähetys Sanansaattajien) senioreita. Työtä on tehty radion, television ja netin välityksellä ja nykyään maahanmuuttajien parissa.
Mikä kaikki on toisin Pohjois-Afrikassa?
Ensinnäkin kristittyjen tilanne on erilainen kuin Suomessa – jos haluat opiskella teologiaa ja opettaa muita, teologista koulutusta ei ole tarjolla tai jos olisi, puuttuu rahaa opiskeluihin. Tämän vuoksi ymmärrys kristinuskon pilareista on ohutta, ja kristittyjen kesken saattaa kehkeytyä eripuraa tai harhaoppeja leviää.
Toiseksi kristityillä ei ole kokoontumistiloja. Turvallisuutta tarvitsevat ne yksityiskodit, jotka avaavat ovensa kristittyjen kokoontumiselle. Koteihin ei sentään poliiseilla ole asiaa eivätkä he tee kotietsintöjä, mutta sitäkin rankempaa on kristityn kokemus joutua oman yhteisönsä hylkäämäksi uskonsa vuoksi.
Suomeen muuttaneiden keskuudessa saattaa olla naisia, jotka ovat nuoresta asti saaneet huonoa kohtelua osakseen.
Kolmanneksi naisten asema on erilainen. Suomeen muuttaneiden keskuudessa saattaa olla naisia, jotka ovat 13-vuotiaasta lähtien, pakkoavioiduttuaan, saaneet huonoa kohtelua osakseen. Suomessa he alkavat tajuta, miten huonosti heitä on kohdeltu, jolloin perheen pysyminen koossa on vaakalaudalla kun nainen ei enää hyväksykään huonoa kohtelua. Pohjoisafrikkalaiset miehet puolestaan saattavat lukea väärin suomalaisen naisen reippaan ja avuliaan käytöksen. He eivät ole tottuneet sellaiseen.
Neljänneksi Pohjois-Afrikassa ei ole totuttu rikkauteen, rahaan eikä runsaaseen materiaaliseen tarjontaan. Mikäli onnistuu saamaan hyväpalkkaisen työn Suomessa, kiusaus on luisua maailmalliseen menoon.
Rukous ja käytännön ratkaisut auttavat
Marja-Liisan Ezzinen mukaan on päivänselvää ja ehdottoman tärkeää rukoilla jokaisen maahanmuuttajan jokaisen ongelman puolesta. Rukous voittaa oman taidon ja ymmärryksen.
Rukouksen lisäksi maahanmuuttajien itsensä olisi hyvä paneutua opiskelemaan suomen kieltä tosissaan, jotta he voisivat tutustua suomalaisiin entistä paremmin. Suomen seurakuntien olisi hyvä herätä tajuamaan, että maahanmuuttajat tarvitsevat seurakunnan yhteisön tukea. Kummitoiminta on tässä eräs ratkaisu ja Ezzinen mukaan uusia kummeja tarvitaan maahanmuuttajia tukemaan uskon tiellä.
Teksti: Eila Murphy
Lisätietoa rukouspäivästä ja -tapahtumasta: idu.fi.
Juttu on julkaistu myös seurakuntalainen.fi-sivuston blogissa 23.4.2024.
