Ehkä elämäsi on perushyvää arkea, toisinaan turruttavaakin. Tasaisen harmaata tai kevään valoa ja toivoa, vaikka hämmentävä maailmantilanne ajoittain puristaakin.
Mistä unelmoit? Vai vievätkö elämän paineet kaikki voimat? Oletko ehtinyt pysähtymään — vai sanoisitko, että elämäsi on täysin pysähdyksissä?
Missä oletkaan elämässäsi, toivon, että saat kokea yhteyttä. Tulla kuulluksi ja nähdyksi. Tietää ja tuntea, että olet turvassa ja rakastettu. Voimaantua Jumalan rakkaudesta, hyvyydestä ja uskollisuudesta niin, että hän saa olla turvakalliosi, elämäsi perustus ja kasvupohja (Ef.3:17).
Hän antaa meille voiman ja rohkeuden kohdata myös pimeät puolet niin itsessämme, muissa kuin elämän haasteissakin. Kuninkaamme ja Herramme tietää ja välittää. Hän on täynnä armoa ja totuutta (Joh.1:14).
Jeesus on läheisin ystävämme ja ymmärtäjämme, jolla on varaa myös ravistella meitä. Sitä saatamme tarvita.
Suurin aarteemme on Kristus. Ilman häntä meillä ei ole mitään todellista ja kestävää hyvää. Samaan aikaan tämä totuus haastaa itseriittoisuuteni ja kutsuu yhteyteen. Jeesus on läheisin ystävämme ja ymmärtäjämme, jolla on varaa myös ravistella meitä. Sitäkin saatamme tarvita.
Parhaassa tapauksessa elämän haasteet johtavat meidät Jeesuksen luo. Saamme tarvita häntä joka päivä. Riennetään rohkeasti armon valtaistuimen eteen (Hepr.4:16) ja laitetaan luottamus ja usko Jeesukseen, kuten Raamattu kannustaa. Jos elämässä on ollut ravistelua jo riittämiin, tuo Jeesukselle kaikki. Hän kestää rehellisyytesi, silloinkin kun me ihmiset emme sitä kestä. Etsi hänen lohdutustaan ja paranemista.
Me seurakuntalaiset, sotilaat ja potilaat, olemme kaikki vielä matkalla.
Kun itse olen tullut kohdatuksi, haluan jakaa sitä himpun verran eteenpäin: hymy, silmiin katsominen, halaus, kuuntelevat korvat tai pieni kohtaaminen. Miten sinä tulet kohdatuksi? Miten sinun on luontevaa jakaa kohtaamista eteenpäin?
Seurakunta on paikka, jossa parhaimmillaan voimme tulla kohdatuiksi. Me seurakuntalaiset, sotilaat ja potilaat, olemme kaikki vielä matkalla. Anteeksi siis virheistä, joita kohdallasi on tehty, isoistakin. Olisipa hienoa nähdä sinut rakentamassa seurakuntaa. Tervehtimässä toista, jakamassa elämää. Tuomassa paikalle pienet eväät tai vain itsesi, jos eväät on syöty.
Seurakunnassa Jeesus varustaa ja hoitaa omiaan. Hän käyttää siinä myös meitä. Millaista rohkaisua hän on viime aikoina sinulle antanut, ja kenen kanssa voisit näitä eväitä jakaa yhteiseksi rakentumiseksi?
