Kesäjuhlaisäntä Ari Urhonen toivotti kokousvieraat levollisin mielin tervetulleiksi kesäjuhlille ja Vapaakirkon vuosikokoukseen, johon oli saapunut 138 vapaaseurakuntien kokousedustajaa eri puolilta Suomea. Juhlaisännän levollisuuteen vaikuttivat 300 innokasta talkoolaista ja osaavat ja oma-aloitteiset tiimijohtajat.
Etelä-Pohjanmaalla ilmestyvä Epari oli jaettu kesäjuhlaliitteen kera ennen juhlia noin 55 000 kotitalouteen. Avauspuheessaan Urhonen kertoi seinäjokisten odottavan juhlille 10 000–15 000 juhlavierasta.
Rukous on toistoja
Viimeisessä vuosikokouspuheessaan kirkkokunnanjohtajana Hannu Vuorinen kertoi häntä puhutelleesta haastattelusta. Radiossa nuori maanviljelijä oli kertonut innoissaan maatilastaan ja sen tulevaisuudennäkymistä. Iso maatila, koneet viimeisen päälle, koulutus ja osaaminen hankittuna. Vanha isäntäkin remmissä mukana.
Kaikki vaikutti olevan kohdallaan, mutta oli yksi iso huoli: jos ei saada reilusti sadetta, oltaisiin pulassa. Satokauden tulos jäisi olemattomaksi. Nuori maanviljelijä muistutti, että sateet eivät ole meidän käsissämme.
Vuorinen rinnasti seurakuntien ja maanviljelijän tilanteen. Tarvitaan sade taivaasta. Tämä ei tarkoita, etteikö ihmisten toimilla olisi väliä, sillä totta kai niillä on. Meidän tulee tehdä työtä ahkerasti ja hyvin. Mutta ratkaiseva tekijä on Jumalan antama sade. Hengellinen elämä syntyy vain Hengen vaikutuksesta.
Vuorinen muistutti Jumalan neljä vuotta sitten antamasta nuhteesta ja kutsusta kammiorukoukseen. Säännöllinen Jumalaa etsivä rukous ei ole kampanja vaan uskovan elämäntapa, joka edellyttää useita toistoja. Taivaallinen sade ei ole meidän tekoamme, emmekä me voi sitä määrätä, mutta me voimme uskollisesti anoa ja kolkuttaa.
Rakastan Jeesusta ja hänen seurakuntaansa, tämä on ollut minulle työ ja elämäntapa.
Puheensa lopuksi Vuorinen kertoi uskovansa Jumalan puhuneen hänelle, että hengellinen sade on tulossa. Viestinsä tueksi hän kertoi kaksi erityistä toisiinsa liittyvää unta, jotka hän uskoi Jumalan antaneen hänelle rohkaisuksi meille kaikille.
– Kiitän mahdollisuudesta palvella Jeesusta ja hänen seurakuntaansa vapaakirkollisen liikkeen keskellä. Se on ollut suuri ilo ja etuoikeus, mutta ei aina hauskaa.
– Todella vaikeitakin tilanteita on ollut. Olen kuitenkin kiitollinen Jumalalle ja hänen seurakunnalleen, että olen saanut palvella 43 vuotta erilaisissa tehtävissä. Rakastan Jeesusta ja hänen seurakuntaansa, tämä on ollut minulle työ ja elämäntapa, Vuorinen kiteytti.
Tieto nuortenilloista hätkähdytti
Tommi Koivunen esitteli lapsi- ja nuorisotyön tilastoja. Havainnollistavien pylväiden äärellä puhutteli erityisesti nuorisotyön tilanne. Tällä hetkellä noin 1000 nuorta on säännöllisesti mukana vapaaseurakuntien nuortenilloissa.
Vuonna 2023 Vapaakirkon 92 seurakunnasta enää 26 järjestää viikoittaisen nuortenillan. Vielä vuonna 2014 vastaava luku oli 49. Pudotusta kymmenen vuoden aikana on lähes 50 prosenttia.
Toinen nuorisotyöhön liittyvä hätkähdyttävä tieto on, että viikoittain nuorteniltoja järjestävistä seurakunnista vain kuudessa toiminta järjestyy vapaaehtoisvoimin.
Iso kysymys vapaaseurakuntien tulevaisuuden kannalta on, mistä löytyvät miehet ja naiset, joiden sydämellä on tavoittaa tämän päivän teinit ja nuoret, Koivunen haastoi viimeisessä vuosikokouspuheenvuorossaan nuorisotyönjohtajana.
