Tampereella 14.–15. maaliskuuta järjestetyn Global Leadership Summit -johtajuuskonferenssin koordinaattorina toiminut Mari Luotola kuvaa tunnelmiaan tapahtuman jälkeen väsyneiksi mutta onnellisiksi.
– Todella voimaantunut olo. Järjestelyt sujuivat hyvin ja sovitun mukaan.
Tapahtuman kokonaisannista Luotolan korviin on kiirinyt hyvää palautetta.
– Järjestäjän kannalta ajattelen, että kaikki puhujat onnistuivat välittämään tärkeitä ja tähän konferenssiin sopivia teemoja omassa puheessaan ja tarjoilemaan mielenkiintoisia näkökulmia.
Sisältöjen lisäksi tapahtuman järjestelyt keräsivät positiivista huomiota.
– Olen vähän jäävi sanomaan, enkä ehtinyt itse hirveästi konferenssissa keskustelemaan muiden kuin järjestelyvastuussa olleiden kanssa. Heidän kauttaan kuulin, että esimerkiksi kahvitarjoilua ja koristelua oli kehuttu.
Kiva, että lippuja ostettiin vielä oveltakin kumpanakin tapahtumapäivänä.
Luotolaa harmittamaan jää lähinnä se, että osanottajia olisi mahtunut konferenssiin paljon enemmänkin.
– Yhtäaikaiset tapahtumat verottivat, mikä herättää kysymyksiä järjestelijän ja järjestäjän kannalta. Mitä voisi tehdä toisin?
Kyse on pitkälti siitä, miten löytää tiedotuskanavat, joita pitkin kohderyhmä saavutetaan, Luotola pohtii. Sosiaalinen media alkaa olla siinä määrin kuplautunut, ettei maksetunkaan mainonnan läpäisyvoima tunnu aivan riittävän.
– Se oli kuitenkin kiva, että lippuja ostettiin vielä oveltakin kumpanakin tapahtumapäivänä, Luotola kiittelee.
Heti käytäntöön
Tapahtumassa molempina päivinä mukana ollut Pilvi Puurunen on pohjakoulutukseltaan varhaiskasvatuksen opettaja. Hän suorittaa parhaillaan kansainvälistä liiketalouden maisterintutkintoa koulutusjohtamisen alalta. Puurunen on mukana myös nuorten YWAM-lähetysjärjestössä, jonka kautta järjestyivät konferenssiliputkin.
– Olin heti kiinnostunut. Olen kerran aiemmin ollut GLS-konferenssissa Seinäjoella silloisen työni kautta.
Kokemus oli positiivinen. Vaikka joku saattaisi vierastaa videopuheita, Puuruselle jäi päällimmäiseksi mielikuva antoisasta tapahtumasta ja ”syvistä sessioista”. Mielikuva lunastui toisellakin osallistumiskerralla.
– Myös mukana ollut ystäväni oli tyytyväinen.
Puurunen läksi lauantaina suoraan konferenssista edistämään erästä projektia.
– Tuntui, että sain laittaa heti tuoreeltaan kuulemaani käyttöön.
Konferenssi tarjosi tarpeellisia näkökulmia, joita yhteen nivomalla Puurunen pystyi välittämään projektiin liittyvän ajatuksen arvoa muille mukana oleville. Konferenssin anti meni poikkeuksellisen suoraan ja konkreettisesti käyttöön.
Lisää pohdintaa
Sekä Pilvi Puurunen että hänen ystävänsä ihmettelivät, miksi tieto konferenssista ei ollut saavuttanut heitä kuin osin sattuman kautta ja samalla viikolla, jona tapahtuma jo järjestettiin.
– Jos tapahtumasta tietäisi hyvissä ajoin, voisi jo etukäteen valmistautua siihen paremmin, etenkin, jos ei ole ollut mukana aiemmin. Jos ei ole riittävän selkeää ja näkyvää markkinointia, monelta mahdollisesti kiinnostuneelta voi jäädä tapahtuma välistä.
Puurunen toivoo myös, että konferenssiohjelma olisi etukäteen tiedossa. Se helpottaisi tapahtumaan osallistumisen suunnittelemista, mikäli mukana ei ole mahdollista olla koko aikaa.
Olisiko vielä mahdollista saada enemmän aikaa teemoihin pureutumiseen vaikkapa pienissä ryhmissä?
Konferenssimateriaalissa oli Puurusen mukaan hyviä kysymyksiä, joten hän olisi kaivannut mahdollisuutta keskustella niistä vielä enemmän tapahtumassa mukana olevien kanssa. Toisaalta sekä Puurunen että hänen ystävänsä arvostivat puolen tunnin takoja, joiden puitteissa ehti hyvin jutella ja tutustua ihmisiin. Tapahtuman eri sisältöjen vuorottelu oli ylipäänsä toteutettu ”tuhteja” päiviä onnistuneesti tasapainottavalla tavalla.
– Ja ne sessioiden parin minuutin pohdintahetketkin olivat ihan toimivia, mutta olisiko vielä mahdollista saada enemmän aikaa teemoihin pureutumiseen vaikkapa pienissä ryhmissä?
Tiiminsä kanssa tapahtumaan tulevat voisivat olla automaattisesti oma pohdintaryhmänsä, ja muut osanottajat jakautuisivat ryhmiin muilla perusteilla. Puurunen nimittäin huomasi konkreettisesti, että puhujien lisäksi myös tapahtumaan osallistuvilla voi olla paljon annettavaa toisilleen. Hän jutteli yhden konferenssin pohdintatuokion aikana itselleen aiemmin tuntemattoman miehen kanssa, jolla oli vankkaa kokemusta johtamisesta.
– Oli todella kiva kuulla hänen näkökulmiaan. Yhdessä toisilta oppiminen on tosi tärkeää.
Itsensä johtaja
Kaikki ovat tietyllä tavalla johtajia erilaisissa rooleissa, ajattelee Pilvi Puurunen.
– Vaikkapa perheessä tai yksittäisissä tilanteissa. Helposti ajatellaan, että on esihenkilöt ja itse olen vain työntekijä. Mutta kaikkien on tarkoitus oppia johtamaan, sillä olemme vähintäänkin itsemme johtajia.
Johtamisesta oppimalla saa työkaluja omien tehtäviensä tekemiseen riippumatta työn luonteesta.
– Ihan vaikka porrassiivoojana tai varhaiskasvatuksen opettajana lasten parissa.
Oma johtajuus vaikuttaa suuresti siihen, miten kohtaa ihmisiä rooleissaan, mutta ei ainoastaan siihen.
– Muistaakseni Pirjo Ståhle sanoi, että ihmisiä eivät johda ainoastaan ihmiset vaan myös ympäröivä maailma.
Ihmisiin vaikutetaan monin eri tavoin vaikkapa median kautta. Kyse voi olla samalla siitäkin, että esimerkiksi sisustussuunnittelijana on tietoinen työssään tekemiensä suunnitteluratkaisujen vaikutuksesta tiloissa aikaa viettäviin tai työskenteleviin ihmisiin ja heidän käyttäytymiseensä.
– Mihin suuntaan luomasi asia ihmisiä johtaa?
Tämä kysymys koskee lopulta tavalla tai toisella jokaista. Siksi johtajuus on jokaisen asia.
Teksti: Maija Latvala, kuvat: Pia Korhonen
Suomen Viikkolehteä kustantava Päivä Osakeyhtiö on Suomen GLS-konferenssin järjestäjä.
