Jokainen kirkko- ja seurakunta on perinteestään nousevien kuvien ja mallien kantaja. Nämä kuvat kulkevat eteenpäin esimerkiksi raamatuntekstien, jumalanpalveluksen ja rukousten muodossa. Tähän ”perimään” on koodattu viestiä myös siitä, millaista on olla kristitty ja millaista on kristillinen johtajuus, ajattelee liturginen konsultti Mika K T Pajunen. Hän lukeutuu professori emerita Pirjo Ståhlen, jääkiekkourastaan tunnetuksi tulleen yritysjohtaja Mika Arvajan ja nuoren polven lähetysjohtaja Henri Hermusen ohella maaliskuun 14.–15. päivä Tampereella järjestettävän Global Leadership Summit -konferenssin kotimaisiin puhujiin.
Pajunen toivoo tuovansa konferenssin kristillisen perinteen syvyyttä.
– Olen ollut kahden kirkon pappi alusta alkaen, joten peilaan asioita siitä näkökulmasta, miten erilaiset yhteisöt asettavat erilaisia odotuksia omaan perinteeseensä perustuen.
Myös vapaan kristillisyyden kenttä kantaa mukanaan kristillisen kertomuksen syvärakennetta ja perinteitä, vaikka siihen ei vahvasti keskityttäisikään.
Pajunen on sekä anglikaanisen että luterilaisen kirkon pappi ja koulutukseltaan sekä kirkkohistorioitsija että ekumeenikko. Hänelle on luontevaa tarkastella kristillisen perinteen rikkautta sekä eri aikoina että eri paikoissa.
Vapaa- ja herätyskristillisyydelle on perinteen korostamisen ja säilyttämisen sijaan ominaista etsiä tapoja kokea yhteyttä Jumalaan hyvin henkilökohtaisella tavalla.
– Toivon, että pystyn tuomaan rakentavalla tavalla esiin sen, että myös vapaan kristillisyyden kenttä kantaa mukanaan kristillisen kertomuksen syvärakennetta ja perinteitä, vaikka siihen ei vahvasti keskityttäisikään.
Terve yhdistelmä
Kaikkien kirkkojen jumalanpalveluselämällä on vahvat juutalaiset juuret, joita vapaakristillisessä perinteessä on aina arvostettu. Mika KT Pajunen erottaa Jeesuksen ajan juutalaisuudesta neljä Jumalan läsnäolon paikkaa. Juutalaiseen kulttuuriin kuuluivat kiinteästi temppeli, synagoga ja koti. Näiden ohella tiettyä vastakulttuuria edustaa erämaa, eli valtakulttuurin ulkopuoliset yhteisöt ja julistajat.
Neljää Jumalan kohtaamisen tilaa vastaavat erilaiset johtajuuden kuvat: temppeliä pappi ja hallitsija, synagogaa opettaja ja puheenjohtaja, kotia isä tai äiti ja yhteisönrakentaja sekä erämaata profeetta ja ohjaaja. Tulisiko jokaisen kristillisessä ympäristössä toimivan johtajan kehittää itsessään näitä kaikkia alueita?
On kohtuutonta odottaa, että yhdellä ihmisellä ovat kaikki armolahjat ja osaaminen.
Pajunen tarkastelee asiaa enemmän yhteisön kautta. Oleellista on, että yhteisössä saavutetaan terve yhdistelmä eri johtajuuksia kulloisenkin tarpeen mukaan.
– On kohtuutonta odottaa, että yhdellä ihmisellä ovat kaikki armolahjat ja osaaminen.
Taitava raamatunopettaja ei välttämättä ole taitava huolehtimaan taloudesta tai kiinteistöistä. Siksi johtajuuksien kokonaisuuden täytyy vastata yhteisön tarpeita. Vapaakristillisissä liikkeissä johtajuutta osataan usein käytännönkin syistä tarkastella vanhempia kirkkoja paremmin irrallaan virallisista asemista tai työsuhteesta yhteisöön. Voisiko ajatella, että tasapainoinen, jaettu johtajuus syntyy yhteisössä juuri vahvan yleisen pappeuden kautta?
Pajunen nyökkää. Jokaisella kristityllä on oma sisäinen kutsunsa, joka yhteisön tulee tunnistaa ja tunnustaa. Näin siitä tulee myös ulkoinen kutsu ja tehtävä. Yhteisöille, joilla ei ole mahdollista palkata työntekijää moneenkaan tehtävään, tämä on elinehto. Pajusella on asiasta omaakin kokemusta, sillä Suomen anglikaaniyhteisö on varsin pieni.
– Ilman koko seurakunnan kaikkien jäsenten hyväksyntää ja vastuun kantamista homma ei toimi.
Kriittinen peili
Yhteisön jäsenet oppivat kantamaan vastuunsa tunnistamalla johtajuutta koskevat kuvat ja rooliodotukset ja sopeuttamalla sitten omaa toimintaansa niihin. Mika K T Pajunen kertoo esimerkkinä, että häneltä kysyttiin pappisvihkimyksen jälkeen, miksi häntä kutsutaan. Tarjolla oli isän rooli. Suomessa vieraampi käsitys papista isänä juontuu roomalaiseen perheen pään — pater familias — rooliin. Jos yhteisö omaksuu papistaan isyyteen tai äitiyteen liittyvän kuvan, sen tulee olla valmis myös siihen, että pappi johtaa vaikkapa antamalla selkeitä ohjeita, jos joku kääntyy asioissaan tämän puoleen.
– Erityisen tärkeää on tarkastella sitä, mitkä ovat realistisia odotuksia, kun johto vaihtuu.
Yhteisön on siis hyvä olla tietoinen johtajuuden kuvistaan. Samalla yhteisö on johtajalleen kriittinen peili, jotta tämä ei ajaudu johtajuuden irvikuviin, kuten itsekeskeisyyteen, viihdyttäjäksi, tuuliviiriksi, raakaotteiseksi pelaajaksi tai snobiksi. Toisinaan asiat tosin näkee tarkemmin ulkopuolelta. Pajunen kertoo koskettavasta palautteesta, jonka on saanut juuri johtajuuden irvikuvia käsittelevän diansa aiemmasta versiosta. Siinä irvikuvat tai epäonnistumiset on nimetty punaisella fontilla.
– Nuori ihminen, joka oli aiemmin eronnut kirkosta, mutta palannut jäseneksi sanoi, että nuo punaiset ovat se, miltä kirkko näyttää ulospäin.
Totuuden jälkeen
Nykyaika asettaa johtajuudelle seurakunnissa ja kirkoissa toisenlaiset vaatimukset kuin moderni aika, jota leimasi vielä luottamus kielen mahdollisuuteen kuvata maailmaa yksiselitteisesti.
– Uskottiin, että kieli on neutraalia ja arvovapaata. Sillä saadaan todellisuus haltuun. Johtajan tehtävänä oli sanoittaa yhteistä näkyä ja luoda kertomusta siitä, mihin suuntaan mennään, Mika K T Pajunen sanoo.
Postmoderni aika särki luottamuksen kieleen todellisuuden kuvaajana. Totuuden jälkeisessä ajassa jokaisella on omat kertomuksensa, mihin liittyy Pajusen mukaan sekä etunsa että haittansa. Yksilön vapaus ja oikeus omiin tulkintoihin, arvoihin ja polkuun painottuu ja ollaan tietoisia tavoista, joilla ihmisiä on aiemmin vaiennettu tai estetty olemasta sitä mitä he ovat.
– Yhteisön johtaminen on vaikeaa, koska kaikki vallankäyttö, joka näyttäytyy yhteisön valtana yli yksilön, kääntyy tästä näkökulmasta väkivallaksi.
Sitovia linjauksia on hankala tehdä, koska kaikki eivät sitoudu niihin. Tämä pätee kaikkiin yhteisöihin, jotka käyttävät yhteistä valtaa yli yksilön esimerkiksi puolueisiin ja puolustusvoimiin. Yhtenäiskulttuuri on murtunut.
Kokonaisvaltainen peilaus
Kielen merkitys ei ole kadonnut vaan pikemmin monipuolistunut. Sanojen ja kielen ylivoimaisuudesta irrottautumisen myötä ymmärrys ihmisestä on kokonaisvaltaisempi. Olemme ajattelevia, mutta myös kehollisia, aistivia, toimivia ja tuntevia olentoja.
– Vaikka puhe on tärkeää ja sillä luodaan maailmaa, se on tässä ajassa myös aika lailla halpaa. Todelliset muutokset ovat niitä, jotka näkyvät puheen tuolla puolen, sanoo Mika K T Pajunen.
Tämä heijastuu myös johtajiin liitettyihin odotuksissa. Aiemmin mentiin johtajan linjauksen mukaan riippumatta, miten tämä itse toimi.
– Nyt sanojen mittana on kokonainen elämäntyyli ja teot, mikä on terve näkökulma. Hedelmistään puu tunnetaan.
Uskaltaako lähteä johtamaan, kun odotukset ovat kohtuuttomia ja ilmapiiri armoton.
Samalla nykyinen keskustelukulttuuri ja julkisuus asettaa ihmiset kokonaisvaltaisen peilauksen alle. Tähänkin Pajunen liittää hyvää; johtajat ovat eri tavalla vastuullisia yhteisöilleen kuin aiemmin. Samalla esiintyy kohtuutontakin kritiikkiä ja vaatimuksia, että yhteisöään on kyettävä edustamaan inhimillisistä rajoitteista riippumatta aina ja kaikkialla.
– Moni harkitsee, uskaltaako lähteä johtamaan, kun odotukset ovat kohtuuttomia ja ilmapiiri armoton.
Haluaako oman ja lähipiirinsä elämän asettaa kritiikin alle?
Toisenlainen strategia
Yritysmaailman johtajuusoppien soveltamiseen seurakunnissa ja kirkoissa suhtaudutaan toisinaan kriittisesti. Mika K T Pajunen näkee tähän MYÖS hyviä syitä.
– Englantilaisteologi Martyn Percy on kuvannut tätä hyvin erottamalla organisaatioiden ja instituutioiden strategisen johtamisen.
Pörssiyhtiöllä on selkeä olemassaolon syy: tuottaa mahdollisimman paljon vaurautta osakkeenomistajilleen. Se voi periaatteessa myös saavuttaa strategisen tavoitteensa, jos todetaan, että vaurautta on saatu riittävästi.
– Uskonnollinen yhteisö ei pysty omin voimin saavuttamaan tavoitettaan. Siinä liitytään osaksi Kristuksen ruumista ja Jumalan lähetystä, ollaan Jumalan armosta mukana osoittamassa hänen läsnäoloaan ja muuttavaa voimaansa.
Mutta Jumalan valtakunta tulee ainoastaan Jumalasta. Kirkko ei ole täysin omalakinen ja itsenäinen. Sen juuret ja päämäärä ulottuvat pidemmälle kuin minkään organisaation, millä on vaikutuksensa myös johtamiseen.
– Tehtävänä ei ole VAIN muuttaa organisaatiota vaan osallistua Jumalan työhön maailmassa.
Mari Luotola lähti GLS-koordinaattoriksi rakkaudesta lajiin
Arvostan konseptia, se on tuttu pitkältä, kertoo ensi viikonloppuna Tampereella järjestettävän Global Leadersip Summit -johtajuuskonferenssin koordinaattorina toimiva Mari Luotola.
Työnohjaajana, työyhteisösovittelijana ja kouluttajana työskentelevä Luotola on osallistunut useisiin Suomen GLS-konferensseihin jo 2000-luvun alkupuolelta asti. Etenkin Bill Hybelsin puhe sanojen roolista johtamisessa ja Henry Cloudin puhe johtajan ympärillä olevien ihmisten merkityksestä ovat jääneet vuosien varrelta mieleen.
– GLS on ollut tosi inspiroiva tapahtuma, josta on aina jäänyt paljon elämään omassa arjessa ja työssä.
Luotolasta onnistunut konferenssi lähtee hyvin mietitystä, kiinnostavasta sisällöstä ja laadukkaasti rakennetuista puheista. Kansainväliset GLS-puhujat ovat alansa huippuja.
– Vaikka heidän puheensa esitetään taltiointeina, se ei haittaa, koska tilanne fasilitoidaan.
Puheita siis pohditaan ja työstetään tapahtuman juontajien johdolla. Luotola ajattelee, että tämä on tapahtuman tuottaman hyödyn kannalta yhtä tärkeää kuin puheet sinänsä. Oleellista on sekin, että kyse on kokoavasta tapahtumasta, yhteen tulemisesta.
– Se on kohottava tekijä. Olen osa joukkoa, jossa kaikki muutkin näkevät arvon sillä, että näitä asioita mietitään, työstetään, kehitetään ja inspiroidutaan yhdessä. Ei olisi sama asia katsoa puheita yksin kotona.
Tämä on ollut oppimismatka itseeni.
Luotolasta oli luontevaa tarttua GLS-konferenssin koordinaattorin tehtävään, koska hän tunnistaa omakohtaisesti tapahtuman arvon. Hän on suuren tapahtuman järjestäjänä ensikertalainen, vaikka kaikenlaista pienempää on tullut tehtyä paljonkin.
– Isossa tapahtumassa on paljon isoja ja pieniä asioita ja niitten huomioimista. Se vaatii paljon aikaa ja pitkiä tehtävälistoja.
Haltuun on otettava itse tapahtuman järjestelyjen lisäksi myös esimerkiksi markkinointia. Jo sometunnusten haaliminen on käynyt työstä. Luotola on myös konferenssin salituottaja.
– Tämä on ollut oppimismatka itseeni. Olen pitkin matkaa tunnustellut, miltä nyt tuntuu, elänyt kiinnostavaa pientä ihmiskoetta. Olen tavallaan hypännyt kuin uuteen ammattiin tai rooliin, jolloin on aktivoitava aivoista uudenlaisia osa-alueita. Se on aina hyvä asia, vierivä kivi ei sammaloidu.
Työnohjaajana Luotola auttaa muita löytämään keinoja itsesäätelyyn ja työn rajaamiseen. Nyt niitä on päässyt itsekin taas tositoimissa kokeilemaan.
– Irtoaa kyllä empatiaa kaikille, jotka hyppäävät osin vähän määrittelemättömäänkin suureen tehtävänkuvaan, Luotola nauraa. – Ilo huomata, että ihminen oppii melkein mitä vain ja kaikesta selviää, varsikin kun pyytää apua ja harjoittelee.
Vaikka tulisi yksin, tapahtumasta löytyy kyllä seura, jonka kanssa pohtia.
Tietty valikoima kansainvälisten puhujien videoita oli valikoitu tulevan GLS-konferenssin pohjaksi jo viime vuonna. Mari Luotola pääsi kuitenkin vaikuttamaan lopullisiin valintoihin, ja osin myös kotimaisten puhujien valitsemiseen. Heitä on ensi viikonlopun tapahtumassa poikkeuksellisen monta, kaikkiaan neljä.
– Olemme hirmu iloisia heistä jokaisesta. Kaikki tuovat oman autenttisen äänen. Puhujat ovat keskenään hyvin erilaisia, joten he myös vetoavat erilaisiin ihmisiin.
Luotola uskaltaa luvata, että konferenssiin saapuva saa monipolvisen kattauksen näkökulmia, inspiroivia puheita sekä kuullun pohdintaa.
– Vaikka tulisi yksin, tapahtumasta löytyy kyllä seura, jonka kanssa pohtia. Parasta on tietenkin, jos tulee oman tiimin kanssa.
Luotola ajattelee, että GLS-konferenssi on hyvä tapa käyttää virkistävä päivä tai kaksi työelämän ja työmaan kehittämiseen. Muista johtajuuskonferensseista GLS erottuu selkeän kristillisellä pohjallaan.
– Kristillisyys ei ole vain taustaa, vaan tapahtumassa huomioidaan seurakunnissakin työtä tekevät ja vastuuta kantavat.
Tekstit: Maija Latvala
Suomen Viikkolehteä kustantava Päivä Osakeyhtiö on Suomen GLS-konferenssin järjestäjä.
