Jumala oli noin puolivuotta sitten puhunut sisimpääni, että erottaudu viikoksi evankeliumin työhön ja antanut vielä kohteeksi ensin Lapin ja sitten itäisen Suomen. Olin ajoittanut osan kesälomaani niin, että pääsin lähtemään julistusmatkalle.
Kahden tauon jälkeen saavuin autolla Sodankylän helluntaiseurakunnan pastorin kotipihaan.
Matkalla mietin, onko tässä mitään järkeä lähteä ajamaan pitkää matkaa, kun on kesäloma ja töissä saa ajaa tarpeeksi linja-autoa Lappeenrannassa. Eikö olisi hyvä olla vaan ja levätä, mutta sydän sanoi toista. Olin Jumalan asialla. Minua rohkaisivat Paavalin sanat Roomalaiskirjeen kymmenennen luvun jakeessa 15: ”Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!”
Jumala oli antanut tehtäväksi rohkaista pieniä seurakuntia ja siellä olevia uskovia.
Perillä Sodankylässä minut otetiin hyvin vastaan ja sain kokea vieraanvaraisuutta.
Sunnuntaina 25. toukokuuta minulla oli aamutilaisuus Sodankylän helluntaiseurakunnassa ja illalla vapaaseurakunnassa. Molemmissa tilaisuuksissa sain kokea Jumalan Pyhän Hengen ilmestymistä. Herra oli läsnä Sanansa kautta. Monien puolesta sain tilaisuuksissa rukoilla ja keskustella heidän kanssaan.
Sodankylässä viivyin kolme päivää. Kävimme Sodankylän helluntaiseurakunnan pastorin ja hänen vaimonsa kautta ihastelemassa Saariselän maisemia sateisessa tuulisessa säässä Kaunispään tunturin huipulla maanantaina 26. toukokuuta. Matkalla kohtasimme myös poroja ja muuta mielenkiintoista nähtävää. Rukoilimme ja keskustelimme Jumalan valtakunnan työstä Lapissa. Kiitos Sodankylän helluntaiseurakunnan pastori Olli Teukku ja Sanna hyvästä huolenpidosta. Oli suuri ilo viettää yhdessä siunaavia hetkiä.
Tiistaina 27. toukokuuta matka jatkui kohti Torniota. Matkalla pysähdyin napapiirillä ja pitihän se myös joulupukkia käydä tervehtimässä. Olin joskus Torniossa käynyt julistamassa vapaaseurakunnassa evankeliumia. Vapaakirkkoa vastapäätä sijaitsi aiemmin oluttehdas, mutta nyt olivat maisemat ihan erilaiset.
Olin todella kiitollinen siitä, että Torniossa on jälleen alkanut vapaakirkollinen työ. Kuuntelin Marika Hakolan ja hänen miehensä Jannen tarinaa siitä, kuinka Jumala oli ihmeellisellä tavalla johdattanut heidät Tornioon. Miten he olivat uskaltaneet panna kaikki Jumalan varaan ja lähteä liikkeelle tekemään Herran työtä Tornioon.
Tulihan sitä myös käytyä länsi naapurissa Ruotsissa Haaparannassa. Oli itärajalla asuvalle kyllä puhuttelevaa astua ilman mitään rajoituksia Viktoria-aukiolla Ruotsin puolelle.
Kun ylitin Ruotsin ja Suomen rajaa Torniossa, muistooni tulevat aina 1990-luvun alkupuolella oleva tilanne, kun en ollut uskossa. Hyvin epäilyttävän ulkomuodon perusteella jouduin bussimatkalla Ruotsista Tornioon linja-autosta tullissa ulos ja tullimiesten tarkastukseen, koska epäiltiin, että tuon huumeita maahan.
Nyt sain ylittää rajan ilman epäilyksiä Jeesukseen uskovana entisenä päihdeongelmaisena. Syvä kiitollisuus valtasi sisimpäni.
Torniossa pidin iltatilaisuuden vapaaseurakunnassa keskiviikkona 28. toukokuussa. Oli jälleen mahtavaa kokea Jumalan antamaa uskovien yhteyttä ja hyvää huolenpitoa. Lupasin ottaa Tornion työn erityisesti rukouslistalle. Kiitollisin mielin lähdin jatkamaan matkaa kohti etelää torstaina 29. toukokuuta.
Tutustuin pieneen Haapaveden kaupunkiin Pohjois-Pohjanmaalla.
Kävinpä ennen tilaisuutta majapaikkani lähellä olevassa järvessä sateesta huolimatta heittämässä talviturkin pois, eli uimassa.
Haapaveden vapaaseurakunnassa olin joskus käynyt julistamassa evankeliumia. Oli mukava tavata seurakunnan vanhimmiston puheenjohtaja, joka hyvin muisti minun edellisen vierailuni. Rohkaisin tilaisuudessa siellä olevia kuulijoita Jumalan sanalla jaksamaan ja taistelemaan Herran edessä vaikeuksista huolimatta.
Seuraavana päivänä ennen pois lähtöä minua käytettiin kahdella eri linja-autovarikolla.
Perjantaina 30. toukokuuta suuntasin Kiuruvedelle siskoni luokse yhdeksi yöksi maaseudun hiljaisuuteen.
Kävellessäni aamulenkillä lauantaina nautin ja kiitin Jumalaani hiljaisuuden keskellä, jossa linnut lauloivat ja joen koski kuohusi hiljalleen. Välillä on hyvä pysähtyä hiljaisuuteen kuuntelemaan Jumalan ääntä. Jumala puhuu meille niin monella eri tavalla.
Kiuruvedeltä jatkoin matkaani kohti itää ja saavuin Kuhmon kaupunkiin. Ajoin vapaaseurakunnan pihaan. Suunnitelmani oli, että lähden illan tilaisuuden jälkeen ajamaan viimeiseen kokouspaikkaan. Iloisen tuntuinen nuorimies tervehti minua ja kertoi, että voisin yöpyä Kuhmon vapaaseurakunnan yhteydessä olevassa asunnossa. Otin tarjouksen kiitollisena vastaan.
Kuhmon vapaaseurakunnassa sain kokea jo ennen tilaisuuden alkua, kuinka Jumala johdattaa ja puhuu asioista toistemme tietämättä. Laulut ja Markku Huotarin alkupuhe avasivat tietä kohti Sanan julistusta. Seurakunnan päätilaisuus on lauantai iltana koska he eivät halua järjestää tilaisuutta samaan aikaan paikallisen helluntaiseurakunnan kanssa. Ajattelin mielessäni, että tuleeko kokokukseen väkeä, kun on lauantai-ilta ja koulut olivat päättyneet. Mukavasti Herra lähetti väkeä paikalle. Ihmeellisesti on täälläkin Herra johdattanut tilakysymyksissä. Näinhän se on, että kun kuljemme rukouksin, saamme kokea Jumalan johdatusta niin seurakuntina kuin yksilöuskovina.
Sunnuntaiaamuna 1. kesäkuuta hyvin nukutun yön jälkeen oli evankelistan aika lähteä jälleen liikkeelle. Kohti tämän matkan viimeistä tilaisuutta, joten tavarat autoon, ja suuntana oli Suomen itäisin kunta, Ilomantsi.
Elämässämme on tärkeitä paikkoja menneisyydessä, jotka merkitsevät paljon. Minulle yksi tällainen on Ilomantsin vapaaseurakunta. Tämän seurakunnan parissa sain kasvaa uskonelämäni ensiaskeleet. Ilomantsin vapaaseurakunnassa minut otettiin rakkaudella vastaan vuonna 1992, kun olin tullut päihdemaailmasta uskoon. Seurakunnan silloinen puheenjohtaja pariskunta Ilmari ja Hilkka Kettunen sekä muut silloiset seurakunnan jäsenet pitivät minua kuin omaa poikaansa. Se merkitsi ja merkitsee edelleen minulle todella paljon. Siksi aina haluan vierailla julistamassa evankeliumia entisessä kotiseurakunnassani, jonka työntekijänä sain myös pienen hetken olla. Ilmari ja Hilkka Kettunen, samoin monet muut ovat jo voittajina perillä Herran luona. Mutta työ jatkuu edelleen sukupolvelta toiselle. Ilmarin poika Jari Kettunen juonsi tilaisuutta, ja tunsin syvää kiitollisuutta hänen puheensa aikana.
Siellä, kuten muissakin seurakunnissa, joissa sain vierailla, oli hyvin avoin ja rakkaudellinen ilmapiiri. Tilaisuus päätettiin ehtoollispöytään. Tilaisuuden jälkeen oli vielä yhteinen ruokailu seurakunnan yläkerrassa.
Kiitollisin mielin lähdin ajelemaan kohti Lappeenrantaa. Paljon sain viikon aikana nähdä ja kokea Jumalan ihmeellistä johdatusta niin seurakuntien kuin uskovien elämässä.
Saavuin kotiin Lappeenrantaan turvallisesti ja suuri kiitos sydämessäni, että jaksoin lähteä ja olla uskollinen Jumalan äänelle. Auton mittariin kertyi yhteensä viikon aikana 2 227 kilometriä.
Iso kiitos Sodankylän helluntai- ja vapaaseurakuntaan sekä Tornion, Haapaveden, Kuhmon ja Ilomantsin vapaaseurakuntiin, kun sain vierailla julistamassa evankeliumia. Herra palkitkoon vieraanvaraisuutenne runsaasti.
