Kokeneellekin nuorisotyöntekijälle tulee joskus vastaan jotain aivan uutta.
Teuvan vapaaseurakunnan lapsi- ja nuorisotyöntekijä Ottilia Kuivamäki oli ensimmäistä kertaa Kiponniemen seurakuntakoululeirin opettajana.
—Näin erään toisen tapahtuman talkoohommissa Juha-Pekka Hopeavuorta, ja hän kysyi minulta, haluaisinko tulla kesäkuun leirille opettajaksi, Kuivamäki kertaa.
—Vaikka olin kauan sitten ollut rippileirilläkin opettajana, tämä oli kokonaan uusi juttu. Miten tämä tehdään?
Päätöksestä täytyi keskustella myös kotona.
—Tyttäreni oli menossa mukaan leiriläiseksi, joten oli kysyttävä hänenkin mielipidettään. Vihreää valoa tuli joka suunnasta, Jumalaltakin. Oli todella hyvä, että menin leirille.
Alun perin Kuivamäkeä pyydettiin mukaan ainakin viikoksi. Lopulta hän oli leirillä 12 vuorokautta, sunnuntaista aina viikon päästä torstaihin asti.
Väkeä leirillä riitti mukavasti. Leiriläisiä oli 54, isosia kymmenkunta, leirinjohtajan lisäksi neljä opettajaa.
Kuivamäki mainitsee, että hän mielellään valmistelisi tällaisia tapahtumia etukäteen kaksi kuukauttakin.
Kesäkuun leirin opetusmateriaali oli saatavilla hyvissä ajoin, mutta mitä kukin opettaa, selvisi vasta kaksi viikkoa ennen leirin alkua.
—Silloin piti vain rukoilla. Jälkeenpäin on tuntunut, että se oli kuitenkin hyvä asia.
Seurakuntakoululeirit, Fifteen-leirit, rippileirit, millä nimellä mikäkin kirkkokunta niitä kutsuu, ovat Kuivamäen mukaan erittäin merkittäviä kasvavien nuorten elämässä.
Rauman vapaaseurakunnan nuorisotyöntekijä Joni Siimes totesi Suomen Viikkolehden kesäkuun numerossa, että nuoret pohtivat syvällisempiä kysymyksiä kuin aikuiset ehkä osaavat arvatakaan.
Kuivamäki vahvistaa havainneensa saman asian.
—Seurakuntakoululeirit ovat Jumalalle ainutlaatuinen työkalu. Osa ei tiennyt sieltä ennestään ketään. Joukkoon mukaan hyppääminen ei ollut helppoa, mutta aika ja Jumala tekivät tehtävänsä useimpien, ellei kaikkien kohdalla.
—Monilla on uskovan kodin tausta, mutta silti joillakin saattaa puuttua omakohtainen usko Jumalaan. Iltahetkissä oli mahtavaa huomata, kuinka Jumala koskettaa nuoria.
Jumalan kosketuksen ja syvällisten pohdintojen yksi ilmentymä on siinä, että hyvin usein leireillä saadaan viettää kastejuhlaa.
Kesäkuinen seurakuntaleiri Kiponniemessä ei tehnyt poikkeusta sääntöön.
—Yli 20 meni kasteelle, ja me kaikki opettajat saimme olla kastamassa heitä. Se oli minulle ensimmäinen kerta ja jäi tapahtumana mieleen.
—Olen valmis lähtemään uudelleen, jos Jumala niin johdattaa. Tuntui, että automatka kotiin päin meni nopeammin kuin pää ja ajatukset ehtivät tulla pois Kiponniemestä, Kuivamäki kiteyttää.
