Ajattelin kertoa teille Jumalan parantavasta voimasta. Sain heinäkuun alussa vakavan sairauskohtauksen seurakuntamme ehtoolliskokouksessa. Kiitän Jumalaa, että kahdeksan minuutin kuluttua tapahtuneesta paikalle kurvasi ensihoitoauto ja sen pätevä hoitohenkilökunta. Näin minulle on kerrottu. Itse en ensimmäisen vuorokauden tapahtumista muista muuta kuin ambulanssin tulon ja sen lähtemisen.
Samana iltana minut kuljetettiin Porin sairaalan kautta Turun yliopistollisen keskussairaalan teho-osastolle, ja muutaman vuorokauden jälkeen valvontaosastolle. Suomen Turusta pääsin ensin Porin sairaalaan ja myöhemmin Raumalle. Sieltä minut siirrettiin kotiin Kokemäelle kuntoutumaan noin kuukauden kestäneen sairaalakierroksen jälkeen.
Seurakuntalaiset rukoilivat paljon puolestani, ja rukousrintama laajeni eri puolelle Suomea. Herra kuuli rukoukset, ja kuntoutumiseni alkoi nopeasti edistyä viiden vuorokauden tehojakson jälkeen.
Olen sompaillut lyhyitä matkoja peltiaasillamme.
Lääkäreiden, hoitajien ja terapeuttien käsityksen mukaan nopea tervehtymiseni aivoinfarktista on ihme. Tämä on puhutellut etenkin seurakuntalaisia, kun he ovat nähneet pikaisen toipumiseni. Tasan kuukausi oli kulunut sairaskohtauksesta, kun jo sain todistaa elokuun ehtoolliskokouksessa!
Olen itsekin hämmentynyt ja kiitollinen, että palasin tajuihini ja sain puhekykyni sekä liikuntakykyni pian takaisin. Aluksi liikuin pyörätuolin avulla, sitten rollaattorilla, ja vähitellen sisätiloissa ilman apuvälineitä. Nyt pääsen ulkoilemaan ja sauvakävelemään.
Sairauteni vuoksi menetin ajo-oikeuden, jonka kuitenkin sain syyskuun lopulla takaisin. Olen sompaillut lyhyitä matkoja peltiaasillamme.
Pystyn myös esimerkiksi tekemään pieniä kotiaskareita ja kutomaan. Aluksi vähän jännitti, onkohan käsityötaitoni vielä tallella. Kiitos Herralle, puikot ja langat pysyvät hallinnassa. Kirjoitan ja luen mielelläni ja soittelen kitaraa.
Tässäpä yksi kertomus Jumalan parantavasta voimasta ja rukousrintamasta.
Olkaa siunatut, rakkaat ystävät!
