Jaakobin kirjeen toisen luvun jae 26 on edelleen ViaDia ry:n diakoniatyön kantavana voimana. Jaakob kirjoittaa näin: ”Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut”.
Aiemmin samassa luvussa Jaakob muistuttaa, että on turha sanoa jokapäiväistä ravintoa tai vaatetusta vailla olevalle sisarelle tai veljelle, että ”menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne”. (Jaak. 2:15–16).
ViaDia ry:n juhlaa
ViaDia ry ry juhlistaa 90-vuotista taivaltaan tänä vuonna, ja merkkipaalu huomioitiin myös Vapaakirkon kesäjuhlilla.
Syntyhetkeksi lasketaan Kristillisen raittiusliitto ry:n perustaminen 20. tammikuuta 1936, mutta varsinainen käytännön työ alkoi jo ennen sitä.
1800-luvun lopussa teollistuminen ja kaupunkien kasvu Suomessa sisälsi myös varjopuolia. Alkoholin käyttö lisääntyi räjähdysmäisesti, ja sitä seurasivat edelleenkin tyypilliset sosiaaliset ongelmat.
—Uskovilla oli vastaus tuon ajan kriisiin. Syntyi raittiusliike, johon kirkko ja herätysliikkeet lähtivät mukaan. Raittius nähtiin sekä hengellisenä että yhteiskunnallisena kysymyksenä, ViaDian historiaa seminaarissa kerrannut pastori Juhani Ilkka toteaa.
Ilkka on vahvasti perehtynyt sekä ViaDia ry:n että ylipäätään Suomen Vapaakirkon historiaan. Hän on opettanut muun muassa historiaa Suomen teologisessa opistossa ja ollut yhdessä Tapio Kangasniemen kanssa toimittamassa teosta Siitä kaikki alkoi – Vapaakirkollinen liike Suomessa 1870-luvulta 1900-luvun alkuvuosiin.
Liikkeen keskeisenä opetuksena oli, että ”evankeliumin tulee näkyä myös sosiaalisena toimintana”. Suuri osa tuon ajan toimijoista oli vapaakirkollisia, joten vapaakirkollisuus ei ollut vain kirkoissa tapahtuvaa hengellistä työtä.
Tulevaisuuden näkymiä
Kysymys kuuluu, miten 90-vuotias, tai laskentatavasta riippuen vanhempikin, työ eniten apua tarvitsevien parissa saadaan jatkumaan?
—Usko ja elämä löytävät aina kanavansa. Diakonia ei voi pelastaa koko maailmaa, mutta voimme olla lähimmäisiä lähimmälle. Ydin on seurakunnan tekemässä diakoniatyössä, Ilkka painottaa.
Ilkka muistuttaa, että 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun ihmiset vastasivat oman aikansa hätään.
Yksi havainto historiasta on erityisen mielenkiintoinen.
—Näyttää siltä, että vastuunkantajat olivat yhteiskunnan yläluokan ihmisiä tuona aikana. Heillä oli omaisuuksia.
—Kuitenkin he ymmärsivät, että omaisuus oli annettu sitä varten, jotta sillä tehtäisiin hyvää. Kristillinen usko ilmaistaan teoilla lähimmäisiä kohtaan.
Ajat ja auttamisen tarpeen muodot varmasti vaihtelevat, mutta tarve tuskin ainakaan vähenee. Yhtenä toimijana tarpeeseen vastaamassa on 90 vuotta täyttänyt ViaDia ry.
