Kaikki oli minulle uutta, kun otin haparoivia ensiaskelia uskossa. Ensimmäinen kotiseurakuntani oli Korson helluntaiseurakunta.
Hengellinen kulttuuri oli minulle hyppy tuntemattomaan. Se, mitä eniten odotin kokouksissa, oli saarna. Odotin seurakunnan paimenen, saarnaaja Esko Raution, saarnoja. Myöhemmin odotin myös muiden hyvien julistajien saarnoja, ja sainhan kuulla koko joukon helluntaiherätyksen parhaita julistajia.
Koko hengellisen elämäni ajan olen odottanut kokouksissa ja jumalanpalveluksissa ennen kaikkea saarnaa. Hengellisiin tilaisuuksiin minua eivät ole koskaan vetäneet gospelkonsertit, julkkisten todistukset, elokuvaillat tai artistit, vaan saarna.
Näin on ollut elämässäni jo lähes 52 vuotta.
Kokkolan herätyksen aikana sain erityisesti nähdä saarnan voiman ja vaikutuksen.
Toki rakastan ylistystä, hyviä hengellisiä lauluja ja todistuksia uskoontulosta, mutta ne eivät koskaan voi korvata Jumalan sanan saarnaa.
Kokkolan herätyksen aikana sain erityisesti nähdä saarnan voiman ja vaikutuksen. Profeetallinen saarna oli jumalanpalveluksen keskiössä. Seurakunnassa odotettiin pitkiä kokoussarjoja, ja saarnaajia arvostettiin.
Yksi voimakkaimmista kokemuksistani saarnan vaikutuksesta liittyy evankelista Steve Hillin saarnat. Olin kuuntelemassa häntä kaksi kertaa Yhdysvalloissa. Minulta katosi täysin ajantaju. Tuntui kuin hän olisi puhunut juuri minulle.
Minulle tuli myös sellainen synnintunto, käyttääkseni pastori Hannu Mehtonen ilmaisua, että olin mennä atomeiksi Jumalan pyhyydessä. Hänen saarnoissaan yhdistyivät Jumalan sana, voima, innostus, pyhyys ja Pyhän Hengen innoitus.
