Kauppatieteiden maisteri Erika Niemelä aloittaa kristillisen kustannusosakeyhtiön Aikamedian ja Päivän toimitusjohtajana 1. heinäkuuta 2026. Vaikka kristillinen media kyntää syvällä, hän uskalsi ottaa tehtävän vastaan luottaen eritoten Jumalan voimaan ja viisauteen omien meriittiensä sijaan. Näitäkin Niemelällä toki on tutkintonsa vuoksi sekä toimittuaan viisi vuotta TV7:n viestinnän ja varainhankinnan päällikkönä. Lyhyen pyrähdyksen tehtyään IRR-TV:n markkinoinnissa Niemelä valittiin Aikamediaan markkinointi- ja viestintäjohtajaksi elokuussa 2025. Hän saattoi jo ajaa itseään sisään taloon, jonka uudeksi lohkoksi integroitui Niemelän kotikirkkoa edustava kustannusosakeyhtiö Päivä.
Jumalasuhde kaiken yllä
Uuden haasteen edessä Erika Niemelä toteaa uskon ja luottamuksen korostuvan entisestään. Hän kokee jumalasuhteensa läpäisevän kaiken, mitä on milloinkin tekemässä.
—En koe olevani täysin valmis vaativaan pestiini, mutta uskon pärjääväni, kun pysyn kiinni Jumalassa! Olen huomannut, että elämässä kysymys on usein siitä, että uskaltaa lähteä keskeneräisenä liikkeelle. En ole kovinkaan pyhä ihminen, siksi tarvitsen Jumalaa joka hetkessä. Pidän sydämeni avoimena Jumalan puheelle. Toki sekin, mitä olen elämäni aikana saanut oppia, on Jumalan antamaa. Monenlaisissa kamppailuissa pyrin olemaan rehellinen ja avoin, Niemelä kuvailee.
Erika Niemelä on joutunut pohtimaan viime aikoina johdatusta erityisellä tavalla. Hän on nähnyt, että Jumala ei anna valmista toimintasuunnitelmaa, vaan kysyy: ”Luotatko minuun?”. Vasta kun on itse uskaltanut lähteä liikkeelle, Jumala antaa tilanteeseen sopivia askelmerkkejä. Jumala ei tunnu paljastavan asioita etukäteen, vaikka toivoisimmekin jo lähtöviivalla selkeää näkymää horisonttiin.
—Vastuullani heinäkuusta lähtien on firman liiketoiminnan ja talouden lisäksi koko porukka, nämä osaavat ihmiset. Esihenkilönä haluan olla sellainen, jolle tiimiläiset uskaltavat kertoa asioita. Kuuntelevan asenteeni lisäksi toivon osaavani tukea ja innostaa muita loistamaan omilla paikoillaan. Haluan johtaa tätä ’orkesteria’ niin, että pysymme samassa biisissä, mielellään samassa sävellajissa ja tempossakin.
Erika Niemelän persoonallisuus kipinöi iloa ja luottamusta, jotka puolestaan synnyttävät rohkeutta mennä tuulta päin. Ilo on hänelle niin keskeinen voimavara, että hän on valmis taistelemaan sen säilyttämiseksi.
—Ilo on minulle hirveän tärkeää, sen täytyy säilyä tekemisessä. En halua tehdä asioita synkkyydestä käsin. Vaikka luvut näyttäisivät miltä tahansa, en halua vajota voivotteluun enkä luoda pelon ilmapiiriä, nehän vain lamauttaisivat luovuuden, ja pahimmillaan koko organisaatio voisi mennä lukkoon.
Niemelän mukaan ilo ei tarkoita sitä, että kaikki olisi aina helppoa tai hauskaa. Pikemminkin kyse on syvemmästä kantavasta voimasta, joka vapauttaa tekemään rennommin myös paineiden keskellä.
—Haluan joka päivä löytää omasta tekemisestäni ilon siitä huolimatta, että moni asia on kesken, epäjärjestyksessä ja deadlinet lähestyvät. Jeesus on jo ratkaissut suurimman pulman puolestani! Ei ole asioita, joihin en häneltä saisi viisautta. Haluan sitä paitsi kuvitella näkeväni jo sen voiton, joka kuhunkin tilanteeseen on jo edeltä valmistettu.
Organisaatiokulttuuria Erika Niemelä kuvailee yllättävän tiiviiksi siihen nähden, että väki istuu läppäriensä äärellä eri puolella Suomea. Hän itsekin työskentelee etupäässä kotoaan Espoosta käsin. Toki esimerkiksi tiimipäivinä työntekijät kokoontuvat yhteen kasvokkain. Erityisen upeaa Niemelästä on se, että mediatalon jokainen arkiaamu aloitetaan hartaudella ja yhteisellä rukouksella. Toimintamalli antaa rauhaa ja toivoa työpaineisiin, ja rakentaa koko työyhteisöä, sillä aamujen ruututapaamisiin osallistuvat yleensä kaikki.
Oheismateriaaleja ja tekoälyä
Nykyiseen pestiin, markkinointi- ja viestintäjohtajaksi, ei ainakaan heti haeta uutta henkilöä. Osa markkinoinnista säilyy Erika Niemelän hyppysissä, mutta samalla hän haluaa vahvistaa kulttuuria, jossa markkinointi ei ole vain yhden osaston tehtävä, vaan osa koko mediatalon ajattelua. Niemelän mukaan jokaisen työntekijän olisi hyvä pohtia, mitä arvoa oma työ tuo lopulta ihmiselle, joka kohtaa sisällön.
—Ihmisten arki on täynnä sisältöä, joka kilpailee ajasta ja huomiosta. Siksi meidän täytyy kysyä jatkuvasti: puhummeko oikeasti ihmisille vai vain toisillemme? Markkinoinnin tehtävä ei ole vain tehdä sisältöjä näkyviksi, vaan myös kuunnella, mitä ihmiset kaipaavat, ja tuoda merkitykselliset sisällöt lähelle heidän arkeaan.
Niemelä korostaa, ettei tehtävämme ole tarjota vain hetkellistä kohinaa tai viihdettä, vaan käsitellä monipuolisesti elämän suuria kysymyksiä – kuten uskoa, kärsimystä, anteeksiantoa, ihmissuhteita ja rakkautta – tavalla, joka tavoittaa myös uusia yleisöjä.
Haluamme tavoittaa entistä laajemman yleisön emmekä nähdä itseämme vain yhden tai kahden liikkeen kustantajana, Niemelä pohtii. Tulevaisuudessa tarvitaan moniäänisyyttä ja erilaisia näkökulmia myös eri kirkkokunnista.
—Kilpailullisilla markkinoilla tarvitaan kykyä ajatella niin sanotusti out of the box, boksin ulkopuolelta. Tarvitaan uusia avauksia ja yhteistyötä, jotta voimme laajentua ja murtautua esiin toimintaamme kahlitsevien rakenteiden ja mielikuvien läpi.
Vapaakirkollisen Päivän omaa identiteettiä ja brändiä halutaan kehittää sen juuria kunnioittaen samalla, kun ilmettä uudistetaan. Tavoitteena on säilyttää Päivän identiteetti vahvana ja tunnistettavana myös uudistusten keskellä.
Nuoren sukupolven tavoittamiseen hengellisillä materiaaleilla Niemelällä on myös suunnitelmia. Hän haluaa rekrytoida taloon nuoria someosaajia, jotka tietävät, mistä ja miten uuden sukupolven kuluttajat etsivät sisältöjä. Tänä kesänä Ristin Voitossa kokeillaan nuorten omaa kesätoimitusta. Nuorten polkua kirjojen maailmaan Niemelä aikoo pehmentää luomalla julkaisujen oheen paljon koukuttavia oheismateriaaleja. Podcastein, tekstiottein ja haastatteluin houkutellaan nuoria myös kirjojen kuluttajiksi. Tekoälyä Erika haluaa oppia hyödyntämään paremmin; joitakin rutiineja voisi hänen mielestään automatisoida niin, että oikeille asiakaskohtaamisille jäisi enemmän aikaa.
Pitkä tie Japanista Suomeen
Gradussaan Erika Niemelä tutki suhteiden rakentamista japanilaisessa työyhteisössä. Japani puolestaan tuli Niemelälle tutuksi hänen synnyttyään Hamamatsussa 1981 ja käytyään peruskoulua ruotsalaisessa sekä suomalaisessa sisäoppilaitoksessa Japanissa. Hänen vanhempansa Eeva-Liisa ja Mauri Porkola tekivät saarivaltiossa pitkäjänteistä lähetystyötä perustaen kolme seurakuntaa.
Kun koko perhe oli muuttamassa Suomeen tytärten lukiovuosiksi, Erika Niemelä oli jo etukäteen innoissaan uudesta elämänvaiheesta – hän ei ollut asunut vanhempiensa kotimaassa koskaan, sillä lähetystyövuosien kotimaankaudet perhe oli viettänyt Ruotsissa, jossa sijaitsi suurin osa heitä kannattavista seurakunnista.
Erika kävi Helsingissä Kallion ilmaisutaidon lukion. Yleensä reippaasti uusiin tilanteisiin sopeutuva neito kohtasi kuitenkin yllättäviä haasteita.
—Ei ollut lainkaan helppoa löytää ystäviä koulusta eikä seurakunnastakaan. Koin paljon yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta noina vuosina, en oikein löytänyt omaa paikkaani, vaikkei sisäinen suruni luultavasti juuri näkynytkään toisille, Niemelä kertoo.
Niin kutsuttujen matkalaukkulasten yleinen oirehtiminen: mihinkään kuulumattomuuden tunne ja tarve lähteä uusiin ympyröihin muutaman vuoden välein, pakottivat Erika Niemelän pakkaamaan reppunsa valkolakin saatuaan. Hän pakeni puoleksi vuodeksi maailmalle etsimään itseään. Reitti kulki Intian, Japanin, Fidzin ja Australian kautta Uuteen Seelantiin asti. Osin Niemelällä oli matkaseurana ystäviä, Japanissa oma siskokin, mutta osan vaelluksestaan hän retkeili aivan yksin.
—Näin jälkeenpäin ymmärrän, että olin tuolloin aika hukassa kaiken suhteen. Vaikka sain katsella upeita maisemia ja luulin etukäteen pystyväni nauttimaan niistä yksinkin, sisimmässäni koin suurta tyhjyyttä ja merkityksettömyyttä. En kokenut sellaista iloa ja vapautta, joita olin lähtenyt hakemaan. Myös suhteeni Jumalaan oli hyvin etäinen.
Niemelä ymmärsi aikuisempana, ettei yksin oleminen sovi hänen luonteelleen vaan hän hakee ymmärrystä itsestään aina suhteessa toisiin ihmisiin. Hänelle on tärkeää saada jakaa tunteet ja kokemukset toisten kanssa. Niemelä toteaa sisäoppilaitoksen vankan yhteisöllisyyden vahvistaneen hänen luontaista sosiaalisuuttaan.
—Kun aloitin sisäoppilaitoksen kuusivuotiaana, näimme siskoni kanssa vanhempiamme vain kerran kuukaudessa. Saimme toki soittaa heille pari kertaa viikossa lyhyitä kolikkopuheluita. Yhteisössä opin reippaaksi ja pärjääväksi. Elämäni motoksi muodostuikin se, että kaikesta selviää. Ymmärrän, etteivät kaikki lapset kuitenkaan selvinneet niin hyvin.
Apa toimi ankkurina
Kun Erika Niemelä (tuolloin vielä Porkola) palasi reppureissultaan Suomeen, hän aprikoi jäisikö pohjolaan vai etsisikö paikkaansa jostain aivan muualta. Hän päätti kuitenkin lähteä vielä Helsingin vapaaseurakunnan opiskelijailtaan. Heti ensimmäisellä kerralla Erika kiinnitti huomionsa komeaan ja humoristiseen teologian opiskelijaan Ari-Pekka Niemelään.
—Olin Apasta heti hyvin vaikuttunut. Hän selitti kavereilleen teologiaa ja tuntui tosi hyvältä tyypiltä. Apa lähti jo ensimmäisestä illasta saattamaan minua kämpälleni.
Erika ja Apa Niemelä ovat tunnettuja nopeista liikkeistään ja vahvasta tuotantokyvystään. Vauhti näkyi myös pariutumisessa: Nuoret alkoivat pian ensitapaamisensa jälkeen seurustella, menivät seuraavana ystävänpäivänä kihloihin ja viettivät saman vuoden kesänä häitään, reilun vuoden kuluttua ensimmäisestä tapaamisesta.
—Olimme niin nuoria, uskalsimme tehdä pikaisia ratkaisuja. Koen, että Jumala antoi minulle Apan, meistä tuli heti parhaat ystävät. Ilman Apaa olisin voinut jäädä irtolaiseksi pitkäksi aikaa. Apan kautta kiinnityin Suomeen ja seurakuntaan. Jumala-suhteen lämpenemiseen kului kuitenkin vielä vuosia.
Miehensä seurassa Erika alkoi löytää itseään ja kaivata läheisempää suhdetta Jumalaan. Kotiarjen täyttivät kuitenkin pian ihanat pienokaiset Mimosa, Jemina ja Nooa. Vaipparallin helpotettua Erika alkoi kuunnella hyviä hengellisiä opetuksia netistä ja rukouselämäkin virittyi syvemmälle tasolle. Nämä vaikuttivat jumalasuhteen syvenemiseen, samoin tekivät pitkät ylistyslaulusessiot Apan kanssa. Niissä he pääsivät kokemaan Jumalan lepoa ja läsnäoloa.
Ennen lapsia pariskunta oli ehtinyt keikkailla gospel-tapahtumissa Unison-bändillään yhdessä Riku Punkkisen, Veikko Ruuskasen ja Asko Miettisen kanssa. Lasten synnyttyä Erika ajatteli, että musiikki jäisi elämässä taka-alalle, mutta musiikkipolku laajenikin yllättäviin suuntiin. Mukaan tuli laidasta laitaan erilaisia projekteja – musikaaleista ylistysvastuuseen koko perheenä sekä Major Big Bandiin, joka harjoittelee Ilkka Salmensaaren johdolla Helsingin vapaaseurakunnassa. Teini-ikäiset lapset tekevät jo omaa musiikkia ja keikkailevat ehtiessään vanhempiensa kanssa monissa seurakunnissa ja tapahtumissa. Vuonna 2014 pariskunta alkoi toteuttaa TV7:lle Uskosta totta -ohjelmasarjaa, jota on takana jo yli 250 osaa.
Erika Niemelän haastattelu tehtiin äitienpäivään päättyvän viikonlopun perjantaina. Teams-ruudulla näkyi hymyilevä, pastellinsiniseen puseroon sonnustautunut poninhäntäinen markkinointi- ja viestintäjohtaja. Hän totesi haastattelun päätteeksi, että tässähän ehtisi vielä laatia pikakampanjan kaikkien äitien lapsille. Ideaa Aikamedian Ajassa-sovelluksen tilauksesta äitienpäivälahjaksi saattoikin hetkeä myöhemmin katsella hempeään vaaleanpunaiseen somevideoon käärittynä. Tapahtuma kuvaa hyvin tulevaa Aikamedian ja Päivän toimitusjohtajaa: Matka ideasta toteutukseen on ketterä hyppy.
