Ikuisesti eivät nämäkään vuodet kestä, mutta niiden vaikutukset heijastelevat sinne sitäkin enemmän. Opiskelijapaikkakunnat sulkevat syleilyynsä kokonaisia sukupolvia. Opiskelija-asunnot, kampukset ja opiskelijatoiminta pitävät huolen, että syntyy yhteyksiä. Syntyy jotakin, jossa Jumala saa olla uudella ja uniikilla tavalla läsnä.
Kaikessa kauneudessaan korkeakoulumaailma tuntuu muodostavan aivan omanlaisensa pienen pitäjän. Akateemisen vartin lisäksi ”kirkonkellot” lyövät omaa aikaansa. Jouluna ja pääsiäisenä ei tiedetä millä paikkakunnalla ollaan, mutta syyskuussa ja kolmen vappuviikon aikana opiskelijat tuntuvat olevan kaikkialla. Marraskuu on kuin ylöstempaus eikä opiskelijoita näy missään, koska tentit ja deadlinet.
Marraskuu on kuin ylöstempaus eikä opiskelijoita näy missään, koska tentit ja deadlinet.
Täällä Jyväskylässä, Suomen Ateenassa, joka kolmas vastaantulija on korkeakouluopiskelija. Lähes 40 000 opiskelijaa keskuudessamme muodostavat jo Rauman kokoisen haalarikunnan. Joka kolmas seurakuntalainen ei kuitenkaan ole raumalainen, eikä opiskelija. Opiskelijaelämän syke muodostaa välimatkan opiskelijan ja seurakunnan välille.
Jossain tuolla välimaastossa kokonainen sukupolvi etsii uomansa ja valitsee polkunsa. Erilaiset elämäntyylit ja maailmankuvat kohtaavat toisensa. Käsitykset ja käsittämättömyydet istuvat samassa seminaarissa. Kirkoissa kasvaneet painivat Raamattunsa ja kamppailevat uskonsa kanssa. Syntyy tila hengelliselle kasvulle, joka kestää tulessa ja tuulessa. Löytyy elävä Jumala.
Sen lisäksi, että opiskelijoiden elämästä välittyy usein rohkeus, luovuus ja hauskuus, sen varjoissa väijyy myös aikakauden paino. Se näkyy kasvoissa, käsissä ja revenneissä unelmissa. Yksinäisissä illoissa ja viikoissa. Silloin, kun sielu kaipaa Jumalaa ja etsii olkapäätä, huomaakin välimatkan. Eteisessä on hiekkaa ja ulko-ovi painaa. Uuden paikkakunnan kirkko ei ollutkaan vielä tuttu. Rappukäytävässä Pyhän Henki huokaa: kenet minä lähetän?
Silloin kysytään niitä, jotka ovat riittävän lähellä. Niitä vipeltäjiä, joissa vielä tuoksuu kirkonpenkit ja lastenleirit. Opiskelijamaailmassa ihmeellisellä tavalla lähetyskenttä ja lähetysvoima asuvat samassa rapussa.
Opiskelijat ovat kautta kirkkohistorian olleet Jumalan rakkauden ja Hengen vuodatusten vastaanottajina ja välikappaleina. Sukupolvi, joka sukeltaa erilaisten maailmankuvien maailmaan tuoden todistuksen Kaikkivaltiaasta luokkahuoneisiin, kerhohuoneille ja kampuksille. Ovet lähetykselle opiskelijamaailmassa ovat edelleen auki. Erityisesti ne ovat sitä jokaiselle uudelle opiskelijalle.
Kenet sinä lähetät?
