Yhteistyönurkka-hankkeen puitteissa on järjestetty Raumalla ja Karttulassa iltapäivätoimintaa alakouluikäisille lapsille useana päivänä viikossa. Kun kuntien iltapäiväkerhot on suunnattu lähinnä ensimmäisen ja toisen luokan oppilaille, Yhteisönurkkaan ovat isommatkin lapset saaneet tulla vapaasti.
Ja hehän ovat tulleet. Riia Antikaisen ja vapaaehtoisjoukon vetämään toimintaan Karttulassa on osallistunut yhteensä yli 200 eri lasta esikouluikäisistä kuudesluokkalaisiin. Karttulan vapaakirkon lisäksi toimintaa on järjestetty kahdella eri kyläkoululla sekä Tapahtuma- ja kulttuurikeskus Hermannin tiloissa. Toisena toimintavuonna siirryttiin Hermannin tiloista Karttulan Kissakuusen koululle.
—Vuoden aikana toiminta on sisältänyt lasten toiveista lähteviä viikoittaisia kokoontumisia, Antikainen kertoo.
—Kesäisin järjestimme rantapelipäiviä, laavuretken sekä kesäleiripäivät. Lisäksi olimme mukana useissa kyläyhdistyksen ja muiden tahojen järjestämissä tapahtumissa. Hankkeessa on käynyt vierailevia ohjaajia opettamassa kranssiaskartelua, huovutusta sekä sytykkeitä. Erityisesti yhteinen tekeminen, luovuus ja osallisuus ovat vahvistaneet lasten hyvinvointia, sosiaalisia taitoja ja yhteisöllisyyden kokemusta. Yhteisönurkka on saanut laajaa positiivista palautetta lapsilta, perheiltä ja yhteistyökumppaneilta, ja kaikki ovat surullisia sen loppumisesta.
Karttulassa erityisen positiivista onkin ollut yhteistyökumppaneiden suuri määrä. Karttulan vapaaseurakunnan ja ViaDia Karttula-Tervo ry:n lisäksi yhteistyötä on tehty Marttojen, kolmen eri kyläkoulun, kylä- ja vanhempainyhdistysten, Tapahtuma- ja kulttuurikeskus Hermannin sekä Kuopion kaupungin nuorisotoimen kanssa. Vaikka Yhteisönurkan toiminta ei ole STEA-avusteisena voinut olla tunnustuksellista, ovat seurakunnan tilat ja ihmiset tulleet sen kautta monelle tutuiksi.
Myös Raumalla Yhteisönurkka on tarjonnut turvallisia aikuiskontakteja, vähentänyt yksinäisyyttä ja lisännyt osallisuuden kokemusta. Rauman Vapaaseurakunnan alakerran monipuoliset tilat ovat olleet kovassa käytössä, kun yhteensä lähes kaksisataa eri lasta on osallistunut toimintaan koulupäivien jälkeen. Samalla seurakunta on tullut lähelle arkea ja perheiden elämää.
—Lapset ovat luoneet läheisiä ja luottamuksellisia suhteita toiminnassa mukana oleviin aikuisiin. Etenkin yksinhuoltajat ovat lähettäneet kiitollisia terveisiä siitä, että lapsilla on turvallinen paikka, jossa olla iltapäivisin, kertoo toiminnasta päävastuussa ollut Anna Lydecken.
—Olen huomannut, että yleinen ilmapiiri seurakunnassa on muuttunut hankkeen myötä lapsiystävällisemmäksi. Erityisesti ne, joilla ei ole omassa lähipiirissään alakouluikäisiä lapsia, ovat kertoneet, että henkinen muuri lasten lähestymiseen on madaltunut. Kansainvälisyyskin on ollut luonteva osa arkea: toiminnassa kohdattiin eri kulttuureja muun muassa Japanista ja Etelä-Afrikasta tulleiden vierailijoiden ja yli kymmentä eri kansallisuutta edustavien lasten ja vapaaehtoisten kautta.
Yhteisönurkka-hanke on vastannut merkittävään tarpeeseen tuomalla lasten arkeen turvallisia aikuisia, mielekästä tekemistä sekä monikulttuurista ja ylisukupolvista yhteisöllisyyttä. Toiminta on tavoittanut erityisesti lapsia ja perheitä, joiden arjessa turvalliset aikuiset, osallisuuden kokemukset ja harrastusmahdollisuudet ovat olleet vähäisiä.
Arjessa tämä on tarkoittanut läsnäoloa, yhdessä tekemistä ja toistuvia kohtaamisia, joiden myötä luottamus on vähitellen rakentunut. Kun samat aikuiset ovat olleet paikalla viikosta toiseen, lapsille on syntynyt kokemus siitä, että joku huomaa, kuuntelee ja pysyy rinnalla. Näissä hetkissä on rakentunut turvallisuutta ja iloa, ja samalla tilaa kasvaa, kokeilla ja kuulua joukkoon.
Hanke on näin toteuttanut lapsidiakoniatyön ydintä: rinnalla olemista, arjen vahvistamista ja sen muistamista, että Jumalan rakkaus tulee todeksi pienissä, toistuvissa teoissa – siellä, missä elämä tapahtuu.
