Neuvosto-Viron todellisuus oli sellainen, että vaikka lapsi- ja nuorisotyö oli seurakunnissa virallisesti kielletty, sitä sai tehdä musiikin varjolla. Musiikilla olikin tuon ajan seurakuntaelämässä hyvin vahva rooli, ja perheeni oli musiikkityössä kaikin tavoin mukana. Äitini oli urkuri, säveltäjä, laulujen sovittaja ja musiikkiteoreettisten aineiden opettaja; kaikki neljä sisarustani ovat minun laillani saaneet musiikillisen koulutuksen.
Olen aina uskonut Jumalaan enkä ole kokenut uskoon tulemista selkeänä yksittäisenä tapahtumana. Varhaisessa teini-iässä aloin kuitenkin pohtia omaa asemaani Jumalan edessä. Sen myötä aloin kokea hyvin konkreettisesti olevani syntinen ja tarvitsevani pelastusta. Juuri noina varhaisteini-iän vuosina vakuutuin siitä, etten voisi elää muuta kuin kristityn elämää.
Minuun vaikutti vahvasti se, että näin uskon toimivan monien tuntemieni ihmisten elämässä.
Neuvostoliiton virallinen kanta kristinuskoon oli hyvin vihamielinen. Jeesus ei ollut tuon ajan oppikirjojen mukaan edes historiallinen henkilö vaan keksitty myyttihahmo. Yleinen käsitys oli, että kristinusko tulisi katoamaan pian kokonaan.
Tällaisessa ympäristössä kasvaneena olen kokenut erittäin rohkaisevana tutustua Uuteen testamenttiin historiallisena dokumenttina. Olen sen myötä vakuuttunut siitä, että Jeesuksen ylösnousemus todellakin on paras selitys apostolien rohkeudelle, alkuseurakunnan voimakkaalle kasvulle ja sitä seuranneelle historian kehitykselle.
Minuun vaikutti vahvasti myös se, että näin uskon toimivan monien tuntemieni ihmisten elämässä. Siitä maksettiin joskus korkeaakin hintaa. Näin myös, miten uskon voima oli kiistaton kaikesta ideologisesta vastustuksesta huolimatta. Ei ole sattumaa, että suurin herätys, jota olen itse saanut seurata, tapahtui juuri meidän seurakunnassamme 70- ja 80-lukujen taitteessa. Siksi minun kokemukseni on, että kristinusko näyttää voivan parhaiten silloin, kun sitä vastaan hyökätään.
Olen kuullut usean ammattimuusikon toteavan, että esimerkiksi Bachin musiikkia ei voi soittaa tai tutkia kohtaamatta hänen teologiaansa.
Erityisen lisän kaikkeen antoi musiikki. Opiskelin sellonsoittoa ja olin mukana missä vain taitoani tarvittiin. Seurakunnassamme oli tavallista, että suurina kirkkopyhinä esitettiin osia kirkkomusiikin historiallisista suurteoksista. Olen varhaisesta nuoruudestani lähtien pääsiäisenä sekä laulanut että soittanut esimerkiksi Bachin Matteus-passiota, Händelin Messias-oratoriota ja useita muita vastaavia teoksia. Näin se musiikkimaailma, jota herätyskristillisissä piireissä pidetään usein vain taidemusiikin konserttisaleihin kuuluvana, avautui minulle hengellisenä todellisuutena, jonka kautta Jumalan viesti välittyi.
Myöhemmin olen kuullut usean ammattimuusikon toteavan, että esimerkiksi Bachin musiikkia ei voi soittaa tai tutkia kohtaamatta hänen teologiaansa, jonka keskeisenä lähtökohtana oli lause: Soli Deo Gloria (yksin Jumalalle kunnia). On ollut rohkaisevaa huomata, miten Jumala käyttää yli 300 vuotta vanhaa ”ylistysmusiikkia” vetääkseen ihmisiä valtakuntaansa.
