Societas Theologarum eli naisteologien verkosto kokoontui ensimmäistä kertaa Tampereen Teopoliksella 24.–25.tammikuuta. Avajaispuheessa Teologisen opiston systemaattisen teologian opettaja ja teologian tohtori Sanna Urvas avasi naisteologian historiaa linkittäen sen nykyisyyteen:
– Vielä keskiajalla luostarin muurit toivat naisille turvan tehdä teologiaa. Enää emme tarvitse luostaria, mutta toivomme, että tämä verkosto voi tarjota turvan ja tuen.
Tähän traditioon viittaa myös verkoston latinankielinen nimi
Naisteologien verkosto tarjoaa naisille foorumin pohtia erilaisia teologisia kysymyksiä, esitellä korkeatasoista tutkimusta ja verkostoitua myös kansainvälisesti. Tapahtumassa oli toimijoita ja osallistujia myös Eestistä ja Saksasta.
– Tahdomme foorumin olevan sisällöltään korkeatasoinen akateemisen teologian foorumi, joka on kuitenkin avoin myös niille naisille, jotka eivät toimi akateemisen teologian parissa, täsmentää dogmatiikasta väitellyt Urvas.
Urvas on tunnustuksellisesti helluntailainen, mutta hänen sydämensä sykkii ekumenialle. Hänellä on laajat akateemiset verkostot sekä kotimaassa että kansainvälisesti.
Olen saanut omaan teologiseen ajatteluuni näkökulmia, joita en ole aikaisemmin tullut ajatelleeksi.
Viikonlopun aikana kuultiin esityksiä Helsingin yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston huipputason tekijöiltä, kuten akatemiaprofessori Elina Vuolalta sekä teologian tohtoreilta Anna-Riina Hakalalta ja Marjukka Laiholta.
Itä-Suomen yliopistoa edustaneen Marjukka Laihon (TT, YTM) ja Iso Kirja -opiston maisteriopiskelijan Eveliina Hokkasen esitykset liikkuivat käytännön teologian aiheissa. Molempien esityksissä sivuttiin ekoteologiaa, jossa tarkastellaan ympäristökysymyksiä kristillisen etiikan valossa.
– Monet nuoret kärsivät ilmastoahdistuksesta. Miten nämä nuoret otetaan vastaan seurakunnissa? Ohitammeko heidän huolensa, vai olemmeko valmiita kuuntelemaan ja tekemään asialle jotain? haastoi Hokkanen, jolta on myös ilmestynyt Aikamedian kustantama kirja Hiilellä peitetty.
Monipuolinen ohjelma ja ajankohtaisten aiheiden käsittely saivat kiitosta osallistujien keskuudessa.
– Viikonlopun aikana olen saanut omaan teologiseen ajatteluuni näkökulmia, joita en ole aikaisemmin tullut ajatelleeksi, hymyilee teologian opiskelija Lotta-Liisa Jokisaari.
Teologian opiskelun Jokisaari näkee tärkeänä, sillä kannan ottaminen ajankohtaisiin kysymyksiin edellyttää teologista osaamista.
Olen saanut omaan teologiseen ajatteluuni näkökulmia, joita en ole aikaisemmin tullut ajatelleeksi.
Akateeminen teologia poikkeaa jonkin verran tunnustuskuntien teologiasta. Eriävät näkemykset ovat pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Naisteologien verkoston ydinryhmän jäsenet jakavat kuitenkin yhteisen tunnustuksellisen perustan, jonka päälle verkostoa ja sen toimintaa rakennetaan.
– Yhteisön toiminnan tunnustuksellinen rooli on siinä, että hengellinen toiminta on olennainen osa verkoston kokoontumisia, joissa rukoillaan, ylistetään ja järjestetään hartaushetkiä. Siinä on pohja toiminnalle, jossa toteutuu akateemisen ja hengellisen toimijuuden yhdistäminen, painottaa Sanna Urvas.
Turkulainen Sirkka Jortikka toimii naispastoreiden työnohjaajana, ja hänellä on myös pitkä työhistoria Vapaakirkon pastorina. Naisteologien verkoston yhteiskristillinen luonne ilahduttaa häntä.
– Yksin emme olisi Vapaakirkon naisina tällaista saaneet aikaiseksi. Hienoa, kun tänne tulee yhteen naisia eri kirkkokunnista ja saamme aikaiseksi jotain näin upeaa!
Verkoston ensimmäisen tapahtuman palaute oli rohkaiseva.
– Tavoitteena on vuotuinen tapahtuma, ja ydintiimissä visioimme siitä, että se laajenee jonkin verran kansainvälisemmäksi, kertoo Urvas
Naisteologien verkoston keskiössä ei ole naisasia, vaan Jumalan valtakunta.
– Emme halua, että naisista kasvaa mieskielteisiä naisteologeja, vaan Jumalan valtakunta -orientoituneita naistoimijoita.
Urvas toivoo, että miehet ja naiset voisivat toimia yhdessä Jumalan valtakunnan hyväksi. Hän mentoroi sekä nuoria miehiä että naisia. Aloite mentorointiin on tullut nuorilta itseltään. Näkynsä ja unelmansa Urvas kiteyttää Jumalan sanaan: ”–– ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa” (Gal. 3:28).
Societas Theologarum
- Kohderyhmä ovat naiset, jotka opiskelevat tai ovat opiskelleet teologiaa tai tekevät teologista jatkotutkimusta, pastorit ja työntekijät, kristillisten organisaatioiden toimijat, teologian opettajat ja tutkijat.
- Visio on rakentaa naisteologien verkosto, jossa on tilaa uskon, akateemisen teologian ja käytännön toimijoiden vuoropuhelulle.
- Ydinryhmä Einike Pilli, Estonian Free Church Seminary, rehtori Eveliina Hokkanen, IK-opiston Keuruun kampus, MA-opiskelija Sanna Urvas, Suomen teologinen opisto, systemaattisen teologian johtaminen ja opettaminen Sarah Tiainen, Suomen Ekumeenisen Neuvoston edustaja Seija Tiittainen, Suomen teologinen opisto, opinto-ohjaaja Suvi Kankkunen, Suomen teologinen opisto, opettaja Tanja Närhi, IK-opisto, Helsingin kampuksen vastaava opettaja
Tekstit: Marianne Lintumäki
Artikkeli on julkaistu alun perin Ristin Voitto -lehden numerossa 6/25.
Naisteologien verkosto syntyi halusta vahvistaa nuorta sukupolvea vertaistuen avulla
Kaikki alkoi keväällä 2024. Teologian tohtori ja Suomen teologisen opiston opettaja Sanna Urvas oli käynyt suomalaisen helluntailiikkeen vanhemman polven naisten kanssa keskusteluja heidän kokemuksistaan, jotka liittyivät siihen, ettei naisille ollut tilaa toimia.
– Nousi esiin ajatus siitä, miten nuoremman sukupolven naistoimijat, teologit ja pastorit vahvistetaan vertaistuen avulla niin, että vaikka he kohtaisivat vastustusta ja mitätöintiä, se ei halvaannuta heitä, Urvas sanoo.
Ihannetilanteessa vahva näky ja identiteetti luovat pohjan työn jatkamiselle ja kulttuurisena muutosvoimana toimimiselle.
– Saimme hyvin pian koottua tiimin, joka lähti rakentamaan tapahtumaa.
Suomessa vapaakristillisten liikkeiden toimintakulttuurissa naisten teologinen toimijuus on melko uutta. Urvas sanoo, ettei ympäröivä kulttuuri osaa siksi välttämättä tarjota teologiaan suuntautuneille naisille turvaa ja tukea.
– Mikäli vertaistuki ja roolimallit puuttuvat naisten lähiympäristöstä, tulee tätä tehtävää hoitava verkosto tietoisesti rakentaa.
Vaikka unelmien ja tavoitteiden saavuttamisen tielle voi tulla esteitä, ne ovat usein vain hidasteita.
Usein saatetaan ajatella, että luterilaisessa kansankirkossa naisten tasavertainen toimijuus on jo itsestäänselvyys. Verkoston kokoontumiseen osallistunut Suomen teologisen opiston opiskelija Tanja Croon kertoo kuitenkin, että tapahtumassa kävi ilmeiseksi keskustelun aiheesta jatkuvan yhä, vaikka naispappeus hyväksyttiin jo 80-luvulla.
– Eikä ymmärrys naisteologien tehtävästä ole vieläkään kaikissa kirkkokunnissa ratkaistu.
Vaikka asiasta olisi virallinen linjaus, seurakuntaelämän tasolla naisteologi saattaa kohdata vaikeuksia sukupuolensa vuoksi. Nuorille naisteologeille olikin tärkeää kuulla edellä kulkevien kokemuksia, uskoo Vapaakirkon hallituksen jäsen, pastori ja työnohjaaja Sirkka Jortikka.
– Ne rohkaisivat uskomaan, että vaikka unelmien ja tavoitteiden saavuttamisen tielle voi tulla esteitä, ne ovat usein kuitenkin vain hidasteita, jotka eivät estä päämäärää kohti suuntautumista. Kaikkea ei tarvitse saavuttaa heti, vaan voi rauhassa antaa itselleen aikaa.
Tarinalla valtava voima. Jortikka toivookin, että verkoston puitteissa kuullaan kahvi- ja ruokapöytäkeskusteluja myöten lisää naisten kertomuksia siitä, miten he ovat löytäneet kutsunsa, polkunsa ja sydämen palonsa. Myös Raamatun sivuilta ja seurakunnan historiasta olisi tärkeää nostaa merkityksellisiä, mutta usein näkymättömiin jääneitä naisvaikuttajia.
– Heidän elämänsä voivat toimia rohkaisuna ja tarjota vahvan esikuvan oman aikamme hengellisessä ympäristössä toimiville naisille.
Äänet esiin
Sirkka Jortikka tunnistaa oman liikkeensä naisteologien ja -pastoreiden haasteeksi esimerkiksi yksinäisyyden tunteet ja joko ulkopuolelta tai ajoittain itsestäkin nousevan oman toiminnan oikeutuksen kyseenalaistamisen. Hän toimii työnohjaajana myös naispastoreille ja on kirjoittanut Vähitellen selkenevää -kirjan, jossa lähestytään naisena seurakuntakentässä toimimisen haasteita omakohtaiseltakin pohjalta. Naispastorit saattavat joutua kohtaamaan esikuvien ja vertaistuen puutteen lisäksi myös suoranaista vastustusta ja vihamielisyyttä, Jortikka sanoo. Verkoston merkitys voi olla tällaisissa tilanteissa hyvinkin suuri.
Suomen teologisen opiston kehittämisjohtaja, pastori Suvi Kankkunen pitää myös naisten oman, kirkonkin historiassa aiemmin vähemmälle huomiolle jääneen äänen nostamista kuuluville teologisissa keskusteluissa jo itsessään arvokkaana asiana.
– Sitä on tärkeää tehdä sekä naisten kesken, kuten nyt tässä verkostossa, että kaikkien yhteisessä keskustelussa.
Verkostossa naisten äänten kirjo on laaja, sillä pohja on yhteiskristillinen. Se on Suomessa uutta juuri akateemisen teologian naisverkostoa ajatellen. Mukana on sekä protestanttisten että vanhojen kirkkokuntien edustajia. Sanna Urvas on huomannut, että vapaan kristillisyyden piirissä ei olla aina tietoisia siitä, minkälaisia teemoja muiden kirkkojen ja liikkeiden teologian tutkimuksessa on pinnalla. Tavoitteena onkin luoda siltaa eri ryhmien ja mahdollisten jakolinjojen yli, tarjota mahdollisuus tutustua toisten akateemista teologiaa harjoittavien naisten ajatteluun ja tutkimusalueisiin.
Meillä on paljon annettavaa toisillemme, ja voimme toimia myös mentoreina toinen toisillemme.
Sirkka Jortikka kertoo kokeneensa verkoston tapaamisen nimenomaan hienona mahdollisuutena tavata ja kuulla naisia eri kirkkokunnista, hengellisistä kulttuureista ja toimintaympäristöistä.
– Viikonlopun sisältö avautui eteemme kuin värikäs viuhka, joka tarjosi välähdyksiä siitä, mihin kaikkeen seurakuntaympäristössä ja teologian maailmassa vaikuttavien naisten kiinnostus kohdistuu ja mille heidän sydämensä palaa.
Samalla oli mahdollisuus tutustua ja jakaa elämää.
– Yhteistä kosketuspintaa löytyi ja verkostoa alkoi syntyä.
Tanja Croonin kokemus on sama; tiedon ja ymmärryksen lisäksi verkoston kokoontumisessa sai myös uusia ystäviä.
– Rohkaiseva huomio oli, että meillä on paljon annettavaa toisillemme, ja voimme toimia myös mentoreina toinen toisillemme.
Hengellinen ulottuvuus
Uusi verkosto on avoin myös teologiasta kiinnostuneille naisille, jotka eivät itse harjoita akateemista teologiaa. Verkoston kautta voi aueta akateemisen teologian ja siihen liittyvän keskustelun arvo. Suvi Kankkusen mukaan selkeästä keskittymisestä tapahtumassa juuri teologiaan tuli hyvää palautetta sekä akateemista teologiaa harjoittavilta että muiltakin naisilta.
– Kristillisiä naistentapahtumia järjestetään jo Suomessakin runsaasti, mutta juuri tällaista ei ole vielä ollut.
Keskeistä on, että saatuun tietoon ja käytyyn keskusteluun yhdistyy hengellisyyden harjoittaminen. Tästäkin tuli hyvää palautetta — myös täysin akateemisesta ympäristöstä tulevilta teologeilta, kertoo Kankkunen. Linjasta pidetään kiinni jatkossakin. Samalla verkostoa halutaan edelleen kansainvälistää.
– Tästä syystä toimintakielen valitseminen kuhunkin jaksoon vaatii jatkopohdintaa yksittäisten tilanteiden osalta, Sanna Urvas kertoo.
Naiseuden avoin merkitys
Naisteologien verkoston taustalla ei ole ajatusta erityisestä ”naistyypillisestä” teologiasta.
– Naiset osallistuvat teologiseen keskusteluun laajasti eri teologian oppiainealueilla, eli raamattututkimuksessa, käytännöllisessä teologiassa, uskonnonfilosofiassa, systemaattisessa teologiassa, uskontotutkimuksessa, kirkkohistoriassa ja niin edelleen, Sanna Urvas sanoo.
Tutkimusmenetelmissäkään ei ole hänen mukaansa sukupuoleen liittyvää jakoa. Naiset siis tekevät teologiaa samalla tavalla ja samoista aiheista kuin miehetkin. Esimerkiksi naisten alisteiseen asemaan liittyviä kysymyksiä käsittelevää tai naishahmoja Raamatussa tutkivaa teologiaa voi harjoittaa kuka hyvänsä sukupuolesta riippumatta.
Naiseus voi nousta merkitykselliseksi tutkimusaiheissa tai tutkijuudessa, tai sitten ei.
Sirkka Jortikka lähestyy asiaa seurakuntatyön näkökulmasta. Hänestä ei ole hyödyllistä tai mahdollistakaan eritellä juuri naisiin liittyviä vahvuuksia. Naiset ovat keskenään erilaisia, samoin heidän vahvuutensa.
– Toisaalta yksi naisille ominainen vahvuus näyttäisi olevan valmius ja halu hakeutua työnohjaukseen tai valmennukseen, jossa voi tutkia omia vahvuuksiaan ja pohtia, miten ne voisi parhaalla tavalla ottaa käyttöön työssään, Jortikka sanoo.
Hänestä hengellistä työtä tekevän ihmisen — miehen tai naisen — tärkein voimanlähde on tiedostettu Jumalalta saatu kutsu.
– Se voi elämän eri vaiheissa toteutua eri tavoilla ja näyttää erilaiselta. Tämäkin on tärkeä ymmärtää, varsinkin, kun kutsua koetellaan.
Naisteologien verkoston toiminnassa kysymys siitä, mikä on juuri naiseuden merkitys, on tietoisesti jätetty avoimeksi, kertoo Suvi Kankkunen.
– Naiseus voi nousta merkitykselliseksi joko tutkimusaiheissa tai tutkijuudessa, tai sitten ei.
Naiseus voi siis hänen hyvin olla vain verkoston tapahtumiin osallistuvia yhdistävä taustatekijä sen sijaan, että se olisi teologian harjoittamisessa kiinnostuksen kohteena sinänsä.
