Yksin asuvista yli 64-vuotiaista 11,4 prosenttia kokee yksinäisyyttä usein, kertoo Tilastokeskuksen vuonna 2018 tekemä elinolotutkimus. Yksin asuvat kokevat kaikissa ikäryhmissä muita enemmän yksinäisyyttä, alle 35-vuotiailla vastaava prosenttiosuus on 8,9.
Yksinäisyyttä aiheuttavat muun muassa fyysisen kunnon heikentyminen ja muistisairaudet, kun kotoa tuntuu yhä työläämmältä lähteä, kertoo Satu Kulta. Hän on valtakunnallisen ViaDia ry:n vanhustyön yhdyshenkilö yhdessä Satu Sällälän kanssa ja työskentelee projektipäällikkönä ViaDia Länsi-Uusimaa ry:n Senioritalossa Nummelassa. Senioritalo on suunnattu erityisesti yksinäisille ikäihmisille, ja suurin osa kävijöistä onkin yksin asuvia.
Ikääntyneissä yksinäisissä on enemmän naisia
Jotkut yksinäiset ikäihmiset ovat saattaneet muuttaa lasten tai lastenlasten perässä toiselle paikkakunnalle, mutta jälkikasvun muutettua muualle ovatkin jääneet yksin. Ja tietysti yksinäisyydelle altistaa myös puolison kuolema.
Tilastokeskuksen mukaan yli 65 vuotta täyttäneistä kaksi kolmesta yksinäisestä on naisia, kun taas työikäisistä yksinasuvista miehet ovat yksinäisempiä. Senioritalollakin käy selkeästi enemmän naisia kuin miehiä. Satu Kullan mukaan osasyynä voi olla sekin, että naiset hakevat aktiivisemmin helpotusta yksinäisyyteen.
Tänä vuonna leskeksi jääneitä miehiä on tullut mukaan enemmän kuin koskaan aiemmin. Miehistä tulee usein väkikävijöitä, kun Senioritalon kynnys on ylitetty.
– Jos vaimo on kuollut ja mies tottunut siihen, että vaimo hoitaa sosiaaliset kontaktit ja arkipäivän asiat, niin voi olla vaikea lähteä kotoa uuteen ympäristöön.
Omaishoitajat kaipaavat tukea
Moni ikäihminen kokee yksinäisyyttä, mutta tilanteet ovat yksilöllisiä.
– Kaikkihan eivät koe asioita samalla tavalla. Myös ihmiskontaktien paljous voi rasittaa, muistuttaa puolestaan Satu Sällälä, joka toimii ViaDia ry:n vanhustyön yhdyshenkilönä ja on aiemmin työskennellyt Lahden vapaaseurakunnassa seniorityön pastorina.
– Sen takia olisi hyvä, että seurakunnasta palvelutalossa vierailisi aina sama henkilö.
Toisaalta iäkkäiden voi olla vaikea ottaa vastaan, Sällälä huomasi seniorityön pastorina. Kun sovittiin vierailuista tai perustettiin iäkkäiden ystävärinkiä, moni kursaili ottaa apua vastaan ja oli huolissaan, jaksaisivatko työntekijät tai vapaaehtoiset tulla vierailuille.
Erityinen tukea tarvitseva sektori ovat iäkkäät omaishoitajat.
– Monet omaishoitajat ovat todella sidoksissa kotiin, eikä aina saa intervallijaksoja palvelutaloihin. Kaikilla ei ole lapsia tai muita omaisia lähellä.
Kysyntä määrää tarjonnan
Iäkkäiden joukko vaihtelee hyväkuntoisesta tuoreesta eläkeläisestä palvelutalossa elävään muistisairaaseen — ja toisaalta virkeään, yhä kotona asuvaan yhdeksänkymppiseen. Miten seniori- ja vanhustyössä pystytään vastaamaan kirjavan ryhmän erilaisiin tarpeisiin?
Nummelan Senioritalolla on kysytty suoraan asiakkailta, millaista sisältöä he kaipaavat. Ohjelmistossa on karaokea, käsityökerhoa, jumppaa, pelikorttikerhoa ja kävelylenkkejä niin hitaampaan kuin reippaampaankin tahtiin. Henkilökunnalta saa palvelu- ja digiohjausta. Talolla käy vierailevia luennoitsijoita, siellä kokoontuu suljettu keskusteluryhmä mielenterveyteen liittyvistä teemoista ja eri seurakunnat pitävät aamuhartauksia. Tilaisuuksia järjestävät henkilökunnan lisäksi yhteistyökumppanit ja ikääntyneet itse.
Jos vaimo on kuollut ja mies tottunut, että vaimo hoitaa sosiaaliset kontaktit ja arkiasiat, voi olla vaikea lähteä kotoa uuteen ympäristöön.
Kävijöiden keski-ikä on noin 70 vuotta. Vastikään eläköityneitä käy vähemmän.
– Mutta kun sen ikäinen on tullut, hän on huomannut, että tulemalla yhteen tutustuu toisiin, ja siitä voi tulla viikoittainen tapa.
Kolmen vuoden aikana Senioritalon toiminta on poikinut hyvää, Kulta arvioi. Kävijöiden kesken on syntynyt ystävyyssuhteita ja joka arkipäivä auki oleva paikka on palautteen perusteella tuonut sisältöä ja iloa monen elämään
STEAn ja Päivikki ja Sakari Sohlbergin säätiön rahoittama hanke päättyy tämän vuoden joulukuussa. Hankkeelle on haettu jatkoa, jotta Senioritalon toiminta ei päättyisi.
Onko vanhuus voimavara?
kunnassa vanhuus ei ole suuressa huudossa ja vapaaseurakuntienkin ikäjakaumasta puhutaan usein huolestuneeseen sävyyn: väki ikääntyy eikä nuoria tule mukaan samaan tahtiin. Kuinka tämä vaikuttaa ikääntyneiden itsetuntoon?
– Nuorissa on tulevaisuus, ja sen myös vanhempi väki tiedostaa selkeästi. He rukoilevat nuorten ja lasten puolesta kokoontumisissa, Sällälä toteaa.
– Mutta pidetään vanhukset arvossa, koska siellä on valtava tietomäärä, potentiaalia ja elämänkokemusta. Ehkä seurakunnissa voitaisiin hyödyntää enemmänkin hengellistä äitiyttä ja isyyttä, jota heillä olisi tarjolla.
Hyväkuntoisella eläkeläisellä voi olla paljon enemmän mahdollisuuksia osallistua vapaaehtoistyöhön kuin ruuhkavuosien keskellä kahlaavilla työikäisillä, ja seniorit ovat vankka esirukoustuki monessa seurakunnassa.
Se näkyi myös sukupolvien kuilua kurovana esimerkkinä Lahden vapaaseurakunnassa, jossa korona-aikana nuoret lähettivät postikortteja seurakunnan iäkkäille jäsenille.
– Eräs rouva kysyi, voisiko saada tutustua kortin lähettäneeseen tyttöön enemmän, kun oli joka päivä rukoillut hänen puolestaan, Satu Sällälä kertoo.
– Yksinkertainen ja vähän vaivaa vaatinut asia tuotti paljon hyvää molemmin puolin.
Tekstit: Pia Korhonen
”Koen, että senioreita kaivataan”
Helsingin vapaaseurakunnassa reilu kolmannes jäsenistä on yli 60-vuotiaita, kertoo muun muassa senioridiakoniasta vastaava projektityöntekijä Mirkka Salmensaari. Yli 75-vuotiaiden seniorilistalla on 114 ihmistä, ja merkittävä osuus vapaaehtoisistakin on eläkeiässä.
Ikäjakauma näkyy toimintakulttuurissa.
– Veisaamme yhä 1800-luvun lauluja ylistyslaulujen lomassa. Se näkyy myös siten, että meillä on hurjasti seurakunnallista osaamista: tiedetään, mitä vastuun ottaminen tarkoittaa.
Seniorit huomioidaan kirjeillä ja joulutervehdyksillä, puhelinsoitoilla, kotikäynneillä ja seniorijumalanpalveluksilla. Pyynnöstä ehtoollisen saa kotiin tai sairaalaan.
– Meillä on onneksi parikymmentä upeaa vapaaehtoista, jotka huomioivat tiettyjä senioreita. Tosin heistäkin monet ovat jo tuolla 75+-listalla.
Veisaamme yhä 1800-luvun lauluja ylistyslaulujen lomassa.
Ikäihmisten tarpeita on kartoitettu puhelinkierroksella. Suurella osalla on pääkaupunkiseudulla sukua, joka pitää yhteyttä ja huolta. Harva pyytää itse apua seurakunnalta, sillä lapsuudessa on totuttu pärjäämään yksin.
– Ihmiset ikääntyvät kovin eri tavoin, sen olen tässä työssä tajunnut, Mirkka Salmensaari mainitsee.
Kunto ja sairaudet eivät aina kysy ikää.
– Itse kohdistan huomioni tarvitsevimpiin ja yksinäisimpiin, mutta rohkaisen kirjeissäni ketä tahansa ottamaan yhteyttä.
Ihmiset ikääntyvät kovin eri tavoin, sen olen tässä työssä tajunnut.
Arvostetaanko senioreita seurakunnassa?
– Monesti minulta kysytään, mitä sille ja sille seniorille kuuluu. Koen, että senioreita kaivataan, Salmensaari sanoo.
– He ovat olleet tärkeitä esikuvia ja rohkaisijoita.
Viime keväänä kotikäynneillä kertyi aikalaistarinoita seurakunnan historiasta.
– Sain todella laajentaa tietämystäni seurakunnastamme ja siitä, millaista polkua olemme yhteisönä matkanneet.
