Yhteys. Yhteys toisiin vastuunkantajiin, vapaaseurakuntiin ja Jumalaan. Se tuntuu jääneen päällimmäisenä mieleen Vapaakirkon vanhimmistopäivästä.
Lauantaina 15. huhtikuuta Teopolikseen kokoontui järjestäjät mukaan luettuina yli 90 hengen joukko, jossa oli 34 seurakuntaa edustettuina, kertoo Vapaakirkon kotimaantyöntekijä Manuel Rautalahti.
Mitä päivästä jäi paikalla olleiden matkaan? Soitetaan ja kysytään.
Vanhimmisto sai tukea johtajuuteen
Simo Halonen saapui vanhimmistopäivään Raahesta asti. Häntä vetivät yhteys ja mahdollisuus kuulla Vapaakirkon ja toisten seurakuntien kuulumisia.
– Kirkkokunnan asiat ovat tärkeitä ja ennen kaikkea se, että saa kokea, että yhdessä tehdään ja ollaan Jumalan valtakunnan asialla. Toisten tuki ja Jumalan vaikutus laittoivat liikkeelle, Halonen kertoo.
– Kun maailmantilanne on rauhaton, tuo varmuutta, kun voi yhdessä rukoilla ja jakaa asioita, hän sanoo viitaten yhteiskunnassa tapahtuviin ilmiöihin ja Jumalan Sanan arvostuksen vähenemiseen.
Kaivattiin lähiseurakuntien keskinäistä tukea.
Halonen osallistui Vanhimmisto seurakunnan johtajana -kanavaan, jossa käsiteltiin johtajuutta seurakunnissa, joissa ei ole palkattua työntekijää. Oli rohkaisevaa kuulla kokemuksia ja oivalluksia toisista seurakunnista, joissa painitaan samojen kysymysten kanssa.
– Kaivattiin lähiseurakuntien keskinäistä tukea, Halonen mainitsee esimerkkinä.
Nyt sitä on ollut turhan vähän, vaikka Pohjois-Pohjanmaalla on ollut myös hyvää liikehdintää. Esimerkiksi Oulussa on puhujapankki, josta on voinut pyytää vierailijoita, ja Raahesta on tehty seurakuntavierailuja.
– Meillä on pieni seurakunta ja vähän vastuuhenkilöitä. On suuri haaste saada voimavarat riittämään, vaikka viime vuosina työvastuuta on pystytty jakamaan hyvin.
Samaan kanavaan osallistui Jaakko Simula Vuosaaren vapaaseurakunnasta. Hän kertoo, että seurakunnasta löytyy hengellisen työn koulutusta saaneita — hän itse mukaan luettuna — joten puhujien saaminen ei ole ongelma. Sen sijaan Simulan oma kaksoisrooli tuntuu haastavalta: hän on vanhimmiston puheenjohtaja, jolta löytyy Vapaakirkon pastorin valtakirja mutta joka ei ole työsuhteessa seurakuntaan.
Kiitosta kävijöistä ja taloudesta, murheita tiloista
Yhteys oli myös Jaakko Simulalle päivän pääasia, ja se alkoi jo kimppakyydissä Helsingin vapaaseurakunnasta tulleiden kanssa.
– Koin, että keskustelua olisi voinut olla ohjelman puitteissa ehkä enemmänkin, hän pohtii.
Vertaistuki muistutti siitä, ettei olla yksin.
Helsingin Vuosaaressa sijaitsevassa, noin 50-jäsenisessä vapaaseurakunnassa iloitaan koronavuosien jälkeen tasoittuneesta taloustilanteesta. Päänvaivaa aiheuttavat pienet tilat: kerrostalon liikehuoneistossa kahden huoneen ja keittiön seurakunnassa ei ole tilaa esimerkiksi pyhäkoululle jumalanpalveluksen aikana, vaikka lapsiperheitä onkin mukana.
– Meillä on kyllä tilat, joista tykkäämme, mutta niiden käytännöllisyys on haaste.
Entä mitä Raaheen kuuluu?
– Ilokseni voin sanoa, että tämän vuoden puolella kävijämäärät seurakunnassa ovat vilkastuneet, Halonen kiittelee.
– Ihmiset ovat heränneet etsimään ja kyselemään, onko toivoa vielä.
Rukouskokous on seurakunnan ”pannuhuone”
Manuel Rautalahti puhui vanhimmistopäivässä rukouksesta. Rukouskokoukset eivät monessakaan paikassa vedä väkeä, vaikka tilaisuuden pitäisi olla seurakunnan ”pannuhuone”. Mitä vanhimmisto voisi tehdä asian eteen?
– Nyt kun rukouskutsu on kaikunut jo muutaman vuoden kirkkokunnassa, teeman äärellä on hyvä tehdä välitilinpäätöstä, Rautalahti toteaa.
Hän kertoo käyneensä puheessaan läpi muutamia onnistuneen rukouskokouksen elementtejä. Ensinnäkin sen tulisi olla innostava ja osallistava, ja suurin osa ajasta käytettäisiin yhteiseen rukoukseen.
– Pyhän Hengen läsnäolon täyttämä ilta rohkaisee ihmisiä väistämättä.
Pituus ei myöskään ole itseisarvo, Rautalahti muistuttaa ja lainaa sutkautusta: Kun ihminen rukoilee yhden minuutin, kaikki rukoilevat hänen kanssaan. Kun hän rukoilee toisen minuutin, kaikki rukoilevat hänen puolestaan. Kun hän rukoilee kolmannen minuutin, kaikki rukoilevat häntä vastaan.
Vanhimmistopäivässä pohdittiin myös, mistä löytyy uusia työntekijöitä, käsiteltiin kirkkokunnanjohtajan valintaa, järjestettiin toinen kanava työnantajina toimiville vanhimmistoille, puhuttiin lähetystyöstä, kesäjuhlista, Päivä Osakeyhtiöstä ja Suomen teologisesta opistosta.
Vaan suurin oli yhteys, myös Rautalahden mielestä.
– Infoa ja informaatiota on, mutta se ei saa olla keihäänkärkenä. Yhteys on ehdottomasti kaiken A ja O.
