Vuoden 2023 kristilliseksi kirjaksi valikoitui piispa Mari Leppäsen teos Kuulun tähän maisemaan (Kirjapaja). Kirjaa luonnehditaan kauniiksi kokonaisuudeksi ja toivon vahvistajaksi kriisiytyneen maailman ihmisille.
Kilpailun voittajan valitsi Helsingin Sanomien emerita päätoimittaja Reetta Meriläinen. Hän on Naisten Pankin aktiivi, Helsingin Paavalin seurakuntaneuvoston jäsen ja viiden lapsen isoäiti.
– Valitsin voittajaksi kirjan, jonka ydintä on yhteys Jumalaan. Kirjoittaja rakastaa luontoa ja ihmistä osana sitä. Kirjoittaja elää arkeaan, kokee työnsä kuormat ja muiden paineet. Hän kertoo myös, millä lepuuttaa itseään, istahtaa saunaan ja kuuntelee Jumalan puhetta. Hän toteaa, miten pelon vastavoima on toivo. Ja toivo vahvistuu tekojen kautta.
Kuulun tähän maisemaan on nimensä veroinen; kirja suo lukuelämyksen lisäksi visuaalisen nautinnon. Kirjaa rytmittävät kauniit ja taiten asetellut luontokuvat, perusteksti ja ajatelmat, kuten:
”Jumalan valtakunta ei ole vaikenemisen ja mykkyyden valtakunta. Se on valtakunta, jossa ihminen saa yhteyden toiseen ja jossa elämää tukahduttavat ja vaientavat voimat kirpoavat.”
Reetta Meriläinen löysi kaikista finalisteista sitä hyvän kirjan imua, joka pakottaa jatkamaan pikkutunneille. Voittajan valitseminen ei ollut kuitenkaan helppoa.
– Kun aloin lukea, kaduin lupaustani valitsijadiktaattoriksi ryhtymisestä. Kirjat olivat tavattoman erilaisia, niitä oli vaikea vertailla keskenään. Miten voi verrata painijaa taitoluistelijaan? Jokainen kuudesta finalistista oli kirjallisesti ja sisällöltään laadukas kokonaisuus, Meriläinen kuvailee.
Hyvän tekstin kriteereitä Meriläinen on kirkastanut toimiessaan Helsingin Sanomien päätoimittajana.
– Kielen pitää olla selkeää suomea, en pidä kikkailuista, en sivun pituisista lauseista enkä vaihtuvista aikatasoista. Hyvä teksti sisältää mahdollisimman paljon teonsanoja ja eläviä, mutta ei kuluneita sanontoja.
Lopulta Leppäsen teos nousi muita korkeammalle.
– Pidin siitä niin kovasti. Tämä aika, jota elämme sodan, väkivallan ja ilmastokriisin keskellä huutaa toivon perään. Leppäsen kirja muistuttaa toisesta maailmasta, joka antaa valoa. Leppäsen kirja on tämän lisäksi esteettinen, on tehty viisaita valintoja kuvien, taiton, grafiikan ja kirjasintyypin suhteen. Marin kirja antoi hiljaisen tilan, jossa Jumalalla on tilaa puhua, Meriläinen kuvaa.
Suoraan Pöytyältä kirkkoherran virkaanasettamistilaisuudesta Messukeskukseen porhaltanut piispa Mari Leppänen toteaa valinnasta:
– Tuntui ihanalta ja koskettavalta kuulla nuo Meriläisen arviointisanat. Hienoa, että ihmiset kaipaavat elämän tarkoitusten ja hengellisyyden pohdintaa. Iloitsin myös, että sain olla hyvässä seurassa finalistien joukossa.
Leppänen kuvaa kirjan luomista matkantekona.
– Tekstit ovat syntyneet pidemmän ajan kuluessa. Oma pyrkimykseni elämässä on raivata tilaa Jumalan äänen kuulemiselle. Teen matkaa moneen paikkaan — luontoon, luostareihin, sukujuurille. Symbolisestikin ihmisen elämä on kuin pitkä kotimatka. Kuormittavassa maailmassa kriisit seuraavat toisiaan, siihen rauhattomuuden keskelle yritän löytää rauhaa, jota Jumala voi tuoda.
Yleisö valitsi Antero Laukkasen tarinan suosikikseen
Vuoden kristillisen kirjan toimikunnan puheenjohtaja Terhi Rajala totesi, että 38:sta kilpailuun ilmoitetuista teoksista löytyi laaja skaala tyylejä. Kuuden finalistin väliseen yleisöäänestykseen osallistui tänä vuonna ennätysmäärä ihmisiä; ääniä annettiin yhteensä 3 567. Äänestys oli tiukka, yleisön suosikki selvisi vasta päivää ennen julkistamista. Laukkasen tarina paini Mäkipellon ja Huotarin Sensuroitu-kirjan (Otava) kanssa, joka avaa Raamatun sisällön syntyä ja kertoo sen monista kirjoittajista ja toimittajista.
– Sensuroitu-kirja on valtavan kiinnostava. Vaikka olen tiennytkin miten Raamatun sisältö on muovautunut vuosisatojen aikana, tuota kirjaa lukiessa ei lisääntynyt tuska, vaikka tieto lisääntyikin, Meriläinen toteaa.
Lopulta Laukkasen kirja ylsi voittoon saaden 46 % yleisöäänistä. Meriläinen toteaa Iina Mattilan toimittamasta Kansanedustajan salainen elämä -kirjasta (Päivä):
– Aina kun hyvyys arjessa ponnahtaa esille, se liikuttaa. Tarina saa miettimään miten erilaisista lapsuudenkokemuksista selviää. Anteron kirja on hyvin väkevä kertomus rukouksesta.
Iina Mattila otti kukkapuskan vastaan messukeskuksessa yhdessä Päivä Osakeyhtiön toimitusjohtajan Merja Pitkäsen kanssa. Antero Laukkasen vaikea ALS-sairaus on edennyt jo niin pitkälle, ettei hän voi enää tuottaa puhetta saati liikkua. Laukkanen seurasi kuitenkin tilaisuutta Teamsin välityksellä ja Lonna-salin yleisö saattoi seurata liikutuksen ilmeitä Laukkasen kasvoilla seinälle heijastetun kuvayhteyden kautta. Iina Mattila luki Laukkaselta saamansa kommentit yleisöäänestyksen voitosta. Laukkanen pystyy sanelemaan viestejä silmien liikkeillä:
– Olen aivan äimänkäkenä, hämmästynyt ja kiitollinen siitä, miten tarinani on koettu ja otettu vastaan. Kiitos kaikille meitä äänestäneille.
Ministerin erityisavustajana nykyisin työskentelevä Iina Mattila puristi kirjan kasaan muutamassa kuukaudessa. Hän viimeisteli kirjan tekstejä samoihin aikoihin tiiviiden hallitusneuvottelujen kanssa. Mattila kuvaa kirjan toimitusprosessia seikkailuksi.
– Olen kiitollinen siitä, että sain seurata toisen elämää niin läheltä, katsella kipua ja ihmeitä, yliluonnollistakin, missä Jumalan sormi näkyy. Kun vuosi sitten Anteron kanssa lähdimme kirjaa kokoamaan, Antero kertoi sopineensa kirjan kustantamisen jo aikoja sitten Meikun kanssa. En aluksi uskonut, että tuo sopimus olisi vielä voimassa, koska Antero on hyvin positiivinen ihminen ja maalailee mielellään asioita, Mattila naurahtaa.
Mattila oli jo alakouluikäisenä törmännyt Antero Laukkasen toimintaan.
– Lehdistä luin, että eduskunnassa on joku Mooses, joka rukoilee Suomen puolesta. Se sai pienen tytön sydämeni vangittua, että joku kantaa tätä maata niin syvästi, että menee eduskuntaan rukoilemaan. Myöhemmin tiemme ovat ristenneet monessa kohtaa, Mattila kertoo.
Yleisöäänestyksessä pronssia sai Lea Kujanpään Ettei tarvitse pelätä: Henkimaailman kohtaaminen (Karas-Sana). Tätä lukiessaan Meriläinen kertoi hiukan pelänneensä.
– Onneksi kirja on suunnattu sielunhoidon ammattilaisille eikä esimerkiksi toimittajille. Siinä esiintyy persoonallinen Paha isolla alkukirjaimella, ja tuo on ihmisille totinen kokemus, Meriläinen kertoo.
Muita finalisteja Meriläinen kuvailee seuraavasti:
– Minna Ala-Heikkilän toimittama kirja Kaikki se viha, kaikki se rakkaus (Tammi) kertoo raastavan tositarinan päihderiippuvaisesta. Kirjassa pelkistyy sana toivo. Itse suosittelisin kirjaa niille, joiden mielestä menestys on itsestä kiinni.
– Sydänten piispa Irja Askola -kirjassa (Tammi) kuuluu vahvasti Irja-piispan ääni. Moni muukin pääsee ääneen: ystävät, ihailijat, tutorit, opettajat. Teos on hyvin rikas ja Irjan näköinen kuva, ja mikä parasta, kirjassa on myös Irjan omia runoja.
Messukeskuksen Lonna-sali täyttyi miltei ääriään myöten Vuoden kristillisen kirjan julkistamistilaisuutta seuraamaan.
Finaalissa olivat:
Kaikki se viha, kaikki se rakkaus, Ala-Heikkilä Minna, Tammi
Ettei tarvitse pelätä: Henkimaailman kohtaaminen, Kujanpää Lea, Karas-Sana
Kuulun tähän maisemaan, Leppänen Mari, Kirjapaja
Kansanedustajan salainen elämä, Mattila Iina, Päivä Osakeyhtiö
Sensuroitu, Mäkipelto Ville ja Huotari Paavo, Otava
Sydänten piispa Irja Askola, Heli Pruuki, Tammi
