Hangon vapaaseurakunnalle annettiin alkusysäys 1880-luvulla, jolloin Valdemar Lönnbeck ja Hjalmar Braxén tekivät lähetysmatkoja piskuiseen satamakaupunkiin. Hanko oli muun Suomen tavoin tuolloin vielä Venäjän suuriruhtinaskunnan alainen.
Hengellisen liikehdinnän seurauksena kaupunkiin perustettiin Vapaa lähetys -niminen yhdistys, jonka nimiin ostettiin kiinteistö Koulukatu kahdesta. Se tunnettiin Hangossa nimellä Lähetystalo, ja lapsia yhdistyksen pyhäkoulussa kävi toista sataa. Lähetystyö ja lapsi- ja nuorisotyö ovatkin olleet sittemmin Hangon vapaaseurakunnan näky koko sen viisikymmenvuotisen historian ajan.
Piiristä seurakunnaksi
Vuonna 1931 Koulukadun kiinteistö siirtyi Suomen Vapaakirkon omistukseen, mutta siellä kokoontuva seurakunta pysyi Helsingin vapaaseurakunnan seurakuntapiirinä 1970-luvulle asti. Itsenäisen seurakunnan perustamiskokous pidettiin Santalassa vuonna 1973.
Seurakunnan perustajajäsenet olivat Kultimo Salmensaari, Tapio ja Veikko Nuutinen, Väinö A. Hyvönen, Erkki Ihatsu, Viljo Fabritius, Raili Wahlroos ja Ilmo Mantere. Ensimmäiseksi palkatuksi työntekijäksi kutsuttiin Aake Huurresalo. Hänen aloitteestaan Hankoon perustettiin partiolippukunta Hangon Meriversot, jonka vireä toiminta tavoittaa edelleen hankolaisia lapsia ja nuoria viikoittain.
Seurakunnan 50-vuotisjuhlaan pääsivät seurakunnan lähetteinä työskennelleistä mukaan Raija Hannila sekä Liisa ja Kyösti Leppänen. Vuosien saatossa seurakunnan työntekijöinä ovat palvelleet Kauko Laaksamo, Seppo Rytkönen, Laimi Rouhiainen, Veijo Heikkilä, Joona Laaksamo, Kyllikki Karvinen ja viimeisimpänä Juha Saarinen.
Vanhaa ja uutta
Itsenäisyyspäivän hämärtyessä illaksi Hangon vapaaseurakuntaa juhlimaan saapuneet viipyivät pitkään yhteisen historian, iloisten muistojen ja tarinoiden äärellä. Historia siirtyy sukupolvelta toiselle opettaen meitä tämän ajan kristittyjä pitämään kiinni siitä hyvästä, mitä olemme saaneet, kasvamaan muutokseen ja vahvistumaan uskossa.
Partiokolon puolelta pujahteli nuorimpia juhlavieraita kohti herkkupöytää. Vanhan kirkkorakennuksen jyhkeiden pylväiden lomassa versoo siis elinvoimainen uusi sukupolvi.
