Vapaakirkon syyskokous tekee kaksi merkittävää johtajavalintaa

Vapaakirkon hallitus on asettanut ehdolle kirkkokunnanjohtajan tehtävään Tommi Koivusen ja Tommi Karjalaisen. Lisäksi myös hallituksen puheenjohtaja on vaihtumassa, kun Jaakko Pihlajamäki päättää toisen kautensa tehtävässä. Kuva: Maija Latvala
Marraskuun 18. päivä Tampereella kokoontuva syyskokous valitsee kirkkokunnanjohtajan lisäksi myös Vapaakirkon hallituksen puheenjohtajan.
 

Vapaakirkon hallituksen nykyinen puheenjohtaja Jaakko Pihlajamäki aloitti hallitusuransa jo vuonna 2007. Viimeiset kahdeksan vuotta tuosta ajasta hän on hoitanut puheenjohtajan tehtäviä. Pihlajamäki myöntää, että taival on ollut pitkä.

– Ehkä liiankin pitkä hallituksen kehittymisen kannalta. Se mitä minulla oli annettavana, on annettu, Pihlajamäki toteaa.

Moni tavoite täyttyi, mutta kaikkein hartain toive ei: suuri herätys, jossa Vapaakirkollakin on roolinsa.

– Jospa se tulee seuraajani kaudella, Pihlajamäki toivoo.

Hän on edistänyt kausillaan hallituksen vahvempaa näkyvyyttä esimerkiksi kirjoittamalla itse aktiivisesti Viikkolehteen.

– Hallitus on aika tuntematon toimija vapaakirkollisella kentällä, kuten keskushallinto ylipäänsä, Pihlajamäki harmittelee.

Kirkkokunnallista keskustelua pitäisi Pihlajamäestä käydä nykyistä laajemmin. 

– Olemme hallituksena yrittäneet luoda keskustelulle foorumeita, jottei se jää ”hallinnollisen eliitin” tehtäväksi. Kovin aktiivista keskustelua ei ole silti syntynyt. Ihmiset ovat syystäkin kiinnostuneempia paikallisseurakunnan kehittämisestä. 

Keskushallinnossa tulee Jaakko Pihlajamäen mukaan olla vahvaa paikallistason tuntemusta. Hallituksessa tämä toteutuu hänen mielestään hyvin, mikä on tärkeää, toimiihan hallitus toimii ”Tampereen ja kentän välillä”. Sisäisesti hallitus on ollut kohtuullisen keskusteleva ja henkilösuhteiltaan toimiva. 

Jaakko Pihlajamäen hallitustaival päättyy toisen puheenjohtajakauden loppuessa marraskuussa. Jatkossa mies panostaa esimerkiksi kristilliseen teatteriharrastukseen ja liikuntaan. ”Meillä on hyvät toimihenkilöt kirkkokunnassa. Hallituksen puheenjohtaja huolehtii, että heillä on hallituksen tuki ja sparraa heitä niin, että päätökset tulevat testatuiksi etukäteen. Tärkeintä on löytää sopivimmat henkilöt tekemään yhteisiä töitä.” Kuva: Anne Pihlajamäki

Maallikkovirka

Pihlajamäen puheenjohtajakausiin osuivat korona ja joitakin suuria omaisuusjärjestelyjä. Aika kului pikemmin reagoivaan hallintotyöhön kuin etupainotteiseen aatejohtamiseen. 

– Halusin silti tuoda hallitukseen vahvaa strategista suunnittelua. Laadimme Vapaakirkolle varsin hyvän, kestävän ja paikallisseurakuntien elinvoimaisuuteen tähtäävän strategian. Siinä onnistuimme, Jaakko Pihlajamäki iloitsee.

Seuraajaltaan hän toivoo näkyvyyttä sekä rohkeutta ottaa kantaa ja pitää vapaakirkollista näkyä esillä. Puheenjohtajan tehtävä on myös seurata kirkkokunnanjohtajan kanssa kirkkokunnan ja seurakuntien tilaa ja kehitystä. Käytännössä se toteutuu usein ongelmien ratkomisen kautta.

– Proaktiivisessa seuraamisessa olisi kehittämistä, vaikka seurakuntien itsenäisyyttäkin pitää kunnioittaa, Pihlajamäki pohtii.

Kirkkokunnan säännöt eivät määritä, ovatko hallituksen puheenjohtaja tai jäsenet pastoreita vai niin sanottuja maallikkoja. Pitkäaikainen käytäntö on, että hallitusta johtaa maallikko ja jäsenissä on sopivassa suhteessa sekä pastoreita että maallikkoja. Pihlajamäki toivoo, että tästä pidetään kiinni. Uusi tilanne on, että kaksi johtajaa vaihtuu liki samanaikaisesti.

– Se luo mahdollisuuksia muutoksen tekemiseen, vaikka on jatkuvuuden kannalta haaste. Uskon enemmän mahdollisuuksien toteutumiseen ja kehittämisloikkaan, Pihlajamäki vakuuttaa.

Teksti: Maija Latvala
JAA ARTIKKELI: