Vapaakirkolle uusi johtaja keväällä 2025

Vapaakirkon uuden kirkkokunnanjohtajan valintaprosessi käynnistyy poikkeuksellisen vuorovaikutteisesti. Seurakuntien työntekijöiden ja vanhimmistojen jäsenten käytettävissä olevalla Seurakuntien foorumilla (foorumi.svk.fi) kerätään kyselyn kautta tietoa tarpeista, joita seurakunnilla kirkkokunnanjohtajan tehtävää ajatellen on. Tarkoitus on avata foorumilla myös keskustelu aiheesta. Prosessin etenemisestä tullaan tiedottamaan säännöllisesti Suomen Viikkolehdessä ja svl.fi-sivutolla. Toiveissa on, että näin asia pysyy myös vapaaseurakuntien ja Vapaakirkon jäsenten rukousten kohteena.Kuva: Maija Latvala
Hannu Vuorisen seuraaja on tavoitteena valita jo vuoden 2023 syyskokouksessa.

Suomen Vapaakirkon hallitus on tehnyt päätöksen, että uusi kirkkokunnanjohtaja valitaan niin sanotun suorahaun kautta.

– Muodostamme ensin toimenkuvan sekä käsityksen siitä, mitä osaamista ja edellytyksiä valittavalla henkilöllä tulee olla. Tämän jälkeen etsimme ehdot täyttäviä henkilöitä, joiden kanssa aloitamme keskustelut, kertoo hallituksen puheenjohtaja Jaakko Pihlajamäki.

Kutsuihin perustuva suorahaku on johtotehtäviä täytettäessä tavanomainen menettelytapa. 

– Se painottaa, että hallitus määrittää työnkuvan, johon etsitään tekijä. Emme mene henkilö vaan osaamisalueet edellä, Pihlajamäki avaa.

Hän kuuluu Juha Hynnisen, Sirkka Jortikan, Suvi Kankkusen ja Tommi Karjalaisen ohella työryhmään, jonka hallitus nimitti valintaprosessia hoitamaan. 

Prosessi käynnistyy vauhdikkaasti ja vuorovaikutteisesti jo Vapaakirkon syyskouksessa, joka kokoontuu Seinäjoella 19. marraskuuta. Kokousedustajat ilmaisevat näkemyksiään vastaamalla tiiviiseen kyselyyn, jonka avulla selvitetään muun muassa, missä asioissa seurakunnat tarvitsevat eniten tukea kirkkokunnanjohtajalta. Seurakuntien työntekijät ja vanhimmistojen jäsenet voivat vastata kyselyyn kokouksen jälkeen myös uudella sähköisellä alustalla, Seurakuntien foorumilla. Kirkkokunnanjohtajan tehtävään kohdistuvista tarpeista keskustellaan lisäksi Vapaakirkon eri osastojen ja toimikuntien kanssa. 

– Emme kysy, minkälainen johtaja pitää valita. Haluamme evästystä muodostaaksemme kuvan tehtävää koskevista tarpeista, kertoo Suomen teologisen opiston kehittämisjohtaja Suvi Kankkunen.

Kuulemisten ja keskustelujen pohjalta luodaan kirkkokunnanjohtajan toimenkuva ja osaamisprofiili jo tulevan tammikuun aikana. Prosessissa tarkentunee samalla myös laajempi näkymä siihen, millaisia tehtävänkuvia hallinnossa ylipäänsä tulee olla. Muun muassa kotimaantyön johtamiseen etsitään ratkaisua. Nyt erillistä kotimaantyönjohtajaa ei ole.

– Tehtäviä kyllä olisi, Jaakko Pihlajamäki toteaa.

– Tarkoituksena on, että kirkkokunnanjohtajaksi valittava henkilö voi olla mukana rakentamassa kotimaantyön kokonaisuutta hyväksi katsomallaan tavalla, kertoo Suomen teologisen opiston opettaja ja Vapaakirkon hallituksen jäsen Tommi Karjalainen.

Keskustelua ja rukousta

Jaakko Pihlajamäki pitää hyvänä, mikäli seurakunnissa keskustellaan kirkkokunnanjohtajan valinnasta ja tehtävään kohdistuvista odotuksista tai tarpeista johtoporrasta laajemminkin. 

– Johtajan tulee nauttia seurakuntien luottamusta. Vapaakirkko on kongregationalistinen liike, sitä johtavat seurakunnat. Haluamme, että johtamisjärjestelmämme ja johtajamme vastaavat seurakuntien odotuksia.

Suvi Kankkunen ja Tommi Karjalainen muistuttavat, että syyskokousedustajien tulee käyttää edustamansa yhteisön ääntä, ei omaansa. 

– Mielipiteitä riittää, mutta haluamme kuulla seurakuntia, Suvi Kankkunen sanoo.

Yhdenkään yksittäisen seurakunnan toiveet eivät silti toteudu sellaisenaan. Yksittäinen seurakunta ei ole kirkkokunnanjohtajan työnantaja, kuten yksittäinen seurakuntalainen ei ole seurakunnan työntekijän työnantaja. Kirkkokunnanjohtajan valinta on yhteinen asia, joka toki koskettaa sellaisena kaikkia ja vaikuttaa merkittävästi Vapaakirkon ja sen seurakuntien tulevaisuuteen.

Emme kysy, minkälainen johtaja pitää valita. Haluamme evästystä muodostaaksemme kuvan tehtävää koskevista tarpeista,

– Kirkkokunnanjohtaja ei ole etäinen hahmo Teopoliksen keskustoimistossa, Karjalainen muistuttaa.

Hallitus kutsuukin seurakuntia rukoukseen asian puolesta.

– Haastamme sisällyttämään sen rukouslistoihin, muistamaan asiaa jumalanpalveluksissa ja rukousilloissa. Uskon, että seurakuntamme haluavat kehittää kirkkoa rukouksen kautta. Rukoillaan, että löydämme oikeat askeleet ja voimme tehdä lopulliset päätökset sovussa, Jaakko Pihlajamäki vetoaa.

– Rukoilemalla, valmistan omaakin sydäntäni tulevaan valintaan riippumatta siitä, olenko täyttämässä äänestyslippua tai siitä, onko lopputulos mieleinen, Suvi Kankkunen ajattelee.

– Valmistautumista pettymykseen, naurahtaa Tommi Karjalainen.

Asiassa on totta toinen puoli. Kun tehdään merkittäviä päätöksiä, on niitäkin jotka pettyvät. Se kertoo, että asia on tärkeä.

Psykologista testausta

Kirkkokunnanjohtajan valintaprosessissa käytetään nyt ensikertaa henkilöarviointia, eli ammattilaisten suorittamaa psykologista testausta. Testausta tehdään nimenomaan suhteessa ennalta määritettyyn työnkuvaan ja osaamisprofiiliin.

– Tunnemme ihmiset, jotka prosessiin kutsutaan, mutta testit tuovat esiin esimerkiksi yhteistyökykyyn tai kriisitilanteisiin reagoimiseen liittyviä asioita, joita ei ennalta tiedetä, Jaakko Pihlajamäki huomauttaa.

Ulkopuolisen tahon laatimasta arviosta hyötyvät myös prosessissa olevat.

– Se tarjoaa perspektiiviä siihen, millainen itse olisi tehtävässä, mitkä ovat omat heikkoudet ja vahvuudet, Tommi Karjalainen sanoo.

Henkilöarviointi ei ole määräävässä asemassa päätöksenteossa.

– Se on yksi näkökulma, mutta todella tärkeä, koska se tulee työryhän ja hallituksen jäsenten hankkiman tiedon lisäksi. Esimerkiksi haastatteluissa syntyvään kuvaan vaikuttavat paljon subjektiiviset ja tilannesidonnaiset tekijät, Suvi Kankkunen huomauttaa.

Puolueettoman tiedon merkitys korostuu, kun kyse on ennestään tutuista henkilöistä. Hengellistä sopivuutta psykologisella testauksella ei kuitenkaan voida suoraan arvioida. Kankkunen ja Karjalainen pohtivat, miten tämänkaltaista asiaa voi ylipäänsä arvioida. Onko luotettava siihen, että henkilön ”hengelliset ominaisuudet” tulevat esiin siinä, mikä hänen vaikutuksensa vapaakirkollisessa kentässä on tällä hetkellä. Yksi huomioonotettava asia on ehdokkaiden edustaman hengellisen kulttuurin sopivuus.

– Vapaakirkkoon mahtuu monenlaista kulttuuria ja hengellisyyden muotoa. Mikäli edustaa jotakin äärilaitaa, voi olla, että se kertoo persoonallisista ominaisuuksista, jotka ovat haaste yhteistyön ja sovittelua vaativien tilanteiden kannalta, Karjalainen pohtii.

Päätöksen tulevasta kirkkokunnanjohtajasta toivotaan syntyvän syyskokouksessa 2023. Hannu Vuorisen seuraajansa nimi on näin tiedossa jo reilu vuosi ennen vaihdosta.

– Näin uusi johtaja voi työskennellä pidemmän jakson Vuorisen rinnalla, tutustua työkenttään ja -tehtäviin. Rinnakkaistyöskentely voisi alkaa jo elokuussa 2024. Vastuunsiirto tapahtuu lopullisesti talvella 2025, Jaakko Pihlajamäki kertoo. 

Hyvin mahdollista on, että tuleva johtaja siirtyy tehtäväänsä seurakunnanjohtajan työstä.

– Seurakunnallakin on oltava aikaa sopeutua muutokseen. 

Teksti: Maija Latvala

Onko sukupuoli kynnyskysymys?

Vapaakirkon kirkkokunnanjohtajan tehtävässä ei ole toistaiseksi toiminut naista, vaikka kirkon yhdyskuntajärjestys ei määrittele johtajan sukupuolta, kuten ei esimerkiksi siviilisäätyäkään.

– Kirkkokunnanjohtajan ei tarvitse olla edes pastori, jäsenyys Vapaakirkossa riittää.

Kirkkokunnanjohtajan tehtävä on kuitenkin mielletty perinteisesti työntekijätehtäväksi. Vapaakirkon hallituksen puheenjohtaja taas on maallikko.

– On osoittautunut välttämättömäksi, että ehdokkaat ovat kentällä tunnettuja henkilöitä, joilla on myös teologista asiantuntijuutta. Käytännössä he siis ovat työntekijöitä. Jos hakuprosessissa muotoutuvaan profiiliin sopivissa henkilöissä on naisia, he tulevat prosessiin mukaan, Tommi Karjalainen toteaa.

– Norjassa ja Yhdysvalloissa sisarkirkkojamme johtaa nainen, Kankkunen muistuttaa.

Jaakko Pihlajamäki luottaa, että Jumala tietää jo tulevan johtajan.

– Jos hän on valinnut naisen, mitäpä me poikkiteloin asettumaan.

Pihlajamäki toki tunnistaa, että Vapaakirkon jäsenistössä ja seurakunnissa on niitäkin, jotka eivät mielellään näe naista kirkkokunnan johdossa. Kynnyskysymykseksi hän ei uskoisi asian muodostuvan.

– Yleensä seurakunnat sopeutuvat ja asettuvat, kun päätös on tehty.

– Avoin prosessi minimoi riskejä. Jos ihmiset ymmärtävät, että valittu henkilö kykenee parhaiten auttamaan seurakuntia niiden työssä, tilanne on helpommin hyväksyttävissä. Joustamme monissa asioissa käytännöllisyyden nimissä. Mikäli asiat toimivat, kaikki hyvin, Tommi Karjalainen pohtii.

Suvi Kankkunen muistuttaa, että paikallisseurakunnat ovat itsenäisiä. Kirkkokunta ja kirkkokunnanjohtaja hoitavat seurakuntien yhteisiä toimintoja seurakuntien valitsemina, valtuuttamine ja niille työstään vastaten.

– Kirkkokunnanjohtajan tehtävä on huolehtia, että yhdyskuntajärjestys pysyy voimassa seurakunnissa. Muilta osin hänen valtansa on luonteeltaan vaikutusvaltaa, ei määräysvaltaa.

Seurakuntien foorumi

JAA ARTIKKELI: