›› Kristillisen kirjallisuuden ja musiikin verkkokauppa.

nettikirjakauppa-2015

MAINOS

Search

Taloudellista tukea tarjolla vankila- ja kriminaalityöhön

Monet vapaaseurakunnat tekevät vankityötä järjestämällä esimerkiksi hengellisiä tilaisuuksia vankiloissa. Tällöin työtä tehdään vapaaehtoisvoimin. Esimerkiksi Euroopan sosiaalirahastosta rahoitettavissa hankkeissa työ on ammattimaista, eikä toiminta voi olla luonteeltaan uskonnollista tai poliittista. ”Mutta hankkeiden kristityt työntekijät ovat toki käytettävissä, heidän hihaansa voi nykäistä ja pyytää apua hengellisissäkin kysymyksissä, vaikkei sitä hankkeen puitteissa tarjotakaan”, Vapaakirkon diakoniajohtaja Kristian Vilkman sanoo. Kuva: Pixabay
Vuonna 2017 kuollut Toivo Savolainen testamenttasi Vapaakirkon kautta tehtävälle vankityölle noin 400 000 euroa. Varoja on käyttämättä vielä kolmasosa. Tukea voidaan myöntää hankerahoituksen lisäksi myös pienavustuksina seurakuntien tai paikallisten ViaDia-yhdistysten vankila- ja kriminaalityöhön.

Elämäntyönsä vapaaehtoisen vankilalähetyksen hyväksi Vangin Toivo -lehteä (sittemmin Uusi Toivo) myyden tehneen Toivo Savolaisen testamentti oli elämän mukainen. Vajaa 500 000 euron arvoiseksi arvioitu perintö osoitettiin hengelliseen vankityöhön Vapaakirkon ja Uusi Toivo -lehden kautta. Vainajan tahdon mukaisesti varoilla voidaan tukea vankiloissa tehtävää hengellistä työtä, uskoon tulleita vapautuvia vankeja ja vankien opiskelua.

Vapaakirkolle testamentatun omaisuuden käyttöä suunnittelemaan aikanaan nimetyn työryhmän tavoitteena on ollut luoda pelkän toiminnan rahoittamisen sijaan pysyvää pohjaa vankityölle. Nykyisin työryhmään kuuluvat Kristian Vilkman, Heli Karjunen, Antti Kautto, Mikko Ruhanen ja Kimmo Kaartama. Heli Karjunen kertoo kokeneensa työskentelyn mielenkiintoisena, mutta osin yllättävänä.

– Kentällä on reagoitu aika vähän rahaston mahdollisuuksiin. Olisin ajatellut, että pieniä avustuksia olisi haettu enemmän, sillä seurakunnat ja ViaDia-yhdistykset tekevät paljon työtä vankiloissa ja vankien kanssa, Karjunen sanoo.

Hän pohtii, onko kyse osin työalan kulttuurista. On totuttu siihen, että kuluja katetaan omasta pussista, ja työ koetaan usein elämäntapana.

Suurempien avustusten tarpeeseen vaikuttaa vankila- ja kriminaalityön kulloinenkin tilanne, esimerkiksi se, moniako Toivo Savolainen -rahastosta osin rahoitettavia hankkeita on käynnissä. Niiden toteutuminen on yksilöiden aktiivisuuden varassa.

– Kun ihmisiä vaihtuu eri syistä, tulee luonnollisia nousu- ja laskukausia. Nyt odotamme, että oikeat ihmiset tulisivat johtamaan vankila- ja kriminaalityön työalaa ViaDia-liikkeessä, kertoo Vapaakirkon diakoniajohtaja ja ViaDia ry:n toiminnanjohtaja Kristian Vilkman.

Hankkeita käyntiin

Paikallisilla ViaDia-yhdistyksillä on ollut mahdollisuus hakea Toivo Savolainen -rahastosta avustusta esimerkiksi Euroopan sosiaalirahaston (ESR) pääosin rahoittamille hankkeille. Niiden omarahoitusosuus on tyypillisesti 25 prosenttia, josta Toivo Savolainen -rahastosta voidaan kattaa puolet, puolet jää ViaDia-yhdistysten itse rahoitettavaksi. Tämä edellyttää, että hankkeen tavoitteet ovat Savolaisen tahdon mukaiset.

– Toivomme, että hankkeiden kautta syntyisi ammattimaista vankila- ja kriminaalityötä, millä olisi suuri merkitys myös yhteistyösuhteiden rakentumisessa vankiloihin ja Rikosseuraamuslaitokseen, Vilkman sanoo.

Parhaillaan Toivo Savolainen -rahastosta rahoitetaan ViaDia Pirkanmaa ry:n sekä ViaDia Joensuu ry:n hankkeita. Heli Karjusen mukaan rahaston tuen avulla onkin saatu alkuun hankkeita, jotka ovat poikineet jopa useita jatkohankkeita. Näin panos on tuottanut moninkertaisen hyödyn.

– Haluaisin nähdä vielä lisää vankien vapautumiseen ja etsivään työhön liittyviä hankkeita ja uusia innovaatioita. Hankkeiden yleinen ongelma on, että usein työ lakkaa, kun hankerahoitus päättyy, Karjunen sanoo.

Olisi tärkeää löytää jo hankkeen aikana edellytyksiä jatkaa työtä jossakin muodossa.

Heli Karjunen haluaisi nähdä lisää vankien vapautumiseen ja etsivään työhön liittyviä hankkeita ja työalan uusia innovaatioita. Kuva: Heli Karjunen

Uusi pienavustus

Toivo Savolaisen -rahastolle ei ole tullut hakemuksia hankkeiden osarahoittamiseen vuosien varrella siinä määrin kuin varoja niihin on varattu. Rahastotyöryhmä päättikin hiljattain ottaa käyttöön pienavustukset, joilla mahdollistetaan arkista seurakuntien ja ViaDia-yhdistysten tekemää työtä.

– Haku on jatkuva, ja minut on diakoniajohtajana valtuutettu tekemään sitä koskevat avustuspäätökset, Vilkman kertoo.

Pienavustusta voivat hakea vapaaseurakunnat tai ViaDia-paikallisyhdistykset tarvittaessa samalle paikkakunnallekin. Kukin hakija voi saada enimmillään 1000 euron pienavustuksen vuosittain. Vapaamuotoiseen hakemukseen liitetään lyhyt suunnitelma haettavien varojen käytöstä.

– Varoilla katetaan vankila- ja kriminaalityön kuluja. Ne voivat liittyä esimerkiksi matkoihin, jaettavan hengellisen kirjallisuuden hankkimiseen tai vaikkapa vankilavierailuilla käytettävän kitaran ostamiseen, Vilkman kertoo.

Pienavustusta voi käyttää vankilatyön lisäksi myös esimerkiksi vapautuvien vankien tai heidän omaistensa pienryhmätoiminnan tukemiseen.

Rahaa viisaaseen käyttöön

Toivo Savolainen -rahaston varoja on jäljellä vielä noin 160 000, kertoo Vapaakirkon talous- ja hallintojohtaja Kimmo Kaartama. Se on ennakoitua enemmän, sillä etenkin parin viime vuoden aikana avustuksia on haettu vähän.

– Kun rahaa on, sitä olisi hyvä myös viisaasti käyttää. Jäljellä oleva summa mahdollistaisi selkeän hankkeen, työmuodon tai projektin. Odotamme, että kentältä löytyisi nyt proaktiivista ajattelua, sillä rahaa ei ole viisasta säilöä vuosikymmeniä, Kaartama ajattelee.

Hankkeiden lisäksi rahastosta on tuettu jo nyt erilaisia pienempiä projekteja ja vastattu yksittäisiin tarpeisiin. Summat ovat olleet tällöin pienehköjä, muutamia satasia. Hankkeiden kohdalla puhutaan jopa kymmenistä tuhansista. Pienavustus eroaa aiemmista avustuksista siinä, että se ei edellytä raskasta raportointia.

– Joka kuittia ei tarvitse toimittaa. Riittää, että meille kuvataan ytimekkäästi, mihin raha on käytetty, Kaartama sanoo.

Jatkossa on päätetty tukea myös valtakunnallisen ViaDia-yhdistyksen mahdollisuutta panostaa vankila- ja kriminaalityöhön. Kun työalalle löydetään uusi yhdyshenkilö, hänen matkakustannuksiaan voidaan kattaa rahaston varoista.

Tekstit: Maija Latvala

Vanki- ja kriminaalityön vapaaehtoisetkin koulutetaan

Kuva: Pixabay

Vapaakirkollisen vankila- ja kriminaalityön yleistä tilannetta haastaa tällä hetkellä se, että viime vuosina useita työalan aktiiveja on kuollut, kertoo Kristian Vilkman. Työalalle toivotaan mukaan uusia ihmisiä, joilla on työssä tarpeellisia näkökulmia vahvistavaa elämänkokemusta.

– Periaatteemme ovat jo pitkään olleet hyviä. Haluamme esimerkiksi kouluttaa kaikki vapaaehtoiset yhteiskristillisessä vankila- ja kriminaalityön koulutusohjelmassa, Vilkman kertoo.

Heli Karjunen korostaa koulutuksen merkitystä, sillä ihmisten rikkinäisyys on saanut jatkuvasti uusia muotoja muun muassa uusien päihteiden myötä.

– Vangitut ihmiset ovat yksi tämän yhteiskunnan sairastavin väestöryhmä, hän sanoo.

Karjusen mukaansa pitää ymmärtää sekin, että päihdeongelma tai vankeus koskettaa aina koko perhettä.

– On hirveän tärkeää, että koulutuksessa käsitellään myös läheisten tukemista.

Koulutus antaa myös valmiuksia kohdata ihminen kuin ihminen nimenomaan ihmisenä.

– Vangitut ovat samanlaisia ihmisiä kuin me muutkin, heillä on samanlaisia iloja ja kipuja.

Koulutus tarjoaa myös valmiuksia ymmärtää mies- ja naisvankien toisistaan eroavia erityispiirteitä.

Prison Fellowship Finland -yhteistyöverkoston kautta toteutettava koulutus uudistettiin reilut kymmenen vuotta sitten, jolloin aavisteltiin jo, että viranomaiset tulevat kiinnittämään vapaaehtoisten pätevyyteen jatkossa kasvavaa huomiota. Koulutuksia järjestetään edelleen säännöllisesti, ja niihin osallistuu kerralla kymmeniä vankila- ja kriminaalityön vapaaehtoisia.

Vaiettu aihe

Kymmenet vapaaseurakunnat tekevät vankila- ja kriminaalityötä muodossa tai toisessa. Lisäksi ViaDia-yhdistysten eri työmuotojen monilla asiakkailla on vankila- tai kriminaalitausta. Herkkyyttä asialle on, sillä monien vapaaseurakuntien jäsenten lähipiiristä löytyy joku, jota se koskee henkilökohtaisesti. Työn merkitys ja tuen tarve tiedostetaan.

Heli Karjunen ajattelee, että usein käsi kädessä kulkevat päihdeongelmat ja vankilatuomiot koskettavat jatkossa yhä useampia.

– Ikävä kyllä asia on edelleen tabu. Olen joskus miettinyt, miksi emme uskalla olla seurakunnissa omia itsejämme haavojemme ja kipujemme kanssa. Seurakunnassa vedetään ikään kuin ”kaikki hyvin” -puku päälle.

Aina ei myöskään osata ottaa vastaan ja käsitellä sitä, jos joku todella kertoo, mitä omaan elämään oikeasti kuuluu.

– Kun siinä tilanteessa ei tule kohdatuksi, se hämmentää, eikä vaikean asian rohkeasti jakanut saakaan kokemusta siitä, ettei ole yksin. Se toisi toivoa ja uskoa tulevaan.

Suunnanvalinta

Kristian Vilkman kertoo, että vapaakirkollisten tahojen yhteistyö vankiloiden kanssa on ollut pääosin sujuvaa.

– Olemme tervetulleita yhteistyökumppaneita sekä vapaaehtoisten että ammattilaisten osalta.

Kehittämisen varaa työssä toki on, kuten kaikessa toiminnassa. Heli Harjusen mukaan vangille tämän vapautuessa annettavaan tukeen pitäisi kyetä panostamaan nykyistä enemmän.

– Se on se kriittisin kohta. Kun ihminen tulee uskoon vankilassa, vankilan portilla tehdään valinta, mihin suuntaan lähdetään, Karjunen sanoo.

Tähän tilanteeseen pitäisi saada luotua toimintakulttuuri ja malli, jossa useampi vankilatyötä tekevä pystyisi osallistumaan vapautuvasta vangista huolehtimiseen.

– Sitä ei voi jättää yhden tai kahdenkaan ihmisen varaan.

JAA ARTIKKELI:

Aiheeseen liittyvää