Kohokuvioista muodostuu kirjaimia, sanoja, lauseita. Louis Braillen vuonna 1824 kehittämä pistekirjoitusjärjestelmä, myös brailleksi kutsuttu merkistö, palvelee edelleen sokeita ja vaikeasti näkövammaisia.
Myös Raamattu avautuu pistekirjoituksella.
Julkaisu ei ole läpihuutojuttu
Pistekirjoitus ei ole kieli vaan merkkijärjestelmä. Siksi ei ole mielekästä puhua käännöksestä, muistuttaa Suomen Pipliaseuran johtava raamatunkäännöstyön asiantuntija Seppo Sipilä.
Sen sijaan jollekin kielelle käännetty Raamattu voidaan julkaista kyseisellä kielellä myös pistekirjoituksena. Näin tehtiinkin viimeksi vuonna 2021 swahilin ja Ugandassa puhuttavan acholin (atšolin) kielellä, Sipilä kertoo. Pipliaseurojen maailmanlaajuinen verkosto Yhtyneet Raamattuseurat on julkaissut koko Raamatun pistekirjoituksella vähän alle 70 kielellä ja osia siitä huomattavasti suuremmalla määrällä.
Brailleraamattujen vähemmistöosuus johtuu julkaisemisen työläydestä ja hinnasta, Sipilä kertoo. Ensinnäkin vaaditaan teknistä osaamista. Yhtyneillä Raamattuseuroilla on palvelutiimi, joka auttaa kansallista Pipliaseuraa löytämään tähän tarvittua erikoisosaamista. Eikä pistekirjoitusta tuottavia kirjapainojakaan ole liiaksi asti.
Raamatun painaminen pistekirjoituksella on myös noin kymmenen kertaa kalliimpaa kuin tekstiraamatun painaminen, ja lopputuote vie huomattavasti hyllytilaa. Pistekirjoitusraamattu käsittää useita, paksuja niteitä.
Jos ei harjoita lukutaitoa, se heikkenee. Sama pätee pistekirjoitukseen. Jos ei ole luettavaa materiaalia, taito rapautuu.
Vastataan tarpeeseen
Tarvetta pistekirjoitusraamatuille kuitenkin on, Seppo Sipilä kertoo. Ääniraamattu ei yksin ole riittävä sokeille tai vaikeasti näkövammaisille. Se on painettua kömpelömpi käyttää, jos haluaa lukea yksittäisiä jakeita, eikä sitä ole yhtä helppo selailla. Toinen syy brailleraamattujen suosioon on halu pitää lukutaitoa yllä.
– Jos ei harjoita lukutaitoa, se heikkenee. Sama pätee pistekirjoitukseen. Jos ei ole luettavaa materiaalia, taito rapautuu.
Pistekirjoitusraamatun painamisen kalleus saa ajattelemaan, että tuotteita tehdään pääasiassa rikkaissa länsimaissa. Näin ei kuitenkaan ole, Sipilä toteaa.
– Kyllä kehitysmaissakin tehdään, kunhan löydetään tarvittava tekninen osaaminen ja varoja.
Se yhdistelmä ei ole tietenkään itsestäänselvyys, kuten ei sekään, että käyttäjällä on varaa ostaa Raamattu itselleen. Etenkin kehittyvissä maissa sokeus tai vaikea näkövamma voi olla syrjäyttävä tekijä.
– Rahoituksen pitää tulla muualta.
Suomen Pipliaseura ei paina suomeksi pistekirjoitusraamattuja. Siihen ei ole mitään erityistä syytä, Sipilä pohtii, sitä ei vain ole kysytty Pipliaseurasta.
– Suomi on pikkuisen poikkeuksellinen ympäristö, kun meillä Raamatun saatavuus ja käännöstoiminta ei ole pelkästään Pipliaseuran käsissä, vaan muutkin tekevät sitä.
Lisää laulukirjoja
Kuinka paljon suomeksi sitten on tarjolla kristillistä luettavaa pistekirjoituksella? Jonkin verran sitä löytyy, kertoo Sari Karjalainen, joka toimii Näkövammaisten liiton alueellisena pistekirjoitusohjaajana.
Virsikirjaa, Hengellistä laulukirjaa, Siionin lauluja ja Kauneimmat joululaulut -vihkoa saa tilattua pistekirjoituksella Näkövammaisten liitosta. Valtion erikoiskirjasto Celiasta puolestaan voi tilata postitse lainaan Päivän tunnussanan, Sanan ajan ja Raamatun. Vuoden 1992 suomennos löytyy osissa pistekirjoituksella Celian julkaisemana. Koko Raamattu vie parista kolmeen hyllymetriä tilaa, joten kovin monia käännöksiä ei joka kotiin mahdukaan.
– Kristillisiä kirjojakin Celiasta löytyy, mutta suurin osa niistä on äänikirjoja, Karjalainen kertoo.
Teknologian kehityttyä pistekirjoituksen suosio on laskenut. Sitä opettelevat käytännössä he, jotka eivät näe lukea lasien tai muiden apuvälineiden kanssa.
Vapaaehtoiset myös muokkaavat kirjoja Näkövammaisten liiton Luetus-palveluun sopivaan muotoon. Tällöin kirjat saa tietokoneella luettavaksi synteettisenä puheena tai pistekirjoitusnäytölle, joka on erillinen lisälaite.
– Erilaisista laulukirjoista olisi hyvinkin tarvetta meidän näkövammaisten kesken. Esimerkiksi Viisikielinen ei valitettavasti ole meille saavutettavana missään muodossa, Karjalainen mainitsee.
Pistekirjoitus
- Pistekirjoitus on merkkijärjestelmä, joka toimii ympäri maailmaa samalla perusidealla. Kuudella pisteellä saadaan 63 erilaista pistemerkkiä, kuten aakkoset ja välimerkit. Muut merkit saadaan yhdistelemällä.
- Pistekirjoitus on kehittynyt vastaamaan nykyisiin tarpeisiin, ja esimerkiksi @-merkki on lisätty pistekirjoitujärjestelmään myöhemmin. Suomessa käyttöön otettavista merkeistä vastaa Braille-neuvottelukunta.
- Lapsena sokeutunut, ranskalainen Louis Braille kehitti pistekirjoitusjärjestelmän vuonna 1824, vain 15-vuotiaana. Viisi vuotta myöhemmin hän lisäsi järjestelmään matemaattiset merkit ja nuottikirjoituksen. Merkistö löi läpi vuonna 1878, kun Ranskassa pidetty sokeainopettajain kansainvälinen kokous suositteli järjestelmää käytettäväksi kaikissa sokeainkouluissa.
- Braille oli harras katolilainen, jonka maallisista jäännöksistä kädet on haudattu hänen kotikyläänsä Coupwrayhin ja loput ruumiista Pariisiin. Molemmista tuli tärkeä pyhiinvaelluskohde monille näkövammaisille. Maailman pistekirjoituspäiväksi valikoitui Braillen syntymäpäivä, 4. tammikuuta. Suomessa pistekirjoitusta käyttää 1 500–2 000 ihmistä.
Lähde: Näkövammaisten liitto
