Pitkän tauon jälkeen vapaakirkollinen kansa kokoontui yhteen Tampereelle. Uskon kesäjuhlien olleen monille innostava ja voimaannuttava kokemus. Suuret kiitokset niille, jotka näkivät vaivaa juhlien onnistumiseksi. Olen varma, että taivaan Isä siunasi työnne.
Jumala antoi aikoinaan israelilaisille selvän määräyksen kokoontua kolmesti vuodessa — pääsiäisenä, helluntaina ja lehtimajanjuhlana — yhteen iloitsemaan. Kokoontumiset varmasti vahvistivat israelilaisten identiteettiä: he tiesivät, mihin joukkoon kuuluivat.
Juhlien kävijämäärä oli silmämääräisesti arvioiden varsin tyydyttävä; muutamassa tilaisuudessa juhlateltta oli ihan täynnä. Toinen asia on, ettei koolla suinkaan ollut koko viisitoistatuhantinen joukkomme, vain pieni osa.
Miksi moni ei tule? Lähtemisen vaiva? Pitkä matka? Ajatellaanpa galilealaisia, jotka kolmasti vuodessa tallustelivat ylös Jerusalemiin, reippaat sata kilometriä suuntaansa. Vai onko juhliemme sisältö — evankeliumi — jotenkin huonoa, epäkiinnostavaa? Kun sivusta seuraa, miten jokin Pride kerää kymmeniä tuhansia, samoin kotikaupunkini rock-tapahtuma, väkisin miettii, miten ne onnistuvat motivoimaan väkensä liikkeelle.
Lestadiolaiset ovat ymmärtäneet hyvin suviseurojen tärkeyden liikkeen identiteetille: vuodesta toiseen satatuhatta ihmistä pystyttää yhdessä muutamaksi päiväksi oman kaupunkinsa. He iloitsevat toistensa seurasta ja varsin pelkistetysti julistetusta syntien anteeksisaamisesta.
Vapaakirkollisen identiteetin rakentaminen lähtee jokaisesta uskovasta. Kun hengellinen kotimme on vapaaseurakunta, kun osallistumme vapaaseurakuntamme toimintaan, omaksumme arvoja ja näkemyksiä vapaaseurakuntamme opetuksesta ja yhteydestä, näemme omaksemme vapaakirkollisen lähetystyön, diakoniatyön sekä lapsi- ja nuorisotyön, kun kokoonnumme yhteisiin juhliimme, syntyy vapaakirkollinen identiteetti.
Kun aikanaan vaahtosin rehtori Simo Lintiselle vapaakirkollisen identiteetin tärkeydestä, hän kehotti ystävällisesti hymyillen minua kertomaan, mitä vapaakirkollinen identiteetti oikein on. Niinpä! Mutta vaikka se on vaikea tai mahdoton sanoittaa, se kuitenkin on. Sen ylläpitäminen ja vahvistaminen on tärkeää, jos uskomme, että Jumalalla on erityinen rooli tälle Siioninsa kulmakunnalle.
Jaakko Pihlajamäki
Suomen Vapaakirkon hallituksen puheenjohtaja
