Vapis-podcastin toisessa jaksossa kysytään, onko meillä kohtaanto-ongelma. Suomen teologisesta opistosta valmistuu työntekijöitä, mutta heistä vain osa ohjautuu työhön seurakuntiin. Mistä oikein on kysymys?
– Tunnistan haasteen, mutta en täysin allekirjoita ajatusta. Edelleen merkittävä osa opiskelijoistamme löytää tiensä seurakuntatyöhön.
– Opistomme on ammattikorkeakoulutasoinen, ja monet opiskelevat myös muista syistä kuin päämääränä seurakuntatyö. Teologinen opisto tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden kaikille kristityille Raamatun ja teologian opiskeluun, painottaa koulutussuunnittelija Risto Vappula.
Vappula koki jo 1990-luvulla vahvan kutsun Jumalan valtakunnan työhön. Hän jätti hyväpalkkaisen työn insinöörinä ja lähti opiskelemaan ulkomaille Hollantiin. Lähetysopinnot jatkuivat Suomen teologisessa opistossa, joka silloin vielä sijaitsi Hangossa.
Perheen kohdemaaksi johdattui Turkki, ja sydämelle laskettiin erityisesti kurdit. Kotikaupunki löytyi Paavalin kotikaupungin Tarson naapurista Adanasta, jossa asuu nykyään noin 3 miljoonaa ihmistä.
Puuttuuko seurakunnalta yhteinen ajatus ja näky tulevaisuudesta?
Vuodet Turkissa opettivat Vappulaa ennen kaikkea luottamaan Jumalaan kaikissa mahdollisissa tilanteissa.
Puuttuuko meiltä tänään samaa kutsumuksen paloa ja rohkeutta, jota Vappula koki?
Ajatusta kutsumustietoisuuden merkittävästä muutoksesta Vappula ei jaa.
– En usko siihen, että kutsumustietoisuus olisi jollakin tavalla kadonnut. Nuorten ja nuorten aikuisten parissa näen todella vahvaa kutsumustietoisuutta. Monilla on vahva kutsu rakentaa Jumalan valtakuntaa, ja he haluavat suuntautua sen mukaan.
– Monet laskevat kustannuksia Jeesuksen opetuksen mukaisesti ja ovat edelleen valmiita maksamaan hinnan. Tälläkin hetkellä monet ovat uskonvaraisesti liikkeellä, mikä näkyy varsinkin lähetyshenkisissä opetuslapseuskouluissa, Vappula sanoo.
Seurakunnan vastuu ja vetovoimaisuus
Keskustelussa painotetaan usein valmistuvan opiskelijan vastuuta, mutta ehkä harvemmin kysytään, kuinka vetovoimainen seurakunta on suhteessa valmistuviin nuoriin ja nuoriin aikuisiin, Vappula kysyy. Hän kertoo käyneensä aiheesta keskusteluja valmistuvien opiskelijoiden kanssa.
Esille nousi kysymys seurakunnan näystä tai sen puuttumisesta. Jos seurakunnalta puuttuu yhteinen ajatus ja näköala tulevaisuudesta, se ei näyttäydy kutsumusta sytyttävänä ja tukevana nuorelle työntekijäkandidaatille. Tämä on tärkeä tiedostaa seurakunnassa.
– Omassa kutsumuksessani merkityksellisyyden kokemus ja vahva näyn omistaminen ovat olleet tavattoman tärkeitä, Vappula kertoo.
Kasvun paikkoja
Tälläkin hetkellä kymmenkunta vapaaseurakuntaa etsii työntekijää. Osa julkisesti, toiset niin sanotulla suoralla haulla. Vappula ajattelee, että harvoin iso kaupunkiseurakunta on nuorelle juuri valmistuneelle työntekijälle paras paikka aloittaa. Vaatimukset ja saappaat voivat aluksi olla liian suuret. Nuoren työntekijän on usein parempi aloittaa pienehköstä seurakunnasta, jonka keskellä voi kasvaa.
– Pastorin tehtävä on vaativa, ja on tärkeää kouluttautua siihen hyvin, Vappula painottaa.
Nuorten ja nuorten aikuisten parissa näen todella vahvaa kutsumustietoisuutta.
Keskusteluissa opiskelijoiden kanssa, esille on noussut myös yksinkertaisesti tietämättömyys avoimista työntekijäpaikoista.
– Meiltä puuttuu selkeä yhteinen foorumi, josta näkisi työntekijöitä etsivät seurakunnat. Pelkkä perinteinen lehti-ilmoitus ei tavoita nuorta sukupolvea enää niin hyvin kuin ennen. On tärkeää näkyä netissä ja sosiaalisessa mediassa. Voisiko Vapaakirkolla olla selkeä foorumi, josta näkisi ajankohtaisesti aina avoimet työpaikat? Tällä hetkellä meiltä puuttuu sellainen, Vappula miettii.
Pastorilinjalta opintonsa päättää tänä keväänä kymmenkunta opiskelijaa, joista puolet tulee helluntaiseurakunnista. Opistosta onkin muodostunut ei ainoastaan vapaakirkollisten vaan myös monista seurakuntataustoista tulevien opinahjo. Viime vuosina työntekijöitä on valmistunut myös helluntai-, metodisti- ja baptistiseurakuntiin.
Seurakuntaharjoittelut
Suomen teologisessa opistossa on toteutettu mittavaa koulutusuudistusta, jossa koulutuksen sisältöä on haluttu vahvasti päivittää vastaamaan tämän päivän tarpeita. Vahva Raamatun tuntemus ja teologian osaaminen, työelämävastaavuus ja kyky verkostoitua yhteiskuntaan ovat muun muassa päivitetyn koulutusohjelman keihäänkärkiä.
– Seurakuntaharjoittelut tekevät paluun. Niiden poistuminen aikanaan oli virhe, mutta nyt ne palautetaan päivitetyssä formaatissa. Tämä osaltaan edesauttaa seurakunnan ja valmistuvien työntekijöiden välistä vuorovaikutusta, Vappula sanoo lopuksi.
Tämä artikkeli on toimitettu keskustelusta, jonka voit kuunnella kokonaan YouTubesta ja Spotifysta nimellä ”Vapis podcast” sekä verkkolehdestämme.
