Nykyisessä virpomiskulttuurissa törmää kaksi perinnettä

Virpominen juontuu sanana pajunoksaa eli vitsaa tarkoittavasta sanasta virpa (karjalassa myös virba), jonka taustalla on sama vanha balttilaisen ”äitikielen” sana kuin notkeaa oksaa tai ohutta salkoa tarkoittavalla virpi-sanalla. Virpa- ja virpo-muotojen syntyyn on vaikuttanut myös pajua ja pajunoksaa merkitsevä vanha venäjän kielen verba, joka kehittyi latinan vihantoja oksia merkitsevästä sanasta verbenae.Kuva: Pixabay

Ortodoksinen kristillisyys kohtaa lännestä saapuneet pakanalliset ainekset, kun ovikelloa soittaa noidaksi pukeutunut virpoja vitsa kourassaan. Historian saatossa virpomispäivä, virpomaloru, virpojan palkka ja sen lunastusaika sekä virpojan pukeutuminen ovat vaihdelleet.

Tämä sisältö on tarkoitettu vain tilaajille.

Jos olet jo lehden tilaaja, kirjaudu sisään.

Jos et vielä ole lehden tilaaja, tilaa lehti.

Ortodoksinen kristillisyys kohtaa lännestä saapuneet pakanalliset ainekset, kun ovikelloa soittaa noidaksi pukeutunut virpoja vitsa kourassaan. Historian saatossa virpomispäivä, virpomaloru, virpojan palkka ja sen lunastusaika sekä virpojan pukeutuminen ovat vaihdelleet.

Tämä sisältö on tarkoitettu vain tilaajille.

Jos olet jo lehden tilaaja, kirjaudu sisään.

Jos et vielä ole lehden tilaaja, tilaa lehti.

JAA ARTIKKELI: