Lunta oli paikoitellen vielä runsaasti, kun isämme — tarkkaan ottaen isä ja appi — Jukka Vettenniemi kuoli Jyväskylässä heti pääsiäisen jälkeen 19. huhtikuuta 2022. Ikävuosia hänellä oli 83 ja ruumiinvoimia viimeisten aikojen sairastelujen jäljiltä niin niukasti, että tuskin suksisauvakaan olisi pysynyt kädessä. Mutta sehän oli vain tomumaja, kuten sanotaan, taivaaseen tähdänneen hiihtäjän ulkoinen olemus.
Teknikko ja saarnaaja
Noormarkun Lassilassa Murtomäen taloon 13. syyskuuta 1938 syntynyt poika varttui hurskaassa kodissa. Taivasladulle hän hankkiutui 14-vuotiaana, ja sen suunnan hän järkähtämättä säilytti. Seurakuntakoulun nuorukainen kävi kaukaisessa Jyväskylässä, jossa sukeutunut yhteys savolaiseen, Leivonmäelle asettuneeseen Hännisen perheeseen johti keväällä 1963 avioliittoon. Yhteisiä, erinomaisen sopuisia ja kahdella pojalla siunattuja vuosia Jukalle ja Ritvalle kertyi miltei täydet 60.
Teknikon paperit saatuaan Jukka työskenteli Porin, Keravan ja Heinolan tehdasmiljöissä. Samalla hän vaikutti saarnaajana ja vapaaseurakuntien vanhimmistoissa, viimeksi Mikkelissä, josta hän ja Ritva muuttivat vielä Jyväskylään. Vapaakirkon hyväksytyn työntekijän valtakirja hänelle myönnettiin jo 1960-luvulla.
Kutsumuksena pyhä maa
Suksien ohella kynä ja kamera olivat Jukalle tärkeitä esineitä. Hänen ottamiaan kuvia ilmestyi lukuisten lehtien lisäksi kustannusosakeyhtiö Päivän kirjoissa. Päivä myös julkaisi häneltä pari pientä nidettä, kuten teoksen Tervetuloa elämän tielle (1978), jonka otsikkoon nostetun ”tien” olisi kyllä voinut korvata ladulla.
Kutsumustyön pariin Jukka pääsi vasta 1980-luvun lopulla. Israelin Ystävien vaeltavana palvelijana hän kiersi Suomea puhuen ja näyttäen diakuvia pyhästä maasta, jossa hän Ritvan kanssa kävi monet kerrat, Jad Hashmonan kibbutsilla myös työskennellen. Ritvansa rinnalla hän näki maailmaa lopulta Eritreaa myöten — Eritreaa, josta he saivat jopa miniän. Lapsenlapsia heille kertyi (toistaiseksi) kolme.
Harkitusti määränpäähän
Ihmisen luonnetta, arvoja ja vakaumusta voi havainnoida vaihtelevissa tilanteissa. Kun Jukka hiihti poikiensa kanssa pururadalla tai numerolappu rinnassa latumaratonia, liikehdintä oli hillittyä, mutta tehokasta. Tasatyönnöt lähtivät harkiten, loppuun asti työntäen eli liike-energia täysimääräisesti hyödyntäen. Juuri sillä tyylillä tavoite saavutetaan varmimmin, olipa sitten kyse Finlandia-hiihdon maalivaatteesta tai katoamattomien hankien ikuisesta kodista.
Vaimonsa myötä keskisuomalaistuneen pyhiinvaeltajan siunaustilaisuus pidettiin toukokuun lopulla Leivonmäen kirkossa. Päivä oli kesäinen, samoin kirkon ympäristö, tosin tarkemmin katsoen hautausmaan kupeesta erottui ihmeenomaisesti säilynyt usean neliömetrin lumiläiskä. Sen ymmärsimme olleen silmänisku taivaaseen taivaltaneelta rakkaaltamme.
Teksti: Erkki Vettenniemi, Rahel Tekie
Jyväskylä
