Seppo Saranpään alkukesä on yhtä juhlaa. Vapaakirkon Seinäjoella vietettävien kesäjuhlien jälkeen hänen Pohjanmaan Saliäänipalvelut -yrityksensä lähtee hoitamaan ääniä, valoja ja lavasomistuksia helluntaiherätyksen Juhannuskonferenssiin Keuruulle. Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna jatketaan samoissa hommissa vielä Vaasan Herättäjäjuhlilla, joka kokoaa yhteen Suomen körttikansaa. Vapaakirkon kesäjuhlille Saranpään itse ei pitänyt alkujaan tulla töihin, mutta sairastapaus muutti suunnitelmat.
Saranpään yritys tekee tiimeineen muitakin kuin hengellisisä tapahtumia, mutta jälkimmäisenä mainituissa hän työskentelee erityisen mielellään. Työtä tehdään usein yhteistyökumppaneiden kanssa. Nytkin Vapaakirkon juhlia rakentamassa on myös Viraudion Juhani Virtanen, seinäjokinen vapaakirkollinen. Lisäksi mukana lavatekniikan talkoissa on muutamia vapaaehtoisia ja palkollisia.
Juhlaviikonlopun juoni on varsin selkeä, sillä Pohjanmaan Saliäänipalvelut on ollut aiemmin mukana toteuttamassa jo yksiä Vapaakirkon kesäjuhlia Seinäjoki Areenalla ja lisäksi kaksia juhlia Tampereen Teopoliksessa.
– Kiva fiilis, positiivisella mielellä, kommentoi Saranpää tunnelmiaan, kun tekniikan toimimista vielä testaillaan.
Eilen oltiin huonolla tuulella, muttei ruvettu rikureeraan.
Ensimmäiseen päälavan juhlatilaisuuteen on vielä jokunen tunti. Eikö pinnan kuuluisi olla kireällä juuri nyt?
– Eilen oltiin huonolla tuulella, muttei ruvettu rikureeraan, Saranpää heittää.
Toki välillä väsyttää ja fiilikset eivät ole korkeimmillaan, mutta kun näkee työnsä tuloksia, vire nousee. Tekniikan pystytysvaihe on fyysisesti rankin, tilaisuuksien aikana taas kysytään henkistä kaistaa. Mutta puheet tulee kuulemma kuunneltua, vaikka samalla äänistä huolehtisikin — ja etenkin erityisen hyvät puheet. Hyviä ylistysbändejäkin kuuntelee mielikseen. Erityisen palkitseva hetki on juuri se, kun lavalla on hyvä bändi ja kaikki kuulostaa hyvältä. Toinen huippuhetki on toki aina tapahtuman viimeinen tilaisuus, jos kaikki on mennyt hyvin.
Hiljattain Seinäjoella järjestetty ulkotapahtuma YleXPop jouduttiin keskeyttämään myrskyn vuoksi.
Vapaakirkon juhlien suhteen Saranpään mieli on sen sijaan levollinen. Epävakaa sää ei haittaa tahtia, kun juhlat juhlitaan sisätiloissa.
– Eilen kello 11 alettiin lastata, Pauli Heinonen kertoo.
Reilua vuorokausi myöhemmin lasti alkaa olla purettu. Välissä on ehditty Päijät-Hämeestä Pohjanmaalle. Tyttäreltä lainatun matkailuauton kyydissä kulki melkoisesti kirpputoritavaraa ViaDian-liikkeen juhlapisteellä myytäväksi.
– Varsin hauskaa, kommentoi Satu Heinonen urakkaa.
Hän tunnustaa tykkäävänsä vanhasta tavarasta.
– Jokaisella niistä on tarinansa.
Monia kapineita on pyöritelty kaapissa pitkään, ei ole haluttu syystä tai toisesta luopua, sillä tavaroihin yhdistyy ihmisten historia — kokonainen elämä.
– Nämä ovat olleet jonkun rakkaita tavaroita, Heinonen tunnelmoi.
Hän näyttää pieniä, viehättäviä piirrostauluja. Ja mitäs vielä, virkattuja päiväpeittoja, ihana pellavainen pöytäliina ja mahdottoman hyvästä kankaasta ommellut verhot. Yksi kirjava maljakko näyttää erityisen kiinnostavalta. Hyvää tavaraa kaiken kaikkiaan — pöytäkaupalla. Toivottavasti sitä ei tarvitsisi hirveästi lastata paluumatkalle.
– ViaDia-torillamme käy yleensä alle 30 henkilöä päivässä. Täällä on 2000 ihmistä. Ihan loistava mahdollisuus, Satu Heinonen hymyilee.
Taitaapa juhlakävijöitä olla vielä tätäkin enemmän. Järjestäjät tavoittelevat kaikkiaan 15 000 kävijää kesäjuhlien messukylään.
Mutta eivät Heinoset juhlilla toki vain myymisen perässä ole, vaikka Satu Heinonen myöntääkin kirpputorin olleen merkittävä syy lähteä juhliin.
– Toivon, että voisin käydä jossakin tilaisuudessa.
Mahdollisesti se onnistuu, jos vain löytyy tuuraaja kirpputorille siksi ajaksi.
Ihmisten pariin teki mieli, kertoo taloustoimistossa aiemmin kesäjuhlilla talkoolaisena palvellut Arja Saloranta. Tällä kertaa hän työskentelee infopisteellä ja pääsee keräämään myös maksupäätekolehtia. Ennen Seinäjoen vapaaseurakunnan Valkea-keskuksessa järjestettyä Vapaakirkon vuosikokousta Saloranta oli jo myymässä kokoukseen saapuville ruokalippuja.
Kaiken kaikkiaan tämänkertaiset kesäjuhlahommat tuntuvat hänestä oikein kivoilta. Infopisteellä pääsee vastailemaan hyvin monenlaisiin kysymyksiin, ja lisäksi pisteellä voi esimerkiksi nostaa käteistä rahaa. Karavaanarit maksavat sinne myös yöpymisensä areenan tuntumassa. Infopisteen pöydiltä löytyy riittämiin karttoja ja juhlaohjelmia.
Salorannalle talkoohommassa palkitsevaa on ihmisten kohtaaminen ja tuttujen tapaaminen sekä infopisteen porukan hyvä keskinäinen ilmapiiri. Mutta kahta kättä heilutellen ei töihin ole tultu.
– Marja-Leenalta on tullut WhatsApp-ryhmään paljon ohjeita. On pitänyt opiskella, Saloranta nauraa.
Vielä juhlaperjantaita edeltävänä iltana hän oli käynyt kaikki ohjeet läpi, jotta infopisteeseen tuleva saa tarvitsemansa tiedon ja avun. Onneksi paikallistietoutta on jo luonnostaan, sillä infossa palvelevat ovat kaikki seinäjokisia.
Lasten, varkkien ja perheiden juhla-alueella vielä viimeisiä viilauksia tekevät Seija Virtanen ja Sinikka Tumpula. He vaikuttavat tehokkaalta työparilta. Pitkäaikaisia ystäviä?
Eivät kuulemma ole, vaan vasta nyt talkoilun merkeissä tutustuneita. Molemmat naiset ovat mukana lastenalueen järjestelyiden ja purkamisen lisäksi myös esimerkiksi perjantain Kids’ Action Night -tapahtumassa. Sinikka Tumpula heittää rohkeasti, että paikalle toivotaan satoja lapsia. Mutta ”Kidariin” todella voi saapua kolmekin sataa lasta ja varhaisnuorta. Jos heitä tulee tätäkin enemmän, ollaan jo hieman ongelmissa, mutta positiivisissa sellaisissa.
Lasten ja varkkien alueelle on koottu varsin kattavasti erilaista tekemistä, sillä vastuullisia ja välineistöä on pyydetty vapaaseurakunnista ympäri Suomen. Eri tiloja on suunnattu eri-ikäisille, mutta kaikki lapset ja varkit ovat kuitenkin tervetulleita leikkimään missä hyvänsä niistä — tosin vanhempiensa vastuulla, sillä varsinaista lapsiparkkia ei juhlilla ole, kuten ei ole ollut parina viime vuotenakaan.
– Tämä on tehty tätä tapahtumaa varten, Seija Virtanen kertoo viitaten avaruusalusten lähettämöön.
Näyttävä rakennelma on täynnä riemastuttavia yksityiskohtia vintagepuhelimista lähtien. Kokonaisuus on selvästi syntynyt vaivoja säästelemättä, mutta Tumpula ja Virtanen eivät uskalla sanoa varmaksi, ketä työstä on kiittäminen.
– Ihan mieletön, aivan käsittämätön! he arvioivat lopputulosta.
Wau! Tehdään ja innostutaan.
Vaikka juhlat eivät ole vielä edes alkaneet, lähettämö on kuulemma ollut jo ahkerassa käytössä. Sitä on hyödyntänyt talkoolaisten jälkikasvu.
Lasten tiloja on somistettu värikkäästi ja hauskasti.
– Piti käyttää tikkaita. Minä olin akrobatisti, Sinikka Tumpula nauraa osoittaessaan korkealla olevaan kattolamppuun kiinnitettyä viirinauhaa.
Loppu hyvin, kaikki hyvin: viirit ovat paikoillaan ja Tumpula ruhjeeton. Kun kaikki alkaa olla valmista, odotellaan lasten, varkkien ja perheiden alueella paljon iloa.
– Sellaista, että wau! Tehdään ja innostutaan, Tumpula tilailee.
Tähän varmastikin päästään, sillä Virtanen ja Tumpula ovat yhtä mieltä siitä, että lapsiin on juhlilla todella satsattu.
– Ja nuoriin! Mitä kaikkia yhtyeitä täällä onkaan, Virtanen sanoo.
Hän aikoo olla mahdollisuuksien mukaan kuuntelemassa tarjontaa laajasti. Sekin ilahduttaa, että juhlille tulee porukkaa monista liikkeistä ja taustoista. Hienoa olisi, jos nekin, joilla on vahvasti värittynyt ja negatiivisesti painottunut mielikuva hengellisistä kesäjuhlista, tulisivat paikalle toteamaan, että wau, tällaistakin se voi olla.
