Mikä sai Finlaysonin tulemaan Tampereelle? Siitä kertoo muun muassa professori Viljo Rasila Tampereen Historia -kirjan osassa 1 (Tampereen kaupunki, 1988).
Paperin perässä
Skotlantilainen pastori John Paterson syntyi 1776 Glasgow’n seudulla niin kuin James Finlaysonkin. Patersonin piti lähteä lähetystyöhön Intiaan 1800-luvun alussa. Ranskan ja Englannin välinen sota esti purjehtimisen Intiaan. Paterson päätyi lopulta Tanskan, Ruotsin ja Suomen kautta ”Britanian ja Ulkomaiden Raamattuseuran” asiamieheksi Pietariin. Yhdessä piispa Tengströmin kanssa hän perusti Piplia-seuran vuonna 1812 Suomeen. Paterson perusti vastaavia järjestöjä myös muualle Pohjoismaihin ja Venäjälle.
Aika uskomaton alku Suomen suosituimmalle kaupungille!
Raamattujen painamista varten tarvittiin paperia. Paterson sai tietää, että Tampereella valmistetaan lumpusta paperia Tammerkosken rannalla. Hän matkusti Tampereelle, näki kosken ja sen mahdollisuudet.
Paterson tapasi maanmiehensä James Finlaysonin Pietarissa, todennäköisesti Nottbeckien palatsissa järjestetyissä seuroissa. Finlayson oli ilmeisen kyllästynyt työhönsä Kolpinossa ja halusi jotain uutta. Paterson kertoi Finlaysonille Tammerkoskesta ja sen erinomaisista mahdollisuuksista teolliseen toimintaan.
Päätös oli tehty
Maanmiehet Paterson — vapaakirkollinen pastori, näin kai voidaan sanoa — ja Finlayson, kveekari-insinööri, tulivat Tampereelle 18. elokuuta 1819. Asuttiin Hatanpään kartanossa Lefrènien vieraina. Paterson kirjoitti myöhemmin: ”Täällä vietimme kolme onnellista päivää. Ystäväni Finlayson iloitsi näkemästään. Hän huomasi heti, etten ollut liioitellut kuvaillessani paikkaa hänelle, ja ystäväni Lefrèn antoi hänelle kaikki toivomansa tiedot paikkakunnan oloista.”
Finlayson tuli uudelleen syksymmällä. Hän asui kauppias Lundahlilla Kauppakadulla nykyisen Ylioppilastalon paikalla. Tampereen historia kertoo Finlaysonista, että hän ”ilmoitti haluavansa viettää päivän häiriintymättä huoneessaan ja nauttia ateriansakin yksin saadakseen ’puhua kahden Jumalansa kanssa’. Illalla hän palasi Lundahlin perheen pariin. Päätös oli tehty: hän lähtee toteuttamaan suunnitelmaansa.”
Kaupunki syntyi Raamatusta ja rukouksesta
Finlaysonin teollisuus ja Tampereen teollinen historia alkoi kahden miehen kohtaamisesta raamattupaperin vuoksi. Voidaan liioittelematta sanoa Tampereen syntyneen Raamatusta ja rukouksesta. Aika uskomaton alku Suomen suosituimmalle kaupungille!
Mielenkiintoinen juonne vapaakirkollisesta näkökulmasta on, että kauppias Lundahlin talon seuraavaksi omistajaksi tuli kauppias Hildèn. Hän lahjoitti 1880-luvulla Puutarhakadun varrella sijaitsevan suolamakasiinin seurakunnan kirkoksi ja palkkasi saarnaajaksi Hjalmar Braxènin. Seurakunta on ollut samalla tontilla jo 140 vuotta.
Mutta tämä onkin sitten jo aivan toinen tarina.
Tekstit: Erkki Karvala
Vapaakirkon historia kuvina ja tarinoina. Onko sinulla muistoja, joita voisit jakaa?
Vapaakirkon satavuotinen historia sisältää paljon tapahtumia ja uurastusta, iloa ja surua, joita ilman emme olisi tässä. Mistä haaveilet ja unelmoit, mitkä olisivat seuraavan sadan vuoden saavutukset? Mitä me rakennamme tuleville sukupolville, entä mistä saamme olla kiitollisia edellisille sukupolville?
Tule mukaan kokoamaan historiaa ja
rakentamaan tulevaisuutta.
Oma tarinani Vapaakirkossa alkoi vuonna 2006, kun pitkän pohdinnan jälkeen päätimme uskaltaa astua tuntemattomaan ja mennä Tampereen Vapaakirkkoseurakunnan kokoukseen. Olimme kuuluneet ihanaan seurakuntaan, josta muutimme ulkomaille, ja kotimaahan palattuamme tiesimme, että on aika astua uuteen. Emme juurikaan tunteneet Tampereen Vapaakirkkoseurakuntaa, mutta luotimme Jumalan johdatukseen. Vähänpä tiesin, mihin se johtaisi ja mitä yhteyksiä löytyisi matkan varrelta.
Olen saanut olla osa sukupolvien ketjua, jossa vien eteenpäin kaikkein parasta sanomaa.
Vuosien varrella olen saanut tietää, että sukuni onkin ollut vahvasti mukana juuri tämän seurakunnan toiminnassa, jopa nykyisen kirkkorakennuksen rakentamisessa. Olisinko toiminut toisin, jos olisin tiennyt? Tai olisiko se vaikuttanut päätöksiin, joita olimme tehneet aiemmin? En osaa vastata. Kuitenkin se, että olen löytänyt seurakunnan historiasta yhteyksiä omaan sukuuni, on kasvattanut yhteyden tunnetta ja tuonut ymmärrystä moniin asioihin. Olen saanut olla osa sukupolvien ketjua, jossa vien eteenpäin kaikkein parasta sanomaa seisomalla omalla paikallani. Siinä yhdistyvät hienosti historia ja tuleva.
Mikä on sinun ja perheesi tarinasi Vapaakirkon historiassa? Ovatko juuresi aina olleet siellä vai oletko tullut mukaan jonkun ihmisen tai tapahtuman, leirin tai tilaisuuden houkuttelemana? Kokoamme näitä tarinoita Vapaakirkon kesäjuhlille.
Onko sinulla hieno tarina tai kuva, joka liittyy Vapaakirkon historiaan? Lähetä meille kuvasi ja tarinasi, kokoamme niistä historianäyttelyn kesäjuhlille. Muista kertoa kuvissa olevien ihmisten nimet, jos mahdollista, samoin kuvausaika sekä kuvaajan lupa kuvan julkaisemiseen. Yli 50 vuotta vanhoihin kuviin lupia ei tarvita. Olisi hienoa saada paljon materiaalia, joista valitsemme osan näyttelyyn.
Lähetä kuvat sähköpostilla
tapio.kangasniemi@soteria.fi
Tuo myös kuvia (korkeintaan A4-kokoisena) mukanasi kesäjuhlille. Kokoamme niistä historiaseinän Teopoliksen ruokasalin seinälle. Tulosta kuvia mielellään 1–3 kappaletta ja merkitse niihin henkilöiden nimet ja kuvausaika.
