Sodan syttymisen jälkeen Puolaan on paennut noin kaksi miljoonaa ukrainalaista. Koska Puola ei ollut aikaisemmin vastaanottanut pakolaisia, infrastruktuuria ei ollut valmiina suurien väkimäärien vastaanottamiseen. Kuitenkin tuhannet perheet aukaisivat kotiovensa ja seurakunnat kirkkojensa tilat, ja apua ovat saaneet niin Puolaa läpikulkumaana käyttävät kuin maahan jäävät.
Cezary Komisarz Puolan Vapaakirkosta kertoo, miten eri kirkkokuntien seurakunnat ovat yhdistäneet voimansa ukrainalaisten auttamiseksi. Vaikka rajan ylittävät edelleen tuhannet ihmiset päivittäin, hätäavusta on siirrytty pakolaisten tukemiseen pitkäjänteisemmin. Avusta toivoon -projektin kautta halutaan järjestää opetusta lapsille, etsiä perheille pysyviä asuntoja ja tarjota myös traumaterapiaa. Paikallisiin seurakuntiin on perustettu myös ukrainalaisille sosiaalikeskuksia. Vaikka Puolan Vapaakirkko on jäsenmäärältään pieni (1180), he ovat pystyneet avustamaan yli 20 000 ukrainalaista. Jumalan armo on koskettanut niin puolalaisia kuin ukrainalaisiakin, ja monet ei-uskovat ovat auttaneet vapaaehtoistyössä ja tulleet osaksi seurakuntia.
Sodan keskellä Ukrainassa
Puhovan baptistiseurakunta Kiovassa, joka on Tampereen Vapaakirkkoseurakunnan pitkäaikainen ystävyysseurakunta, on kokenut jäsenyyskatoa monien paetessa naapurimaihin, mutta myös uusien uskosta kiinnostuneiden tulon. Seurakunta on voinut kokoontua omissa tiloissaan, vaikka taustalla on epävarmuus siitä, milloin ja missä ohjukset ja pommit räjähtävät, sillä hyökkäyksiä on eri puolilla, myös varsinaisen sota-alueen ulkopuolella.
Kirkkorakennuksessa on majoittunut paljon maan sisäisiä pakolaisia, joille on remontoitu majoitustiloja ja keittiötä. Venäläisten miehittäjien poistuttua lähialueilta, seurakunta on voinut viedä ruokaa ja hygieniatarvikkeita useisiin kyliin.
Viimeisimmässä viestissä Kiovasta pyydettiin jatkamaan rukousta Venäjän armeijan lyömiseksi ja poistumiseksi Ukrainasta. Erityisesti pyydettiin muistamaan alueita, joita Venäjä miehittää ja joissa muun muassa sorretaan protestanttisia seurakuntia jäsenineen. Pastori Serhii Shaptala kertoo, miten kylmän talven tulo ja talojen lämmitys aiheuttavat huolta. Sodasta huolimatta seurakunta halusi viettää kiitospäivää syyskuussa kiittäen hyvästä sadosta ja siitä, että pankkijärjestelmät toimivat ja polttoainetta, ruokaa sekä terveyspalveluja on saatavilla.
Kylmän talven tulo ja talojen lämmitys aiheuttavat huolta.
Ystävyyttä ja yhteyttä Tampereella
SVK Mission ja ViaDia ry:n yhteinen työntekijä Suvi Eriksson on iloinnut Tampereella kristittyjen yhteisestä palosta kohdata paljon kärsineitä ukrainalaisia pakolaisia.
– Kun yksi ihminen sai idean ukrainalaisten kutsumisesta joka toinen viikko järjestettäville piknikpäiville vanhalle kesäkodille Näsijärven rannalle, pian useasta seurakunnasta lähti liikkeelle ihmisiä yhteiseen ponnistukseen: kuljettajiksi, laulujen vetäjiksi, hartauksien pitäjiksi, makkaran- ja letunpaistajiksi, saunamestareiksi, tulkeiksi, esirukoilijoiksi ja ihmisten kohtaajiksi. Lapset ja aikuiset saivat kokea upeita virkistymisen hetkiä luonnossa.
Nyt syksyllä esimerkiksi Tampereen vapaakirkkoseurakunnassa ukrainalaisia on kutsuttu kielikuppilaan, sunnuntain jumalanpalveluksiin ja venäjänkieliseen pyhäkouluunkin. Vastuunkantajat miettivät yhdessä, miten auttaa ja tukea heitä tästäkin eteenpäin.
Juttu on ilmestynyt Suomen Vapaakirkon Läsnäoloa-lehdessä.
