Lasten maailman kohtaaminen saa monia muotoja. Se on muun muassa sitä, että pysähdymme kuuntelemaan lasta ja hänen asioitaan tai sitä, että näemme kadunkulmissa pyörivät lapset ja lähdemme yhdessä ideoimaan, mitä hyvää voisimme tuoda heidän elämäänsä, Suvi Eriksson ajattelee.
ViaDia ry:n lapsidiakoniahanketta johtanut Eriksson näkee lapsidiakonian oleellisina osa-alueina kokonaisvaltaisen kohtaamisen ja näkemisen, turvallisuuden lisäämisen, lapsen persoonan vahvistamisen ja lapsen perustarpeista huolehtimisen.
– Koska kyse on diakoniasta eikä vain sosiaalisesta auttamisesta, oleellinen elementti on myös turvallinen suhde Jumalaan kaiken hyvän antajana ja omanarvontunnon vahvistajana. Tämä kaikki on ollut oleellinen osa vapaakirkollista DNA:ta herätysliikkeemme alkuajoista lähtien, Eriksson toteaa.
Haaste ja mahdollisuus
Lapsidiakonialle on Suvi Erikssonin mukaansa ilmeinen tarve, sillä turvattomuus ja yksinäisyys ovat lisääntyneet yhteiskunnassamme.
– Luemme jatkuvasti uutisia lapsia ja nuoria koskettavasta fyysisestä ja seksuaalisesta väkivallasta, lapsiperheköyhyydestä, koronan vaikutuksista, perheiden ongelmista ja sodan aiheuttamasta turvattomuudesta, puhumattakaan pakolaislasten kokemuksista ja muista kulttuuripiireistä tulevien lasten kohtaamasta rasismista. Yhteiskunta ei pysty vastaamaan näihin haasteisiin riittävästi, minkä seurauksia niitämme sukupolvien ajan.
Yhteiskunnallisesti haastava tilanne on mahdollisuus seurakunnille.
Koska kyse on diakoniasta, lapsidiakonian oleellinen elementti on turvallinen suhde Jumalaan kaiken hyvän antajana ja omanarvontunnon vahvistajana.
– Kaupungit ja koulut pyytävät seurakunnilta apua iltapäiväkerhojen järjestämiseen. Joillakin paikkakunnilla on tartuttu tähän mahdollisuuteen. Myös ViaDia-torille on saatettu hankkia pingis- ja biljardipöydät, ja varhaisnuoret ovat alkaneet tulla koulun jälkeen pelailemaan ja tekemään läksyjä. ViaDia-paikallisyhdistys on saattanut myös perustaa nuorisotalon tai koko kylän tai kaupunginosan yhteisen lähiötalon, jonne eri ikäiset ihmiset voivat tulla kokemaan yhteyttä. Toimintaan voi saada yhteiskunnan tukia.
Eriksson haastaa miettimään, miltä kaupunkimme tai lähiympäristömme näyttäisi, jos Jumalan valtakunta olisi jo tullut sinne.
– Mitä jos lähiöidemme lapset ja perheet olisivat seurakunnassa tervetulleita osallistumaan ja vaikka ottamaan vastuuta perhetapahtumissa? Entä jos 20 vuoden päästä Suomessa olisi kymmeniä kaupunginosan yhteisöllisyyttä lisääviä lähiötaloja? Mitä jos siellä järjestetyssä konsertissa syttyisi kipinä osallistua lastenleirille, oppia tuntemaan Jeesus ja tuoda perhe mukana seurakuntaan? Mitkä olisivat askeleet, joita voisimme ottaa tätä kohti?
Suvi Eriksson kertoo tästä avautuvalla videolla ajatuksiaan lapsidiakoniasta. Hän kutsuu myös mukaan 16.11. klo 17 järjestettävään lapsidiakoniatyön yhteinen ideointitapaamiseen Zoomissa.
Lue tästä Viikkolehdessä heinäkuussa ilmestynyt artikkeli lapsidiakoniahankkeesta.
