›› Kristillisen kirjallisuuden ja musiikin verkkokauppa.

nettikirjakauppa-2015

MAINOS

Search

Kuunteleminen voi korjata särkyneen luottamuksen

Mirjami Ikonen on Itä-Suomen yliopiston monitieteisen Oppiminen digitalisoituneessa yhteiskunnassa -tutkimusyhteisön tutkimuspäällikkö ja kauppatieteiden laitoksen palvelujohtamisen yliopistonlehtori. Hänen erikoisalueisiinsa lukeutuvat sekä luottamus että johtajuutta koskevat kysymykset. Kauppatieteiden tohtori ei päätynyt ekonomiksi suorinta reittiä. Ensimmäinen maisterintutkinto on yhteiskuntatieteistä ja ura 1990-luvulla sosiaalityöntekijänä. ”Kiinnostuin johtamisesta, mikä johti kauppatieteiden opintoihin. Minulle on kuitenkin luontaista tarkastella asioita monitieteisesti. Oppimista digitalisoituneessa yhteiskunnassa tutkivassa yhteisössä on mukana niin kasvatus-, yhteiskunta-, kauppa- kuin tietojenkäsittelytieteilijöitäkin.” Kuva: Emilia Heikkinen
Luottamusta tutkinut Mirjami Ikonen ajattelee, että luottamus on perimmäiseltä luonteeltaan kuin uskonhyppy. Jos haluaa saavuttaa jotakin arvokasta, on kannettava myös haavoittumisen riski.

Luottamus. Sekä abstrakti käsite että jotakin, josta jokaisella on käsitys. Luottamus tai epäluottamus ovat läsnä kaikessa vorovaikutuksessa.

– Se on liukas tutkimusilmiö, käsistä luiskahtava saippua, sanoo Itä-Suomen yliopistossa tutkimuspäällikkönä ja lehtorina työskentelevä Mirjami Ikonen.

Hän on itse pyrkinyt tarttuman saippuaan narratiivisten eli kertomuksellisten tutkimusmenetelmien avulla.

– Niillä voi raportoida tutkimustuloksia niin, että ne herättävät tunteita. Tutkimuslöytöjä ei ilmaista lukuina ja käsiterakennelmina vaan kertomuksina ja kirjallisina muotokuvina.

Luottamuksen uudelleenrakentumisprosessia yhteisössä voidaan kuvata yksittäisen jäsenen ajatusten, valintojen ja kokemusten kautta. Samalla etsitään yleistettäviä periaatteita. Lukija asettuu kuin peilin eteen: Missä määrin oman yhteisöni tilanne muistuttaa tai ei muistuta kuvattua? Miten itse suhteudun muotokuvaan? Näin voi syntyä hyödyllisisä havaintoja ja oivalluksia. Ikoselle onkin tärkeää, ettei tutkimusta tehdä tutkimuksen vuoksi. Tavoitteena on organisaatioiden ja yhteisöjen kukoistus.

– Etsimme keinoja, joilla rakentaa kestävää työelämää. Tutkimuksen kansantajuistaminen on tärkeää. Onneksi sitä arvostetaan jo yliopistoissakin, vaikka resurssia siihen on yhä niukasti.

Laatu

Työelämän organisaatioissa esihenkilöillä on yleensä direktio-oikeus. He voivat käyttää tarvittaessa käskyvaltaa suhteessa alaisiinsa. Väitöstutkimusaihetta aikanaan pohtiessaan Mirjami Ikonen oivalsi, että vapaaehtoisorganisaatioissa johtaminen ei perustu käskyvaltaan.

– Löytyisikö sieltä johtajuuden ydin? Tutkimusaineistossani oli mukana myös vapaakirkollisia voittoa tavoittelemattomia organisaatioita. Minulla on omaakin kokemusta vapaaehtoistyöstä ja sen johtamisesta. Olen ollut muun muassa vuosia Joensuun vapaaseurakunnan vanhimmistossa.

Luottamus tuntui työntyvän ilmiönä esiin niin tutkimuksen kuin kokemustenkin kautta.

– Kun ei voi johtajana vedota valta-asemaan, on panostettava luottamuksen rakentamiseen. Jos aineetonta pääomaa hoidettaisiin organisaatioissa kuten talouspääomaa, ne kukoistaisivat nykyistä laajemmin.

Kun johtaja ei vedota valta-asemaan, on panostettava luottamuksen rakentamiseen.

Luottamus on haastettuna etenkin silloin, kun kohdataan muutoksia. Jos johtajan toiminta on kuitenkin ennakoitavissa, luottamus saattaa kestää. Mutta entä jos ennakoitavuus liittyy siihen, että tietää johtajan tekevän jatkossakin huonoja valintoja?

– Luottamuksesta puhutaan usein mitattavana asiana, sitä on paljon vai vähän. Itse näen sen laadullisemmin. On heikkoa ja vahvaa luottamusta tai jotakin siltä väliltä.

Luottamus rakentuu, jos toinen osapuoli käyttäytyy luottamuksen arvoisesti. Ennakoitavuuden lisäksi hyväntahtoisuus on tärkeää.

– On voitava luottaa siihen, että esihenkilö on alaisen puolella ilman taka-ajatuksia ja vääriä motiiveja. Jos ajattelee, että johtaja ei halua minulle pahaa, vaikka ei vain osaakaan tehdä oikeita päätöksiä, luottamussuhde saattaa säilyä vahvana.

Happinaamari

Suuretkaan muutokset eivät aina ole ongelma itsessään. Ongelma on, jos tilanteista ei tarjota tietoa tai ei ole tilaa ilmaista kokemuksia ja tunteita. Mirjami Ikonen ohjasi taannoin pro gradu –tutkimuksen, jossa tarkasteltiin osin alas ajettavaa, osin toiseen yritykseen fuusioitavaa organisaatiota.

– Viestintää hoitanut johtaja asettui samalle tasolle alaistensa kanssa. Syntyi kokemus, että kaikki ovat samassa veneessä. Johtaja ilmaisi, ettei tiedä itsekään, jatkuuko hänen työnsä. Hän piti myös alaiset ajan tasalla.

Korona-aikana tehdyt tutkimukset ovat korostaneet, miten tärkeää on antaa tila tunteiden käsittelylle. Jos ahdistusta, pelkoa ja epävarmuutta, on saanut ilmaista on selvitty paremmin.

– Onnettomuustilanteessakin happinaamari laitetaan ensin omille kasvoille. Tarvitaan tietty turvallisuuden taso, henkinen happinaamari, jotta voi tehdä työtään.

Pennejä

Pankkitilimetafora sopii Mirjami Ikosen mukaan hyvin kuvaamaan luottamusta. Jokainen johtajasta juoksupoikaan voi kerryttää luottamuspääomaansa toimimalla pääosin luottamuksen arvoisesti: ammattitaitoisesti, hyväntahtoisesti ja oikeudenmukaisesti.

– Jos esimerkiksi johtajan tulkitaan toimivan taitamattomasti, epäreilusti tai välinpitämättömästi, se voi syödä kertynyttä luottamuspääomaa, mutta jos sitä on ollut riittävästi, tili ei mene miinukselle.

Vaikka yksiöiden toiminnalla on suuri merkitys, luottamus itsessään sijaitsee enemmän yksilöiden välillä kuin yksilöissä.

Luottamus rakentuu pitkäjänteisesti kokemuksista, että toinen osapuoli tekee luottamusta rakentavia valintoja. Omia tulkintoja toisen toiminnastakin on opittava kyseenlaistamaan. Kellään ei ole tilanteista kaikkea tietoa. Jos luottamuspääomaa on, alaisten on helpompi tehdä suopeita tulkintoja johtajan valinnoista. Jos johtaja tarjoaa lisäksi tietoa tekemistään valinnoista, virheellisille tulkinnoille on vähemmän tilaa. Huhut eivät leviä.

Hämmästyttävintä on, että kuten penni on miljoonan alku, luottamuskin rakentuu hyvin pienistä asioista: tervehdyksistä, kuulumisten kyselemisestä, hyväntahtoisista eleistä.

– Tämä tulee tutkimuksessa vastaan kerta toisensa jälkeen. Isojakin kolhuja kestävä luottamustili voi kertyä hyvinkin vaatimattomilla valinnoilla.

Hyppy

Ei rakkautta ilman rohkeutta asettua tilanteeseen, jossa sen voi menettää. Sama pätee luottamukseen. Luottava asettuu haavoittuvaan asemaan, ottaa riskin tulla petetyksi.

– Luottamushyppy on kuin uskonhyppy. Askel otetaan toivoen, ettei pudota kuilun pohjalle.

Hyppy on turvallisempi, jos organisaation menettelytavat ovat läpinäkyvät. Toteutuuko tämä Ikosen kokemuksen ja näkemyksen mukaan seurakunnissa?

– Ei tarvitse olla edes kovin toiveikas vastatessaan, että suunta ja kehitys on ollut hyvää. Liityin vapaaseurakuntaan 1980-luvun loppupuolella. Paljon on muuttunut, vaikka varmasti erot seurakuntien välillä ovat suuria. Olisi mielenkiintoista tutkia vaikka Viikkolehdenkin vuosikertojenkin kautta, minkälainen keskustelukulttuurin muutos sen sivuilta kuvastuu.

Vaikka läpinäkyvyyteen kuuluu virheitten myöntäminen ja anteeksi pyytäminen, kaikkea ei tarvitse käydä läpi koko seurakunnan kanssa.

– On viisautta, että seurakunnankin johtajilla on keskinäisiä tuuletuksen paikkoja, joissa purkaa ja jakaa asioista. Kaikkien ei tarvitse tietää kaikkea, siitä aiheutuu vain väärinkäsityksiä.

Seurakunnan selkeä vahvuus on se, että siellä voidaan edistää läpinäkyvyyttä sukupolvien välillä. Yhteiskunnassa ei enää ole paljoakaan rakenteita, jotka tukevat säännöllisten ylisukupolvisten kohtaamisten ja suhteiden syntymistä.

– Tästä seurakunnat voivat olla esimerkkeinä muille.

Kuuntelu

Sanojen ja tekojen saumaton yhteys on luottamuksen syntymisen ja säilymisen kannalta oleellista. Moni tulee seurakunnassa haavoitetuksi tällä alueella.

– Odotukset sanojen ja tekojen kohtaamisesta ovat seurakunnassa korkeammat. On vaikeampi sallia lipsumista, vaikka toisessa organisaatiossa ajattelisi, että puheet nyt ovat puheita.

Kokemuksiin sanojen ja tekojen kohtaamattomuudesta voi vaikuttaa seurakuntien poikkeuksellinen heterogeenisyys. Ihmiset ovat sekä eri ikäisiä että taustoiltaan erilaisia. Se on sekä rikkaus että viestinnällinen haaste. Puhutaan tavallaan montaa eri kieltä, vaikka kaikki puhuisivat suomea.

Korona-aika korosti, ettei kyse ole vain puhetapojen eroista. Myös yhteiskunnallisia instituutioita kohtaan koetussa luottamuksessa ja maailmankuvassa on syviä eroja. Salaliittoteoriat ja rokotekriittisyys ovat haastaneet seurakuntayhteyttä. Onko luottamus seurakuntalaisten välillä saatettu menettää lopullisesti?

Vaikka olisi kuinka oikeassa, saattaa löytyä kyky antaa toiselle lupa olla väärässä.

– Jos ajattelen läpikäymiäni aineistoja, tilanteessa, jossa on syntynyt vaikea luottamusrikko, yleisin lopputulos on, että vaihdetaan työpaikkaa. Varmasti seurakunnastakin siirrytään vastaavasti toiseen. Luottamusteorian näkökulmasta luottamus on palautettavissa, mutta se edellyttää tahtoa ja aikaa kaikilta osapuolilta

Toisinaan luottamus onnistutaan rakentamaan uudelleen hurjistakin lähtökohdista. Keskeisenä tekijänä nousee tällöin esiin kuunteleminen.

– Näkemykset voivat olla erilaiset, mutta jos on halu kuunnella toisen näkökulma, se voi riittää luottamuksen hitaaseen palauttamiseen.

Seurakunnissa luottamusta repiviin erimielisyyksiin liittyy usein oikeassa olemisen tunne. Jos oma kanta koetaan ehdottoman oikeana, voi puuttua halu kuunnella muita näkemyksiä.

– Armo voi auttaa. Jos kokee itsekin tehneensä virheitä, voi sallia ne toisillekin. Vaikka olisi kuinka oikeassa, näin saattaa löytyä kyky antaa toiselle lupa olla väärässä.

Yhteistili

Rikkoutunut luottamus ei palaudu ilman avointa keskustelua. Se edellyttää kaikkien panosta, vaikka alkaakin usein yksilön aloitteesta. Mistä yksilö löytää halun ja voimavarat lähteä puhumaan totta tilanteessa, jossa on saatettu pitkään elää vaieten ja väistellen?

– Tuohon jos olisi vastaus, naurahtaa Mirjami Ikonen.

Tutkimusaineistojen ja tutkimuskirjallisuudenkin perusteella näyttää, että halu ja kyky avoimuuteen syntyy kovan tien kulkemisen kautta. Vaikea tilanne voi nostaa yllättäviä voimavaroja esiin.

– Olisi toki hienoa, jos avoimeen vuorovaikutuksen päästäisiin helpompaa reittiä. Tutkijana ja idealistinakin ajattelen, että ehkä tutkimuksen tuoma tietoisuus voisi edistää tätä.

Luottamusta jossakin yhteisöissä on usein kuvattu piirtämällä nuolia yksilöiden välille.

Vaikka olisi kuinka oikeassa, saattaa löytyä kyky antaa toiselle lupa olla väärässä.

– Siihen tyyliin, että hän luottaa häneen ja hän taas häneen. Itse ajattelen, että vaikka yksiöiden toiminnalla on suuri merkitys, luottamus itsessään sijaitse enemmän yksilöiden välillä kuin yksilöissä. Koko yhteisöllä on roolinsa, luottamus on useamman kauppaa.

Ehkä henkilökohtaisten luottamustilien lisäksi onkin hyvä nähdä yhteistilit, joihin useammat osapuolet siirtävät pääomaa. Välillä tiliä rokotetaan puolin ja toisin, mutta tasapaino voidaan jälleen saavuttaa, jos yhteyttä ei menetetä.

Voiko tasapaino syntyä toisinaan niinkin, että se osapuoli, joka ei ole syönyt pääomaa, siirtää sinne ylimääräisiä varoja? Suostuu hyppäämään hurjassakin tilanteessa, vaikkei takeita rotkon välttämisestä ole. Armon muotoista luottamusta.

Teksti: Maija Latvala
JAA ARTIKKELI:

Aiheeseen liittyvää