Usein kuulen puhuttavan ja keskusteltavan relevantista seurakunnasta. Kysymys kuuluu: Miten seurakunta voisi olla relevantti tässä ajassa?
Keskustelu rajoittuu yleensä seurakunnan toimintamuotoihin ja kulttuuriin. Mikä tekee seurakunnasta relevantin, ja millä mittaristolla tätä mitataan? Tekevätkö ajan hermolla olevat saarnat, laadukas musiikki ja hienot staffipaidat seurakunnasta ajanmukaisen?
Me emme oikeastaan voi määritellä mittaristoa — vain sen omistaja voi. On kysyttävä, miten tarkoituksenmukainen seurakunta on, ja tämän tarkoituksen voi määritellä yksin seurakunnan perustaja ja omistaja. Seurakuntalaisten mieltymykset, musiikkimaku tai painotukset eivät ole hyvä perusta relevanttiuden mittaamiseen.
Yleensä keskitymme siihen mitä mittaamme, ja toisaalta se, mihin keskitymme, yleensä myös kasvaa.
Seurakunnan omistajan mukaan seurakunnan ainoa tarkoitus on tehdä kaikki kansat hänen opetuslapsikseen. Kaikkea seurakunnassa on siis arvioitava sen mukaan, miten hyvin tai huonosti se täyttää Jeesuksen asettamaa tarkoitusta. Se, mikä meidän silmissämme näyttää ja kuulostaa relevantilta, ei sitä välttämättä ole. Näin olleen tyyliltään ajanmukainen seurakunta, joka kokoaa yhteen paljon uskovia, saattaa olla jopa irrelevantimpi suhteessa seurakunnan varsinaiseen tarkoitukseen kuin seurakunta, jonka puitteet eivät häikäise, mutta joka tavoittaa ihmisiä evankeliumilla ja tekee opetuslapsia Kristukselle.
”Sitä saat mitä mittaat” on tuttu lausahdus liike-elämästä. Olisiko tämä totta myös seurakuntaelämässä? Yleensä keskitymme siihen mitä mittaamme, ja toisaalta se, mihin keskitymme, yleensä myös kasvaa.
Mitä me mittaamme? Useimmiten jäsenmääriä, kävijämääriä ja kolehtituloja. Jäsenmäärät eivät ole kuvanneet seurakuntien todellisuutta Vapaakirkossa enää pitkään aikaan. Kävijämäärät ja kolehtitulot kertovat meille jotakin, mutta lopulta vain hyvin vähän itse seurakunnan tarkoituksen toteutumisesta.
Jeesus ei tavoitellut massoja vaan keskittyi muutamaan ihmiseen.
Jotta seurakunta olisi relevantti, sen on alettava kysyä erilaisia kysymyksiä ja mitata tarkoituksensa kannalta olennaisia asioita. Paljonko seurakuntalaisemme tuntevat ihmisiä, jotka eivät vielä usko Kristukseen? Montako merkityksellistä keskustelua käydään näiden ihmisten kanssa viikoittain? Löytävätkö ihmiset sovintoon Jumalan kanssa? Kuinka hyvin onnistumme tekemään heistä Jeesuksen opetuslapsia, jotka opetuslapseuttavat jälleen uusia ihmisiä?
Ymmärrän, että muutokset eivät tapahdu tällaisissa asioissa nopeasti, mutta jostain on aloitettava. Ja sitä paitsi: Jeesus ei tavoitellut massoja vaan keskittyi muutamaan ihmiseen. Voiko meille eteenpäin vietäväksi jätetty pelastussanoma ylipäänsä levitä muulla kuin Jeesuksen itsensä käyttämällä tavalla? ”Rakenna hitaasti, jotta kasvaisit nopeasti”, neuvoi Vineyard-liikkeen johtaja John Wimber.
Kenno Leier Kirjoittaja on Espoon vapaaseurakunnan pastori, Vapaakirkon lähetti M4 Europe -järjestön työyhteydessä ja väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa sekä Seurakunnanistutusakatemian perustaja ja johtaja yhdessä vaimonsa kanssa.
Tekstin ingressi on muutettu Kenno Leierin kirjoittamaksi 29.1. klo 8:38. Myös kuvaajatietoa on tarkennettu tässä yhteydessä.
