Tämä tarina täytyy saada kirjoihin ja kansiin.
Näin ajatteli Iina Mattila, joka oli seuraillut Antero Laukkasen polkua vuoroin lähempää, vuoroin kauempaa. Jo kaksitoistavuotiaana hän oli luokkaretkellä eduskunnassa kysynyt: ”Missä täällä on se huone, jossa Mooses rukoilee?”
Aikuisiälläkin tiet ristesivät moneen otteeseen— jopa niin, että Laukkanen äityi sanomaan: ”Koetapa, Iina, seurata, mihin Jumala minua vie, koska näyttää siltä, että hän kuljettaa sinua samoissa paikoissa.”
Omat maidot pöytään
Maalaistalon kasvatti halusi vaikuttaa jo pienenä. Kun ala-asteella alettiin tarjoilla lapsille toisen meijerin maitoja, Iina Mattila ryhtyi kantamaan lounaalle maitoa omasta navetasta.
– Tiedostin, että jos meidän maidot eivät päädy pöytiin, isältä menee työt.
Mattila kouluttautui erityisopettajaksi, kehitysyhteistyökin kiinnosti.
– Kaikki ne vuodet minulla oli halu vaikuttaa, ja ajattelin, että jonain päivänä se on varmaan osa omaa elämääni. Tarina vain meni vähän eri tavalla kuin ajattelin.
Harjoittelu Euroopan parlamentissa avasi tien eduskuntaan, jossa Mattila aloitti vuonna 2011 avustajana. Muutaman vuoden taukoa lukuun ottamatta hän on siitä saakka viihtynyt eri tehtävissä Arkadianmäellä ja ministeriössä sen lähistöllä. Tauon aikana Mattila oli muun muassa perustamassa ja johtamassa rukoustaloa Helsinkiin.
Rukous onkin Iina Mattilan elämän toinen punainen lanka, joka myös yhdistää häntä ja Antero Laukkasta. Esikuva rukouksesta tuli kotoa omilta vanhemmilta, ja vaikka rukouselämän varrelle on mahtunut monenlaisia vaiheita, Mattila on aina pitänyt sitä kristityn elämän peruspilarina.
– Se on Raamatun meille antama elämäntapa.
”Katsellaan samaa sielunmaisemaa”
Iina Mattila on kulkenut monen kristillisdemokraatin kanssa pidemmän matkan, onhan hän avustanut niin Peter Östmania, Päivi Räsästä kuin nyt Sari Essayahiakin. Laukkasta ja Mattilaa yhdistää kuitenkin jaettu kutsumus, Suomen asiat liikuttavat sydäntä samaan suuntaan.
– Antero on sanonut, että katsellaan samaa sielunmaisemaa.
Loppukesästä 2022 Mattila koki vahvasti, että Mooseksen tarina on saatava kirjoihin ja kansiin. Hän tarjoutui auttamaan sen kokoamisessa. Kävi ilmi, että Laukkanenkin oli haudutellut asiaa jo pitkään ja luvannut teoksen ”sitten, kun on jotain sanottavaa”. Lopulta nauhuri naksautettiin päälle koko lailla kalkkiviivoilla, syksyllä 2022, jolloin parantumaton, liikehermoja tuhoava ALS oli jo diagnosoitu. Mattila kuvailee kansanedustajan elämän läpikäyntiä kauniiksi matkaksi, vaikka työläskin se oli.
Kun joululomalla näytti, ettei Mattila ehtisi kiireisenä vaalikeväänä millään kirjoittaa materiaalia kirjaksi, hän päätyi huokailemaan tilannetta Jumalalle. Vastaus tuli pikapostina. Jo seuraavana aamuna löytyi ihminen, joka pystyi ottamaan eduskuntaryhmän pääsihteerin tehtävät vähäksi aikaa.
– Tuntui, että Jumala raivaa tietä.
Lokakuussa Helsingin kirjamessuilla hymy oli herkässä, kun Vuoden kristillisen kirjan yleisöäänestyksen voittaja julkistettiin. Iina Mattila välitti tuolloin terveiset etänä osallistuneelta Antero Laukkaselta, joka viestii kommunikaattorin kautta. Laukkanen totesi olevansa ”äimän käkenä” kirjan saamasta suosiosta.
Teos on myös kiinnostanut lukijoita: kustantajan mukaan teos on myynyt ainakin kolminkertaisesti muihin tänä vuonna julkaistuihin kirjoihin verrattuna.
Käännöksestä tuli sisäinen pakko
Jos Iina Mattila koki kutsumusta Laukkasen elämäntarinan tallentamiseen, niin koki myös Marjo Mitsutomi sen kääntämiseen. Tosin ensi alkuun hän epäröi tarttua työtarjoukseen, joka tuli hänen ystävältään ja Päivä Osakeyhtiön toimitusjohtaja Merja Pitkäseltä. Kansanedustajan salainen elämä haluttiin kääntää myös englanniksi, mutta tekijää ei ollut löytynyt.
– Kielitieteilijä olen, mutta käännöstyö vaatii omat taitonsa, kertoo nyt Floridassa asuva Mitsutomi, joka on tehnyt elämäntyönsä yliopistossa soveltavan kielitieteen professorina Japanissa ja Yhdysvalloissa.
Ajatus ei kuitenkaan jättänyt häntä rauhaan. Lopulta hän valitsi umpimähkään pari sivua kirjan keskeltä, käänsi sen ja lähetti näytteeksi. Sopimus syntyi.
– Minulle tuli sisäinen pakko, että tämä on tehtävä.
Niin Mitsutomi kuin Mattilakin kiittelevät sitä, että Laukkasen tarinaan ei ole soviteltu ylimääräisiä sankarinviittoja. Kansanedustajan salainen elämä on levitetty rehellisesti auki, konkursseineen ja avioeroineen.
– Elämän vaikeita asioita ei ole yritetty painaa villaisella, Marjo Mitsutomi toteaa.
Pulla ja rieska maailmankartalle
Vapaakirkolliseen sukuun syntynyt Mitsutomi ei ole koskaan tavannut Antero Laukkasta henkilökohtaisesti, mutta kaukaa heidän tiensä eivät ole toisiaan kiertäneet. Olisiko hänkin osunut samoille nuorisojuhlille Tampereella vuonna 1972? Heti ylioppilaaksi valmistuttuaan vuonna 1975 maailmalle lähtenyt Mitsutomi naurahtaa, että Laukkanen voisi olla ”ystävä, jota hän ei tuntenut”.
Yhdysvaltain mediassa kansanedustajan nimi ei ole tullut vastaan, mutta mies tunnetaan varmasti omissa piireissään, Mitsutomi ajattelee. Laukkanen on muun muassa osallistunut 19 kertaa Washingtonissa kansalliselle rukousaamiaiselle.
Käännöstä varten Mitsutomi kuunteli Laukkasen puheita ja saarnoja videopalvelu Youtubesta punoakseen tekstiin oikeanlaista puhetapaa. Millainen sanasto miehen suuhun sopii, millä rytmillä hän puhuu?
– Saamani käsityksen perusteella hänellä on hyvä huumorintaju, pilke silmäkulmassa. Sitä olen yrittänyt viljellä tekstissä.
Teoksessa oli myös suomalaiseen kulttuuriin liittyviä yksityiskohtia, joita piti selittää englanninkielisille lukijoille. Pulla ja rieska osoittautuivat mahdottomiksi kääntää täsmällisesti, amerikkalainen sweet roll kun ei esimerkiksi sisällä kardemummaa. Ne saivat jäädä tekstiin sellaisinaan.
– Viedään vaan pullan mainetta kansainvälisesti eteenpäin, Mitsutomi nauraa.
Kansanedustajan salainen elämä -kirjan kustantaja Päivä Osakeyhtiö kustantaa myös Suomen Viikkolehteä.
