›› Kristillisen kirjallisuuden ja musiikin verkkokauppa.

nettikirjakauppa-2015

MAINOS

Search

Kaivinkone oli merkkinä kaupasta — Hakolat suuntaavat Tornioon

Marika ja Janne Hakola haluavat omalta osaltaan mahdollistaa evankeliumin leviämistä Torniossa. Marika toivoo, että ihmiset innostuisivat entisestään rukoilemaan Tornion ja koko Pohjois-Suomen vapaaseurakuntien ja työn puolesta. ”Jumalalla on langat käsissään.”Kuva: Pia Korhonen
Marika ja Janne Hakola ostivat lakkautetun Tornion vapaaseurakunnan kiinteistön.

Muutetaanko Tornioon?

Tällaisen viestin pastori Marika Hakola laittoi puolisolleen Jannelle, kun kuuli, että lakkautetun vapaaseurakunnan kiinteistö oli yhä kaupan. Samaan aikaan Janne oli kristittyjen viljelijöiden tapaamisessa, jossa pohjoisesta tulleet pöytäkumppanit kaipailivat seudulle lisää työntekijöitä. Sydämellä oli erityisesti saattaa evankeliumia poronhoitajien pariin.

– Janne sitten laittoi merkiksi sen, että saadaan kaivinkone myytyä.

Hakolan viljelijäperheellä oli kaivinkone, ”vanha rousku”, joka toimi mutta oli tarpeettoman iso.

– Kukaan ei halua sellaista. Kaikki haluavat pieniä, ne ovat näppäriä, Janne toteaa.

Ensimmäisen puhelinsoiton päästä löytyi ostaja, joka kävi katsomassa konetta pari päivää myöhemmin. Eikä siinäkään kauaa mennyt kun päästiin hieromaan hintaa ja rahat siirtyivät Hakolan tilille.

– Aika lailla pian laitoin tarjouksen Torniosta.

Asiaa puitiin seuraavassa Vapaakirkon hallituksen kokouksessa, jossa 10 000 euron kauppasumma hyväksyttiin. Kiinteistöstä tehtiin ehdollinen kauppakirja, sillä Vapaakirkon vuosikokouksen täytyi vielä antaa lopullinen suostumus.

– Nyt se on vasta täysin virallinen, toteaa Janne kesäjuhlasunnuntaina.

Lauma on hajallaan

Kauppa kuulostaa herättäneen innostusta. Moni on kesäjuhlilla tavattaessa kertonut rukoilleensa Tornion työn puolesta ja ilahtuneensa uutisista.

– En pysy laskuissa siitä, kuinka moni on tullut puhumaan asiasta, Janne Hakola toteaa.

Pääsiäisenä Hakolat kävivät kartoittamassa tilannetta ja tapasivat paikallisia kristittyjä. ViaDia Tornio ry on myös toiminut paikkakunnalla seurakunnan lakkauttamisen jälkeenkin.

– Tuntuu, että siellä on lauma vähän hajallaan. He vaikuttavat toivovan, että olisi säännöllisempää toimintaa. Hyvä, että siellä on ollut ViaDia-toimintaa ja kohtaamisia, Marika kiittelee.

– Minulla on aina ollut sydämellä pienet seurakunnat. Uskon, että Jumala haluaa, että joka paikkakunnalla olisi uskovia ja erilaisia seurakuntia.

Vielä on aikaista iloita vapaaseurakunnan paluusta Tornioon. Hakolat eivät aio kaksistaan ryhtyä tehtävään vaan pikemminkin mahdollistaa tilat siihen ja lähteä kartoittamaan asiaa paikallisten uskovien ja Oulun vapaaseurakunnan kanssa.

– Uskon, että Jumala ohjaa tässäkin asiassa ja johtaa sopivan tiimin tai työtoverit, Marika sanoo.

Minulla on aina ollut sydämellä pienet seurakunnat. Uskon, että Jumala haluaa, että joka paikkakunnalla olisi uskovia ja erilaisia seurakuntia.

Aivan ensin tarvitaan remonttia. Kiinteistön alakerran kirkkosali ja tilat remontoidaan ja pidetään edelleen kirkkosalina, yläkerta remontoidaan asunnoksi. Putket on jo hommattu, työ vain odottaa tekijäänsä. Vanhat, huonokuntoiset putket pitäisi uusia ja samalla vaihtoon menevät käyttövesiputket. Kummatkin kerrokset kaipaavat keittiötä, piharakennus ryhtiä ja maalia.

Kaikkeen kulunee vuosia, Marika pohtii. Haaveissa siintää kartanotyylisesti remontoitu paikka, jota voisi seurakunnan lisäksi vuokrata ulkopuolisten käyttöön, tai tavoittava vohvelikahvila kesäkuukausiksi.

– Saisi kulujen peitoksi jotakin, toivoo Janne.

Vielä pariskunta ei tiedä, muuttaako pysyvästi Tornioon. Ainakin alkuun siellä käydään säännöllisesti työn touhussa.

– Katsotaan, miten Jumala ohjaa ja johdattaa, toteaa Marika.

Uskonloikka pohjoiseen

Projekti on melkoinen loikka nelihenkiselle perheelle, Hakolat myöntävät. Virroilta Tornioon on yli 500 kilometriä eikä sukanvarressa ole ylimääräistä sijoitettavaa.

Hyppyä helpottaa kuitenkin se, että tänä kesänä kohonneiden kulujen vuoksi kasvihuoneessa ei ole kasvanut kukkia tai kurkkuja. Nyt vain pellot ja mansikkamaa tuottavat satoa, joka ei tarvitse päivittäistä työpanosta. Hakolat myös viljelevät vuokralla, joten omaisuus ei voi kääntyä riippakiveksi.

– Eihän meillä taloudellisesti ole varaa. Mennään uskonvaraisesti eteenpäin, Marika Hakola naurahtaa.

Samassa tyttären punainen ilmapallo karkaa pienestä kädestä omille teilleen. Teltan laaja katto ottaa vastaan.

Teksti: Pia Korhonen
JAA ARTIKKELI:

Aiheeseen liittyvää