Kun Jeesus tuli Nasaretiin, hän meni tapansa mukaan sapattina synagogaan ja nousi lukemaan profeetta Jesajan kirjan sanoin: Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta (Luukas 4:16–17). Näin Jeesus aloitti julkisen toimintansa, ilmoittamalla ihmisille hyvän sanoman ja saarnaamalla evankeliumia epätoivoisille.
Jeesus haluaa jakaa voiteluaan, joka on kuin hyväntuoksuinen, kallis voide alabasteripullossa. Tämän voitelun voima on seurausta Jeesuksen elämästä ja ristinkuolemasta (vesi ja veri). Elävä vesi ja veren voima muuttavat ja parantavat sekä vapauttavat ihmisen synnistä.
Valmistakaa Herralle tie
Jumala lähetti Johannes Kastajan valmistamaan ihmisten sydämiä evankeliumin sanomalle. Johannes kulki Jeesuksen edellä kehottaen ihmisiä tunnustamaan syntinsä ja kääntämään sydämensä Jumalan puoleen. Hän kulkee Herran edelläkävijänä Elian hengessä ja voimassa, hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja ohjaa tottelemattomat ajattelemaan hurskaiden tavoin, näin valmistaakseen kansan Herran tuloa varten (Luukas 1:17).
Parannuksen tekeminen on tien valmistamista Herralle. Parannusta ei saa aikaan ilman sydämen mielenmuutosta. Synti pitää nimetä, jotta sitä voi katua ja siitä luopua. Kun synti on nimetty, tiedämme mistä tulee luopua ja miten toimia rikkoutuneissa ihmissuhdetilanteissa. Tämän jälkeen synti ei enää ole elämässämme linkki pimeyden voimille.
Kun taakat ovat poissa, olemme vapaat vastaanottamaan ilosanoman elämäämme. Sakkeuskin iloitsi, kun Jeesus tuli hänen elämäänsä.
Evankeliumin muuttava voima
Vuorisaarnan jälkeen Jeesuksen luo tuli spitaalinen mies. Hän oli kuunnellut Jeesusta kauempana, sillä hän ei voinut spitaalin vuoksi tulla muiden ihmisten joukkoon. Mies heittäytyi maahan Jeesuksen eteen sanoen: ”Herra! Jos vain tahdot, sinä voit puhdistaa minut.” Jeesus ojensi kätensä, kosketti miestä ja paransi hänet. Jeesus varoitti miestä puhumasta asiasta kenellekään, vaan kehotti häntä näyttämään itsensä papille ja antamaan Mooseksen määräämä uhrilahja todisteeksi parantumisesta. (Matteus 8:2–4.)
Spitaalia voidaan käyttää synnin vertauskuvana, koska sen vaikutukset näkyvät niin ihmisessä kuin hänen elämässään ja suhteissaan muihin ja yhteiskuntaan. Spitaalisairauden edetessä ihminen menettää oikeutensa yhteiskunnassa ja yhteydet terveisiin ihmisiin, jopa omiin perheenjäseniin. Lisäksi sairaus runtelee näkyvästi ihmisen kehoa. Näin on synninkin laita.
Voimme ymmärtää, mikä riemu valtasi miehen, kun hän huomasi parantuneensa. Sama ilo ja kiitollisuus valtaa ihmisen myös silloin, kun hän ymmärtää evankeliumin sanoman, saa syntinsä anteeksi ja voi vastaanottaa elämäänsä Jumalan armon.
Voiko rikas pelastua?
Rikas mies tuli juosten Jeesuksen luo ja polvistui hänen eteensä. Mies oli nuori ja elänyt moraalisesti oikein. Hän kutsui Jeesusta hyväksi — kun asiat ovat hyvin, mekin ajattelemme, että Jumala on hyvä.
Rikas mies kysyi Jeesukselta, mitä hänen tulee tehdä ansaitakseen iankaikkisen elämän? Jeesus vastasi: Miksi sanot minua hyväksi? Pidä käskyt, jos tahdot päästä sisälle iankaikkiseen elämään. Nuorukainen vastasi, että hän oli noudattanut kaikkia käskyjä nuoruudestaan lähtien. Jeesus jatkoi sanoen, että jos rikas mies tahtoisi tulla täydelliseksi, hänen tulisi myydä kaikki, mitä hänellä on, ja jakaa rahat köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa. Rikas mies lähti Jeesuksen luota hyvin surullisena.
Kymmenestä käskystä ensimmäinen ja toinen kuvaavat suhdettamme Jumalaan, loput suhdettamme toisiin ihmisiin. Rikkaan nuorukaisen sydämessä Jumalan paikan oli vallannut raha. Hän oli rikkonut ensimmäistä käskyä. Raha on demoninen voima, joka vangitsee sielun ja on juuri kaikkeen pahaan ihmisen elämässä.
Tyhjän sydämen kasvoilta heijastuu surullisuus, elämästä puuttuu ilo ja tarkoitus.
Synnin juuret eivät aina ole näkyvissä, mutta sen hedelmät näkyvät kehossamme ja elämässämme. Tyhjän sydämen kasvoilta heijastuu surullisuus, elämästä puuttuu ilo ja tarkoitus. Itserakas ja itsekeskeinen elämäntapa kertoo, että ihminen haluaa olla oman elämänsä keskipiste, ikään kuin korvike Jeesukselle. Ihmisellä voi olla myös likaisia epäjumalia. Niiden hedelmiä ovat saastunut mielikuvitus, häpeälliset tavat tai salassa tehdyt teot.
Jeesus sanoi opetuslapsille, että rikkaan on vaikea päästä Jumalan valtakuntaan. Puhe ihmetytti opetuslapsia, ja he kysyivät Jeesukselta, kuka sitten voi pelastua. Jeesus vastasi, että ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista. Jeesus on tehnyt mahdottoman mahdolliseksi jokaiselle ihmiselle, rikkaallekin. Hän tyhjensi itsensä ja syntyi ihmiseksi. Jeesus suostui syyttömänä sijaisuhrina ristiinnaulittavaksi ja kuoli antaen henkensä meidän syntiemme sovitukseksi.
Jumalan täydellinen pelastussuunnitelma
Opetussarjansa päätöskokouksessa sunnuntaina Les Wheeldon kuvasi Jumalan pelastussuunnitelman täydellisyyttä. Ihmiskunnan historia, arkeologia ja muiden tieteenalojen tutkimustulokset todistavat Jeesuksen syntymästä ja elämästä sekä ristiinnaulitsemiseen ja ylösnousemukseen liittyvistä tapahtumista. Ne löytyvät myös Jumalan sanasta, Raamatusta etukäteen ilmoitettuina ennustuksina, esimerkiksi Jesajan kirjan luvusta 53 ja useista psalmeista.
Raamatun keskeiset henkilöt, kuten Joosef, Daavid ja Aabraham, johdattavat meidät pelastussanoman äärelle. He antavat mallin oikeasta sydämen asenteesta ja kuuliaisuudesta Jumalan sanaa kohtaan.
Joosefin unet saivat veljet kohtelemaan häntä kaltoin. Lopulta Joosef päätyi Egyptiin ja joutui siellä vankilaan. Hän kuitenkin vapautui ja sai myöhemmin korkean valta-aseman Egyptissä. Joosef pelasti egyptiläiset, monia muita kansoja ja omat veljensäkin nälkäkuolemalta.
Daavid oli nöyrä ahdistuksissa ja lankeemuksissa, mikä antoi hänelle voimaa muuttaa elämäänsä Jumalan tahdon mukaiseksi.
Jeesukselle ei ollut korvikeuhria.
Aabrahamin pyyteetön kuuliaisuus ja usko Jumalan voimaan ja lupauksiin ilmeni, kun Jumala kehotti häntä uhraamaan polttouhriksi ainoan poikansa. Aabraham ei epäröinyt. Rakennettuaan alttarin hän sitoi puiden päälle Iisakin, tarttui veitseen ja oli valmis uhraamaan poikansa. Hänelllä oli ylösnousemususko (Johannes 8:56). Herran enkeli huusi kuitenkin Abrahamille kieltäen tätä satuttamasta poikaa. Aabraham nosti silmänsä ja näki pensaikkoon sarvistaan takertuneen oinaan, jonka uhrasi poikansa sijasta. (1. Mooses 22:11–12.)
Jeesukselle ei ollut korvikeuhria, vaan Jumala oli varustanut Golgatan kummulle ristin ja katsonut sille sopivan sovitusuhrin. Jeesus lunasti meidät synneistämme, otti päälleen kuoleman ja nousi kuolleista.
Vain Jumala itse voi sovittaa meidät itsensä kanssa, ja silloin Jeesuksen ristinkuolema tulee todelliseksi elämässämme. Saamme kaikki syntimme anteeksi ja puhtaan omantunnon. Jokaiselle ihmisille on varattu tämä armo.
Kun luemme Jumalan sanaa, se synnyttää meissä uskon, joka ei jää pään tiedoksi vaan tulee asumaan sisimpäämme.
Kuulustelujen, pahoinpitelyjen, pilkan ja häväistysten jälkeen Jeesus naulittiin ristille. Ristillä hän suostui ottamaan kannettavakseen kaikki ihmisten tekemät synnit ja hulluudet, synnin ja pahuuden vaikutukset alkoivat näkyä hänen kehossaan, joka alkoi muuttua. ”Niinkuin monet kauhistuivat häntä — sillä niin runneltu, ei enää ihmisenkaltainen, oli hänen muotonsa, hänen hahmonsa ei ollut ihmislasten hahmo —”. ”Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.” (Jesaja 53:2,6.)
Keskipäivällä aurinko pimeni, ja pimeys tuli koko maan ylle yhdeksänteen hetkeen asti. Isän ja Pojan yhteys katkesi ristillä hetkeksi. Isä käänsi pään pois, eikä Poika enää nähnyt Isän kasvoja. Jeesus koki silloin olevansa Jumalan hylkäämä. Hän huusi ja antoi henkensä Isän käsiin. Silloin temppelin väliverho repesi kahtia, maa vavahteli ja kalliot halkeilivat (Matteus 22:50–51).
Jumala valmisti näin kaikille ihmisille mahdollisuuden pelastua Jeesuksen ristin sovitustyön kautta.
Aabrahamin toiminta on meille esimerkki uskosta ja kuuliaisuudesta. Tämä on meidänkin ainoa mahdollisuutemme, jos haluamme palvella Jumalaa hyvin. Mutta omassa voimassa emme pysty uskomaan. Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta. Kun luemme Jumalan sanaa, se synnyttää meissä uskon, joka ei jää pään tiedoksi vaan tulee asumaan sisimpäämme. Kun luemme Sanaa rukoillen, että se puhuisi meille, Sana synnyttää meissä halun toimia oikein ja kuuliaisesti. Jumalan täydellinen pelastussuunnitelma Jeesuksen ristinkuoleman kautta on silloin tullut todelliseksi elämässämme.
