Miten Joosef antoi koetusten vaikuttaa ratkaisuihinsa ja tapaansa suhtautua veljiinsä?
Joosef oli isän ykkössuosikki. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kerrotaan (1. Moos. 37:3–4): ”Isä teetti Joosefille pitkän värikkään puvun. Veljet huomasivat, että isä piti hänestä enemmän kuin heistä muista, ja he alkoivat vihata Joosefia, niin etteivät enää voineet edes puhua hänelle ystävällisesti. ”
Joosef näki unia, joissa muiden veljesten lyhteet kumarsivat Joosefin lyhdettä (1. Moos. 37:8): ”Ja näiden unien ja puheiden tähden he vihasivat häntä yhä enemmän.”
Niinpä seuraavissa jakeissa näkyvät seuraukset. Isä lähetti Joosefin veljiensä luo, jotka olivat Dootanissa paimentamassa karjaa (1. Moos. 37:18): ”He näkivät hänet jo kaukaa, ja ennen kuin hän oli ehtinyt heidän luokseen, he alkoivat suunnitella hänen surmaamistaan.”
Vanhin veljistä Ruuben sai puhuttua veljilleen niin, että he eivät surmanneet Joosefia vaan heittivät hänet kaivoon, jossa ei ollut vettä. Ruuben aikoi pelastaa hänet ja lähettää takaisin isän luo. Mutta juuri silloin tuli ismaelilaisten karavaani, joka oli matkalla Egyptiin. Veljet päättivät myydä Joosefin heille.
Ja niin Joosefin elämässä alkoi uusi vaihe: ensin Potifarin taloon orjaksi, sitten vankilaan ja sieltä Faaraon hoviin ja sen jälkeen Egyptin kakkosmieheksi Faaraon jälkeen.
Veljiä koetellaan
Kului vuosia, ja Kanaaninmaahan tuli nälänhätä. Jaakobin perheelle kantautui viesti, että Egyptissä oli ruokaa. Jaakob lähetti kymmenen poikaansa sinne.
Joosef tunnisti veljensä, mutta he eivät tunnistaneet häntä. Joosef puhui heille tulkin välityksellä. Edellinen kohtaaminen oli ollut vuosia aiemmin, kun veljet olivat myyneet Joosefin orjaksi.
Joosef ei kertonut, kuka on, vaan koetteli veljiään. Joosef halusi tietää kaiken nuorimmasta veljestä, Benjaminista, ja kyseli veljiltään hänestä. Joosef sanoi, että seuraavalla kerralla veljet eivät saisi tulla ilman Benjaminia. Simeon joutui jäämään takuumieheksi Egyptiin.
Kun nälänhätä jatkui, oli taas lähdettävä.
Joosef otti jälleen veljet vastaan eikä vieläkään kertonut kuka on. Välillä hän liikuttui — varsinkin kun näki veljensä Benjaminin — ja joutui menemään toiseen huoneeseen itkemään.
Vielä kerran Joosef koetteli veljiään, ja saattoi heidät tiukkaan paikkaan. Veljet olivat ikään kuin varastaneet Joosefin maljan, vaikka malja oli pantu Benjaminin viljasäkkiin.
Joosef oli kääntänyt vihan rakkaudeksi.
Veljet olivat aivan kauhuissaan. Joosef sanoi, että muut saavat palata, mutta Benjaminin täytyy jäädä, koska malja löytyi hänen viljasäkistään. Tilanne oli varsin merkillinen. Joosef tajusi veljien hädän, koska hän ymmärsi, mitä he puhuivat, mutta veljet eivät tienneet, että Joosef ymmärsi.
Veljillä oli kova hätä siitä, kuinka heidän, ja erityisesti Benjaminin, käy. Tämän kuullessaan Joosef ei enää pystynyt hillitsemään itseään, vaan käski kaikkien egyptiläisten poistua.
Kun hän oli ainoastaan veljiensä kanssa, hän purskahti itkuun ja sanoi (1. Moos. 45:3–5): ”’Minä olen Joosef. Vieläkö isäni elää?’ Hänen veljensä eivät kuitenkaan kyenneet vastaamaan hänelle mitään, sillä niin säikähdyksissään he olivat hänen edessään. Mutta Joosef sanoi veljilleen: ’Tulkaa tänne lähelleni.’ Kun veljet olivat tulleet lähelle, hän sanoi: ’Minä olen veljenne Joosef, jonka te myitte Egyptiin. Älkää nyt kuitenkaan olko murheellisia älkääkä vihaisia itsellenne siitä, että myitte minut tänne, sillä Jumala on lähettänyt minut tänne teidän edellänne pitääkseen teidät hengissä.’”
Jumalan käden jälki
Miten Joosef oli suhtautunut vuosia kestäneisiin koetuksiin, orjaksi myymiseen, joutumiseen syyttömänä Potifarin talosta vankilaan? Joosef oli kääntänyt tämän voimavaraksi itselleen eikä ollut antanut tapahtuneiden katkeroittaa itseään. Hän oli kääntänyt vihan rakkaudeksi. Ja niin Joosef lähetti runsaat tuliaiset ja vaunut hakemaan Jaakobin Egyptiin.
Joosefin terveisten kautta myös Isä Jaakobin kahdenkymmenen vuoden tuska suli pois, Jaakob vakuuttui ja lähti Egyptiin Joosefin luo. Kohtaaminen oli kaunis ja sydämeen käypä, ja Jaakobin perhekunta sai jäädä Egyptiin.
Kun Jaakob aikanaan kuoli, veljet alkoivat pelätä, että Joosef kostaisi heille. Mutta Joosef oli oppinut Jumalan koulussa toisenlaisen tien, hän kohtasi jälleen veljensä, ja tämäkin kohtaaminen on talletettu.
Kuullessaan ja tajutessaan veljien pelon Joosef itki (1. Moos. 50:19–21): ”Joosef vastasi heille: ’Älkää pelätkö! Olenko minä Jumalan asemassa? Te tosin aioitte minulle pahaa, mutta Jumala käänsi sen hyväksi tehdäkseen sen, mikä nyt on tapahtunut, ja pitääkseen hengissä paljon kansaa. Älkää siis pelätkö! Minä elätän teidät, teidän vaimonne ja lapsenne. Ja hän puhui heille ystävällisesti. ’”
Kun Jaakob aikanaan kuoli, veljet alkoivat pelätä, että Joosef kostaisi heille. Mutta Joosef oli oppinut Jumalan koulussa toisenlaisen tie.
Joosefin elämässä näemme Jumalan käden jäljen. Hän pystyi kääntämään kaiken pahan hyväksi. Ja tästä veljien kauheasta teosta tuli mahdollisuus sille, että Joosef pääsi Egyptissä korkeaan arvoon ja pystyi pelastamaan Isänsä perheen nälkäkuolemalta.
Joosefin kertomus on myös esimerkki anteeksiantamisesta, se on myös merkki siitä, että veljesten kesken puhuttiin asioista ja niitä tuotiin valoon.
Oletko sinä kokenut jotakin samaa, mitä Joosef joutui kokemaan? Onko sinulla sillä tavoin taipuisa sydän, että voit antaa anteeksi niille, jotka ovat rikkoneet sanoilla, asenteilla tai teoilla sinua vastaan?
Onko sinulla tarve olla entistä avoimempi ja läpinäkyvämpi? Onko sinulla asioita, joita olisi hyvä puhua toisten kanssa?
Anna Joosefin esimerkin puhua sinulle tänään! Anna Jumalan tarttua vaikeisiin asioihin. Hänen kanssaan ja avullaan voit päästä vaikeissa asioissa eteenpäin samalla tavalla kuin Joosefkin pääsi.
