Aikaisemmin viljeltiin sanontaa ”musiikki on universaali kieli”. Saattaahan suomalainen ja saksalainen uppoutua Beethovenin säveliin ja kokea yhteisymmärrystä kielimuurista huolimatta. Mutta voimme löytää myös kaksi suomenkielistä, joille Beethoven ei merkitse lainkaan samoja asioita ja tunteita. Musiikin kieliä on monia! Ne vaan eivät noudata puhuttujen kielten rajoja.
Musiikin ja kielen oppimisessa ja ymmärtämisessä on yhteneväisyyksiä. Verrataan hiukan. Kielen kaikki elementit opitaan. Emme erota edes kielen äänteitä toisistaan ennen kuin harjaannutamme korvamme niille. Aluksi pieni ihmisen alku on avoin kuulemaan kaikkia eri maailman kielten äänteitä, mutta hän alkaa vähitellen vahvistua äidinkielensä hahmottamisessa ja menettää samalla kykyään kuulla muita äänteitä.
Erin Hannon ja Sandra Trehub ovat tutkineet ihmisen rytmistä oppimista. Tutkimuksessa Turning in to musical rhythms (Proseedings of the National Academy of Sciences 2005) todetaan, että kuuden kuukauden ikäisiksi lapset ovat hyvin avoimia eri rytmeille ja kykenevät helposti havaitsemaan niiden välisiä eroja, mutta jo 12 kuukauden iässä heidän havaintokykynsä on kaventunut erottamaan paremmin juuri sitä rytmiikkaa, mikä on tyypillistä heidän ympäristössään.
Jos aikuisikään tullessasi olet kuullut vain eurooppalaisia kieliä ja törmäät sitten kieleen, jossa keskeistä ovat sävelkorkeudet, naksutukset tai vihellykset, sitä voi olla vaikeaa tunnistaa edes oikeaksi kieleksi. Jos aikuisena törmäät musiikillisiin elementteihin, joita et ole aikaisemmin kuullut, on hämmennys yhtä suuri. Löytöretkien aikaan, kun globaali kanssakäyminen oli vielä varsin niukkaa, useiden matkailijoiden matkakertomuksien mukaan paikallisilla ihmisillä ”ei ole lainkaan musiikkia”, vaikka he jotain joskus yhdessä ääntelevätkin. Niin kaukana olivat löytöretkeilijöiden ja paikallisten musiikilliset kokemuksensa toisistaan.
Paikallisilla ihmisillä ”ei ole lainkaan musiikkia”, vaikka he jotain joskus yhdessä ääntelevätkin.
Ja maantieteellisesti toisinpäin. Kun musiikintutkija Pirkko Lahtinen (nyk. Moisala) meni 1970-luvulla Nepaliin, maa oli vasta avautunut ulkomaailmalle ja eurooppalainen musiikki oli vielä uutta. Lahtinen halusi soittaa nepaleille eurooppalaista musiikkia ja lainasi yhdeltä lähetystyöntekijältä Beethovenin ja Beatlesin levyjä. Mikä oli tuolloin nepalilaisten kokemus? Pelkkää kaaosta, ei lainkaan musiikkia.
Nykyisessä matkustelun ja sähköisen median maailmassa tapahtuu muun yhtenäistymisen rinnalla musiikillista yhtenäistymistä ja tietyt asteikot, harmoniat ja muodot alkavat olla tuttuja isolle osalle maailmaa. Mutta samalla kun musiikkityylit lähenevät toisiaan, ne ovat yhä vähemmän maantieteellisille alueille sijoittuvia. Tämä on iso haaste meille seurakunnissa! ”Musiikin kielissä” on yhä isoja eroja — vaikkei yhtä rajuja kuin ennen globalisaatiota — ja ne tulevat meillä vastaan paikallisseurakunnissa.
Sarjan muut osat:
Ihana, karsea musiikki 2/6: Mihin menet, melodia?
Ihana, karsea musiikki 3/6: Rytmi valloittaa maailmaa
Ihana, karsea musiikki 4/6: Muodon vuoksi