Älkää mukautuko tämän maailmanajan menoon, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, jotta voisitte tutkia, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.
Uskonelämän keskeinen haaste on Jumalan tahdon mukaisessa muuttumisessa. Me ymmärrämme tämän selvästi rukouselämämme kirkkaina hetkinä, kun näemme jotakin Jumalan olemuksesta ja suuruudesta.
Ympäröivän maailman vaikutus on arjessa kuitenkin niin voimakas, että Jumalan ääni jää helposti taka-alalle, ja hengellisen kasvuprosessin jatkumisen sijaan elämämme alkaa muuttua kulttuurissamme vaikuttavien arvojen mukaisesti. Kyseinen siirtymä tapahtuu tavallisesti hyvin huomaamattomasti. Mukautuminen alkaa siitä, kun me lakkaamme liikkumasta tietoisesti kohti Jumalaa ja annamme muiden vaikuttimien sanella valintojamme. Jonkin ajan kuluttua saatamme havahtua, miten kauas olemme etääntyneet Jumalasta.
Objektiivisia syitä siihen, miksi olemme helpommin kallistumassa mukautumisen suuntaan, on monia: Jumalan tahdon mukainen kasvuprosessi on usein kivuliasta; muutosta vaativia alueita paljastuu elämästämme aina enemmän kuin olemme osanneet arvata, ja syvällinen muutos on aina ristiriidassa itsekkyydestämme johtuvan mukavuudenhalun kanssa. Joudumme ajattelemaan myös mainettamme, ympärillä olevien ihmisten reaktioita, henkilökohtaista hintaa ihmissuhteissa ja niin edelleen.
Muutosta vaativia alueita paljastuu elämästämme aina enemmän kuin olemme osanneet arvata
Uuden testamentin valossa on kuitenkin selvää, ettemme voi jatkaa Jeesuksen seuraamista ja kieltäytyä muutoksesta. Jumala ei voi rakkaudessaan lakata haastamasta meitä muutokseen. Mikäli päätämme pysyä ennallamme, suljemme oven Jumalan vaikutukselta elämässämme.
Koen muutoshaasteen sekä innostavaksi että erittäin hankalaksi. Tapojeni muuttaminen on yhä vaikeampaa, mitä vanhemmaksi tulen; vaatimustasoni on yhä korkeampi, koska näen yhä selvemmin, miten korkealla Jeesuksen asettama rima on, ja samanaikaisesti käsitys omasta heikkoudestani on yhä terävämpi.
Kaikki pelkistyy avuttomuuden kokemukseen Jumalan edessä. En voi muuttua omin voimin. Ja aina, kun olen tullut tähän pisteeseen, koen, että pystyn lähestymään Jumalaa lapsenomaisella avuttomuudella ja saan voimaa uuden uskon askeleen ottamiseksi. Muutosta tapahtuu joka kerta, kun olen ymmärtänyt jotakin omasta voimattomuudestani ja Jumalan suuruudesta.
