Perheeni ei ollut ollenkaan uskonnollinen, pikemminkin päinvastoin. Äiti oli kallellaan vasemmistolaisuuteen ja otti minut jopa pois koulun uskonnonopetuksesta, kun olin kolmannella luokalla. Vanhemmat erosivat, kun olin noin 13-vuotias, ja kaiken kaikkiaan näytti siltä, että keskiluokkainen elämäntapa ja se, mitä se saattaisi tarjota minulle, ei ollut ollenkaan houkutteleva.
Aloitin 14-vuotiaana alkoholin käytön ja tupakoinnin oman kylän poikien kanssa. Peruskoulu tuli vielä suoritettua kohtuullisesti, mutta lukiosta putosin pois jopa kaksi kertaa. Loppuvaiheessa hilluin kavereiden kanssa myöhään yöhön, nukuin noin neljään iltapäivällä ja kävin iltalukiossa syömässä, ennen kuin menin kulttuuritalo Annankatu 6:een maleksimaan tai toisinaan treenaamaan bändien kanssa. Porin 80-luvun rock-kuviot tulivat tutuiksi, ja soittamisen lisäksi kirjoittelin aiheesta ja laajemminkin kulttuuriasioista paikallisiin lehtiin. Lehdistökortilla pääsi ilmaiseksi kiinnostaviin paikkoihin. Urasuunnitelmina minulla olivat rocktähteys, beat-kirjailijan ura tai huumeparonin tie.
Elämä pilalla
Porin kaduilla oli 80-luvulla usein uskovia nuoria, ja kesäisin kiertelin kavereiden kanssa uskovien telttakokouksissa häiriköimässä. Olin ollut seurakuntien poikakerhossa, ja yksi parhaista ystävistäni oli tullut uskoon. Tiesin siis uskonasioista. Luulin kuitenkin tuohon aikaan, että rastamusiikki kertoo samasta uskosta, ja muistan kaivanneeni Jumalaa sitä kuunnellessani. Olinpa jopa rukoillut varjelusta huumeiden hakureissulla!
Jossakin vaiheessa virkavalta kiinnostui meidän touhuistamme, ja päädyin tyttöystäväni Kristiinan — nykyisen vaimoni — kanssa Porin poliisilaitoksen pidätysselliin. Olin ollut ennenkin putkassa ja kuulusteluissa pikkurötöksistä, mutta tällä kertaa asiat olivat aiempaa vakavammalla mallilla.
Päätin, että lähden heti ulos päästyäni pois Suomesta joko Kööpenhaminaan, Amsterdamiin tai jopa Jamaikalle.
Poliisivankilassa minun oli pakko pysähtyä ajattelemaan elämääni. Ensin päätin, että lähden heti ulos päästyäni pois Suomesta joko Kööpenhaminaan, Amsterdamiin tai jopa Jamaikalle. Näin kuitenkin mielessäni mihin se johtaisi: yhä rajumpaan elämään ja ennenaikaiseen kuolemaan, ellei johonkin kurjaan ulkomaiseen vankilaan. Olin vasta 18-vuotias ja nyt jo pilannut elämäni. Ei fiksua!
Psykedeelistä voimakkaampaa
Mieleeni jysähti ajatus, että olin ollut traagisesti väärässä! Valitsemani tie ei ollut hyvä, ei edes parempi kuin vanhempieni keskiluokkainen elämä. Isä oli sittenkin oikeassa! Olisi pitänyt ottaa rauhallisemmin ja opiskella. Mutta nyt oli liian myöhäistä — vai oliko?
Luin pidätyssellissä AA-liikkeen kahdestatoista askeleesta. En kokenut olevani alkoholisti tai edes päihderiippuvainen, vaan koko elämäntapani ja suuntautumiseni oli väärä. Mutta AA-kirjasta mieleen jäi se, että tarvitsemme ulkopuolista apua elämänmuutokseen. Olin aina uskonut yliluonnolliseen, olinhan perehtynyt teosofiaan, noituuteen ja itämaisiin uskontoihin. Olinpa jopa maksanut TM-mietiskelykurssista, josta ei ollut kuitenkaan mitään konkreettista tulosta. Olisiko löydettävissä jotakin todellisempaa?
”Nyt kaikki on aivan selvää! Tätä olen etsinyt koko ikäni. Voi, miksi en ole tajunnut tätä aikaisemmin?”
Sain pidätysselliin Raamatun ja hengellistä luettavaa. Luin erään tietämäni pop-muusikon uskoontulosta. ”Pyysin vain Jeesusta sydämeeni, ja hän tuli, ja kaikki muuttui”, hän kertoi. Olin ihmeissäni. Voisiko se olla noin yksinkertaista? Rukoilin: että ”Jeesus, jos olet olemassa, auta minut tästä sotkusta.” Sitten tapahtui jotakin ihmeellistä: koin valtavan Pyhän läsnäolon, pidätysselli aivan kuin katosi ympäriltäni ja nousin melkein kuin toiseen ulottuvuuteen. Kyyneleet valuivat silmistäni, kun totesin itsekseni: ”Nyt kaikki on aivan selvää! Tätä olen etsinyt koko ikäni. Voi, miksi en ole tajunnut tätä aikaisemmin?” Kokemus oli voimakkaampi ja konkreettisempi kuin mikään aikaisemmin kokemani, ja olin kyllä tehnyt melko psykedeelisiä kokeiluja elämässäni.
Velat maksettiin
Poliisit vetivät hyväpoliisi–pahapoliisi-rutiinin onnistuneesti läpi, ja tunnustin riittävästi rötöksiä, jotta pääsin kopista pois. Kotiovella Kristiina näki heti, että jotakin ihmeellistä oli tapahtunut. Samoin myös ystäväni kadulla totesivat, että katseessani oli erilainen valo kuin aiemmin. Jokin oli todella muuttunut.
Nyt ymmärrän, että Pyhä Henki oli uudestisynnyttänyt minut ja alkoi johtaa minua heti, kun olin turvautunut Jeesukseen — vaikka en noista asioista vielä tuossakaan vaiheessa juuri mitään ymmärtänyt. Parantelin elämääni minkä pystyin, mutta selkeän voiman uuteen elämään sain, kun opin tarkemmin Jeesuksesta ja siitä, että hän on kuollut syntieni puolesta, jotta minä saisin elää. En kyseenalaistanut Jumalan armoa tai logiikkaa, vaan otin iloiten vastaan mahdollisuuden aloittaa alusta joka päivä. Elämässä kaikki alkoi mennä kohdalleen: menimme naimisiin, aloimme työskennellä, ostimme oman asunnon. Velat maksettiin pois ihan konkreettisesti.
Myöhemmin Jumala vei erikoisia polkuja, ja oikein ihmettelin, miksi minulla pitää olla niin epätyypillinen ”urapolku”.
Jatkoin myös lukio-opintoja sivutoimisesti, tällä kertaa motivaatio oli vahva ja menestys hyvä. Halusin opiskella teologiaa ja valmistua pastoriksi. Olinhan löytänyt maailman tärkeimmän asian. Päädyin lopulta Vapaakirkon teologiseen opistoon ja sieltä nuorisopastoriksi. Myöhemmin Jumala vei erikoisia polkuja, ja oikein ihmettelin, miksi minulla pitää olla niin epätyypillinen ”urapolku”.
Syy johdatukseen
Tärkein hengellinen työni tällä hetkellä on kansainvälinen etäkoulutusohjelma, joka tarjoaa ilmaista raamattukoulutusta sekä verkko-opetuksena että nopeasti kasvavan lähikoulutusverkoston kautta. Aloitin tämän työn 10 vuotta sitten, kun asuimme ja jatko-opiskelin Kanadassa. Vasta jälkikäteen ymmärsin, että siinä oli ainakin yksi hyvä syy siihen, että meidät johdettiin ulkomaille — Suomesta käsin olisin tuskin kyennyt rakentamaan mitään vastaavaa.
Melko pitkän kierroksen jälkeen päädyimme, Kristiina ja minä, Pomarkkuun toissa keväänä. Siellä pidän Sanan ja rukouksen -iltoja ja vierailen lähialueen seurakunnissa sen verran kuin kysyntää on.
