Jumala antoi Aabrahamille noin 4 000 vuotta sitten lupauksen: ”Sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille, koska sinä olit minun äänelleni kuuliainen” (1. Moos. 22:18). Me kristittyinä olemme tämän lupauksen perillisiä. Olemme kuulleet siunauksen sanoman edeltäviltä sukupolvilta, ja tehtävämme on kertoa siitä eteenpäin sekä omalle että seuraavalle sukupolvelle.
Jumalan tahto ja suunnitelma on edelleen koota itselleen kansa, jota hänen poikansa Jeesus hallitsee. Jeesus on kehottanut meitä, oppilaitaan, tekemään kaikista kansoista hänen opetuslapsiaan. Jumalan kansaan kuuluukin ihmisiä kaikista kielistä ja kansoista. Silti yhä on kansanryhmiä, joille kukaan ei ole kertonut elävästä Jumalasta.
Suomen väestörekisterin mukaan sukupolven pituus on nykyisin 30 vuotta — tällä tavalla laskien Aabrahamista meihin olisi 150 sukupolvea ja Jeesuksesta meihin noin 75 sukupolvea.
Keskeistä on, että jokainen kansa ja sukupolvi kuulee hyvän sanoman Jumalan valtakunnasta ja että uusi sukupolvi löytää roolinsa Jumalan missiossa. Tähän tarvitaan sukupolvien välistä kunnioitusta, rukousyhteyttä ja yhteistyötä.
Kesäjuhlilla järjestettiin Vapaakirkon nuoriso- ja lähetystyön yhteinen lähetysseminaari teemalla ”Eri sukupolvet — sama missio”. Seminaarissa kuultiin puheenvuoroja eri-ikäisiltä ihmisiltä, jotka olivat vastanneet Jumalan kutsuun ”kyllä”, paneelikeskustelussa pohdittiin tämän ajan lähetystyön mahdollisuuksia ja sukupolvien välisen yhteyden merkitystä, ryhmissä rukoiltiin. Lopuksi avattiin lähettikirjasto, josta sai ”lainata” nykyisen tai eläköityneen lähetin juttuhetkeen.
Mitä tehdä, kun paikallista koulua ei ollut viidakossa ja kaikki kolme lasta lähestyivät kouluikää?
Maija Lock kertoi kokemuksia lähetyskentiltä vuosikymmenten varrelta ja rohkaisi nuoria. Hän kertoi esimerkkejä siitä, miten elämän tiukoissa kohdissa Raamatusta oli löytynyt käytännön ratkaisuja ja suuntaa eri tilanteisiin. Nuorena äitinä hän esimerkiksi kipuili omien lasten kouluopetuksen suhteen Papua-Uudessa-Guineassa. Mitä tehdä, kun paikallista koulua ei ollut viidakossa ja kaikki kolme lasta lähestyivät kouluikää? Samaan aikaan oli heimossa suuri innostus lasten koulukokeilulle. Maija oli vetänyt monta opetusta, jolloin 64 lasta oli tullut meloen kaukaisistakin kylistä. Intoa siis oli, mutta kuka pitäisi huolen omien lasten opetuksesta!
Sinä päivänä, kun oli päätettävä koulukokeilun jatkosta, hän oli lukemassa Heprealaiskirjeen lukua 6: Sillä ei Jumala ole unohtanut teidän tekojanne eikä rakkauttanne, jota olette osoittaneet hänen nimeään kohtaan, kun olette palvelleet hänen pyhiään ja yhä palvelette heitä.
Sana avasi Maijalle uuden tien: Jumalan silmä valvoo eikä unohda ihmissydämen halua palvella, ja luottavaisesti Maija siirtyi perustamaan kotikoulua ja opettamaan lapsiaan kymmeneksi vuodeksi. Vuosiin abau-lapsilla ei ollut äidinkielistä opetusta, mutta nyt kun on löytynyt hyvä kouluohjelma ja opettajat koulutettu, 26 kylässä toimii koulu, joissa on yhteensä 1200 lasta!
Jumala ei jää koskaan velkaa.
