Lapset juoksevat lösseinä pitkin saleja. Välillä haukataan pitsaa ja leikitään lasersotaa. Tästä näystä Seinäjoen vapaaseurakunnan lapsityöntekijä Aina-Leena Koivusalo nauttii. Paikallinen Verso-partiolippukunta on järjestänyt puheenjohtajansa Tuomo Ketomäen johdolla palmusunnuntaita edeltävänä perjantaina kaikenikäisten seurakuntalaisten illanvieton, jonka eväät valmistuvat oikeissa pitsauuneissa. Samalla laitetaan lauantain pääsiäispolku-tapahtumaa varten paikkoja kuntoon.
– Se oli jo kolmas pääsiäispolkumme. Ensimmäinen oli vastaisku koronarajoituksille ja tehtiin ulos.
Viime vuonna polkupäivälle osui hirveä keli. Polkua oli korjailtava jatkuvasti. Muu toiminta siirtyi sisälle.
– Nyt päätettiin, että polku ainoastaan alkaa ulkoa. Se säästi paljon hermoja ja voimia.


Linnunpesiä ja kartonkitipuja
– Kaiken valmistelu on minulle aina tosi, tosi kivaa. Tykkään, vaikka jotkut ajattelevat, että olen outo, nauraa Kaarina Tuominen.
Hän puhuu puhelua saunassa, vaikkei varsinaisesti sauno, nauttii vain kiukaan leppoisasta lämmöstä. Tuomisen seurakunnassa järjestettiin palmusunnuntaita edeltävänä lauantaina lasten askartelutapahtuma, jota varten hän kokosi kaadettujen puiden oksista linnunpesiä.
– Lapset saivat väritellä pesään munia ja laittaa höyheniä.
Lastenmission ilmaismateriaalista löytyi idea pääsiäisasetelmaan, jossa styroksipohjalle laitetaan risti, tyhjän haudan suulta vieritetty kivi ja pieni pääsiäisrukous.
– Askartelun lomassa saattoi kertoa lapselle pääsiäisen todellisesta sanomasta.
Askarreltavana oli myös avattavasta pääsiäismunasta kuoriutuvia kartonkitipuja, kortteja ja pääsiäisoksia.
– Pajut olivat kyllä vähän huonoja, Tuominen harmittelee.
Taisivat tosin olla kaikkialla Suomessa.


Ytimessä rakkaus
Seinäjoen vapaaseurakunnan pääsiäispolun taustalla on Tiina Haapamäki – ja korona. Ennen vuoden 2020 joulua kaikki meni kiinni.
– Haapamäki tuli silmät hehkuen sanomaan, että ulos voisi tehdä joulupolun. Hän väsäsi laudoista naivistisia ukkeleita. Polku oli metsän keskellä, ja sinne tuli yllättävän paljon porukkaa. Ihmisillä oli kaipuu päästä joulun ydinsanoman äärelle. Sinne eksyi niitäkin, jotka olivat muuten vain kävelyllä, Aina-Leena Koivusalo kertoo.
Lautaukkelit päätettiin hyödyntää pääsiäisenäkin.
– On tuntunut, että polut ovat Pyhältä Hengeltä tullut ajatus.
Pääsiäispolku vie palmusunnuntaista ylösnousemusaamuun. Viherkasvein rakennettiin runsas ja kaunis viidakko Getsemaneksi. Seinäjoen vapaaseurakunnan Valkea-rakennuksen sivulla on kolme isoa ikkunaa, joiden eteen pystytettiin uloskin näkyvät ristit. Kirkkosaliin rakennettiin tyhjä hauta, jonka sisällä loisti sydän.
– Se oli Maija Perämäen keksintö, jonka kautta saatiin kuvattua asian ydin. On kyse rakkaudesta.

Keppihevosen johdolla
Kankaanpäässä on jo jonkin aikaa rukoiltu, että siellä saataisiin nähdä lapsia seurakunnan tilaisuuksissa.
– Askartelun kautta on helppo luoda kontakti ja kenties saada uusia tyttöjä ja poikia mukaan, Kaarina Tuominen ajattelee.
Pääsiäistapahtumassa oli myös pieni pääsiäispolku ja hartaushetki. Polulla käytiin läpi yksinkertainen pääsiäiskertomus.
– Eräs lapsista ehdotti, että voisi lukea sen.
Kun kertomus oli luettu, kierrettiin neljä pistettä musiikin mukana. Joukossa kulki myös keppihevonen tahdittamassa menoa. Hevosellaan musiikille tahtia kopautellut tyttö oli vapaakirkossa ensimmäistä kertaa, kuten eräs toinenkin tytöistä. Tuominen iloitsee siitä, että pienessä joukossa voi antaa uusille lapsille aikaa ja huomiota. Ilon aihe on sekin, että pyhäkoulussa jo käyneet lapsetkin halusivat tulla tapahtumaan.
– Sellainenkin poika, jolla oli juuri mennyt jalka poikki. Hän pyysi hartaushetken lopuksi, että rukoilemme jalan puolesta. Siinä tuli mahdollisuus muillekin lapsille tulla rukoiltavaksi.

Taas yksi lahja
Seinäjoella pääsiäistapahtuma aloitettiin perhemuskarilla, jollaisia Valkeassa järjestetään joka toinen viikko.
– Oli mukavasti lössiä, kolmisenkymmentä lasta ja aikuiset.
Muskarin jälkeen avattiin itse tapahtuma suklaamunanetsinnällä. Pääsiäispolun lisäksi oli tarjolla muun muassa askartelua ja väritystehtäviä eri pisteissä.
– Hyvin simppeliä, mutta koko ajan kävi kuhina. Lapset tykkäsivät. Erityisjuttuna oli nukketeatteri.
Esityksiä oli kolme. Ne veti nukketeatterin rakentanut Helena Korganoff.
– Hän sai kymmenisen vuotta sitten Pyhältä Hengeltä inspiraation, mutta empi asiaa. Kaikki alkoi kuitenkin järjestyä niin, että näyttävä ja upea teatteri syntyi.
Korganoff päätyi ystävänsä kautta käymään Seinäjoen vapaaseurakunnassa. Hän kysyi Koivusalolta, haluaisiko tämä nukketeatterin, jolle ei ollut enää käyttöä.
– Taas yksi lahja Jumalalta. Nukketeatteria voisi ensi vuodeksi jälleen vähän kehittää, satsata ääniin ja ehkä dramaturgiaankin, mutta jo nyt se toimi hyvin. Lapset tuijottivat esitystä silmät naulittuina.


Liikkeellelähtö
Ei palmusunnuntain aatto oikein vielä suklaamunien aikaa ole, mutta täytyyhän tapahtumaan saada loppuyllätys, ajatteli Kaarina Tuominen. Suklaamunaonginnan jälkeen jokainen lapsi sai matkaansa kassin, johon kerättiin omat askartelut ja kristillistä opetusmateriaalia lapsen iän mukaan. Uusille tytöille annettiin kutsut kerhoon ja pyhäkouluun. Molemmat on aloitettu vasta hiljattain.
– Tuntui surulliselta ja vajaalta, kun ei nähnyt lapsia seurakunnassa korona-aikana. Lapsityö on ollut minulle sydämen asia, mutta olen välillä ollut pitkän aikaa tottelematon monella tekosyyllä, Tuominen sanoo.
Korona-aika oli hänelle vaikea, toi esiin pelokkuutta. Tuntui, ettei lapsia voi mennä opettamaan. Jos saisikin tartunnan ja levittäisi virusta eteenpäin.
– Herra poisti pelon, kun kipuilin ja rukoilin. Voin antautua Jumalan käyttöön. Ajattelen, ettei Jeesuksen tuloon ole enää kauan aikaa ja haluan tehdä jotain omalta osaltani. Ei tarvitse odottaa, että joku muu tekee. Koska olen itsekin lapsellinen, haluan olla ja tehdä lapsien kanssa.
Askartelun kautta on helppo luoda kontakti lapseen.
Eräänä iltana Tuomisen mieleen nousivat sanat ”olen kuullut sinun rukouksesi”.
– Uskon, että ne olivat Herralta. Sain rohkeutta, voimaa ja uskallusta lähteä liikkeelle. Meillä oli jo joulukuussa jouluaskartelu, jossa oli mukavasti väkeä.
Vuodenvaihteessa alkoi pyhäkoulu, nyt pyörii jo kouluikäisten kerhokin.
– Touhuilua on tarjolla varmasti monissa paikoissa, mutta mihin lapset ja nuoret joutuvat, jos emme tarjoa sanaa ja tulevaisuuden toivoa.
Kunnia kuuluu lopulta vain Jumalalle.
– Minulta ei vaadita kuin että antaudun. Jeesus siunaa evääni tahtomallaan tavalla.


Aivan uutta väkeä
Pääsiäispolku-tapahtuma syntyi Seinäjoella hämmästyttävän pienellä talkooväellä. Reilun kymmenen hengen joukko vastasi kaikesta, vaikka pelkästään lapsia oli tapahtumassa yli sata.
– Ihan mukava määrä. Toki helmasyntini on vertailu ja pahin perisynti kateus, sanoo Aina-Leena Koivusalo.
Hän miettii välillä, miten pieniä oman seurakunnan tapahtumat ovatkaan.
– Täällä on vahva helluntaiseurakunta ja tosi aktiivinen luterilainen seurakunta. Pääsiäisjuttuja on alueella aika paljon. Silti saimme omaan tapahtumaamme myös aivan uutta väkeä. Ihanaa!
Ilmapiirikin oli hyvä ja välitön.
– Kehittämisen paikkoja jäi ja talkoolaisia saisi olla vähän enemmän. Itse pinkoilin sinne tänne. Aulassa olisi saanut olla joku vinkkaamassa uusille tulijoille, miten homma toimii, mutta suht hyvin ja sujuvasti kaikki meni.

Lankahommia lauantaina
Tekevänä ihmisenä Kaarina Tuomisen oma pääsiäinen lienee jo pitkälle valmisteltu?
– Olen kylvänyt ohraa ja rairuohoa, laittanut tilpehööriä ja koristeita. Tänä vuonna on ihana uusi juttu, kun seurakunnassa on kiirastorstaina ehtoolliskirkko. En ole päässyt pyhäkoulun vuoksi ehtoolliselle koko vuonna.
Lankalauantai vietetään Tuomisilla päivän nimen mukaisesti.
– Tyttäremme ja hänen poikansa tuleva kylään. Värjään lankoja lapsenlapseni kanssa. Olen marttamainen, mutta haluaisin olla myös Maria, joka muistaa hiljentyä etenkin näin hiljaisella viikolla. Tällä viikolla ei ole muuta vastuuta seurakunnassakaan kuin sunnuntain pyhäkoulu.
Vielä yksi pääsiäisperinne on mainitsematta.
– Tottahan me suklaamunia syödään, mutta ei niitä viitsi piilottaa, Tuominen nauraa.

Homma toimimaan
Jotta Seinäjoen alueen lapset voisivat kuulla Jeesuksesta ja saisivat tietää, että heitä rakastetaan ja heistä välitetään, että he eivät ole sattumia. Siinä ydinsyy Aina-Leena Koivusalon organisoimille lastentapahtumille.
– Seurakuntana voimme toimia yhä varsin vapaasti, vaikka kouluissa toiminta-alue on supistunut. Olen huomannut, että kun järjestää ja mainostaa ennakkoluulottomasti, yllättäviäkin ihmisiä eksyy mukaan. Toki vastuutan myös uskovia. Jos me emme tuo tapahtumiin ystäviä ja naapureita, homma ei toimi. Vapaaseurakuntaan on iso kynnys tulla, jos ei ole kaveria, joka pyytää.
Välillä joku tulee silti, kuten pääsiäispolun Facebookista huomannut unkarilaisperhe. Ulkomaalaistaustaisilla ei ole ennakkoluuloja suht tuntematonta vapaaseurakuntaa kohtaan. Kirkko kuin kirkko.
– Keskimäärin suomalaiset eivät tiedä Vapaakirkosta mitään. Lasten yleistieto kristinuskosta ylipäänsä on hataraa. Vanhemmat ja koulu varjelevat niin kovasti kristilliseltä hapatukselta.
Kun järjestää ja mainostaa ennakkoluulottomasti, yllättäviäkin ihmisiä eksyy mukaan.
Tilanne on otettava tapahtumissa huomioon.
– Karsastan sitä, että vapaissa suunnissa puhutaan välillä liian korkealentoisesti ja terminologialla, joka ei sano lapsille mitään. Toki Pyhä Henki pystyy avaamaan mitä vain, jos asia kolahtaa, mutta voisimme vähän paremmin miettiä, miten asioita sanoitetaan.
Vaikka kristitylle Jeesuksen kuolema on kaiken ydin, ja sen perusteella syntimme anteeksi annettu, on pohdittava, mitä lapsi todella pystyy vastaanottamaan.
– Ainakin sen, että Taivaan isä välittää, Jeesus on sinun ystäväsi, eikä mitään tarvitse pelätä.

