Salasana unohtunut?

LEIPÄPALASIA

Monet tavoittelemistamme asioista voivat olla hyviä tai tarpeellisia, mutta usein maksamme niiden tavoittelusta kovan hinnan. Olemme stressaantuneita ja väsyneitä, otamme paineita, ja elämänilo on valunut meistä.

Kirjassaan Leipäpalasia Ari Korolainen kertoo kokemuksistaan ja oivalluksistaan. Kirjoitukset ovat rohkaisevia ja innostavia, kuin leipäpalasia matkareppuun. Jokainen meistä tarvitsee evästä elämäänsä jaksaakseen.

Korolainen on intohimoisesti urheilua harrastava pastori, joka on toiminut eri tehtävissä seurakunnassa vuodesta 1993. Rakas juoksuharrastus antaa hänelle sekä haastetta että lepoa.

Kunnon hikiliikunta nollaa päätä erittäin tehokkaasti. Paradoksaalisesti voisin sanoa, että väsytän itseäni liikkumalla, jotta jaksaisin paremmin olla väsymättä. 

Koko kirjan punaisena lankana on kuitenkin lepääminen Jumalan armossa. Siitä saamme virtaa silloinkin kun olemme epäonnistuneita ja kenties pettyneitä itseemme.

Jumalan armollisuus ilmenee siinä, että voimme yhä uudelleen tarkistaa suhdettamme häneen ja rehellisesti tunnustaa tämänhetkisen tilamme. Simon Pietarikin joutui omassa tentissään hiilloksella lopulta nöyrästi toteamaan: ”Herra, sinä tiedät kaiken.” Jos Pietarin selviäminen tentistä olisi ollut kiinni hänestä itsestään, hän olisi varmaankin reputtanut.

– –

Tässä tentissä ei siis kysytä osaamistamme tai saavutuksiamme vaan yksinkertaisesti tahtoamme ja haluamme rakastaa.

Kirjoituksia on yksi joka viikoksi, ja sisältö noudattelee löyhästi Suomen vuodenaikojen kiertoa. Kirja sopii erinomaisesti myös lukupiireille ja keskusteluryhmiin.

Marja Sevón

_ _ _

MESSIAAN KANSA

Pitäisikö kristittyjen omaksua juutalaisia tapoja? Pitäisikö juutalaisten käännynnäisten lakata noudattamasta juutalaisia tapoja? Kuinka suhtautua nykyiseen Israelin valtioon?

Graham Turner vastaa näihin ja moniin muihinkin kristittyjä askarruttaviin kysymyksiin kirjassaan Messiaan kansa (suom. Annalena Toivola). Vastaukset vaikuttavat ratkaisevasti myös siihen, miten tulkitsemme Lähi-idän tapahtumia.

Meidän on varmistuttava siitä, että ymmärrämme Israelia Jeesuksen ja apostolien opetuksen mukaisesti. Se on ainoa keino vastata väitteisiin, joiden mukaan Israelilla ei ole enää paikkaa Jumalan suunnitelmassa Jeesuksen tultua maailmaan.

Graham Turner osoittaa Raamatun pohjalta, että Jeesukseen uskovat juutalaiset ja pakanat muodostavat yhtenäisen Messiaan kansan, jota koskevat Israelille annetut lupaukset. Pelastustie on sama juutalaiselle ja pakanalle.

Messiaan kansa on aivan yksinkertaisesti Jumalan kansa. Kansallisesti Jumalan omat voivat olla juutalaisia tai ei-juutalaisia. Heidän identiteettinsä on tallella, mutta Messiaan kautta he kuuluvat Jumalan kansaan, Graham  kirjoittaa.

Englantilainen Graham Turner on koulutukseltaan ydinfysiikan tohtori. Hän on asunut Suomessa yli puolet elämästään ja toiminut kolmekymmentä vuotta teknisenä kirjoittajana suomalaisessa yrityksessä. Hän asuu Turussa Kristina-vaimonsa kanssa ja toimii aktiivisesti seurakunnassa. Häneltä on julkaistu aiemmin kirja Messiaan paluu (Päivä 2010).

Marja Sevón

Otteita kirjasta:

Huoli ihmisoikeuksista

Herätyskristilliset kristityt ovat kolmen viime vuosikymmenen ajan olleet tunnettuja Israelin pääasiallisina ystävinä maailmassa, joka kääntyy yhä enemmän Israelia ja juutalaisia vastaan.

Myös herätyskristillisissä piireissä on kuitenkin viime vuosina syntynyt Israelia vastustava liike. Tähän on monia syitä. Yksi on erityisesti nuorempien keskuudessa kasvava huoli ihmisoikeuksista. He näkevät islamilaisten ääriryhmien ja Israelin itsepuolustustoiminnan väliin jääneiden palestiinalaisten kiistattoman kärsimyksen. Kristilliset liikkeet, kuten ”Kristus tarkastuspisteellä”, tuovat esille tätä kärsimystä ja osoittavat avoimesti syyttävällä sormella Israelia.

_ _ _

Juutalaisia tapoja

Israelin tukeminen, erityisesti Suomessa, poikkeaa jyrkästi tiedotusvälineiden välittämästä viestistä. Israelin ystäväpiirin ulkopuolella olevat eivät ymmärrä tämän kiihkeän tuen lähtökohtaa. Osa Israelin ei-juutalaisista tukijoista on omaksunut juutalaisia tapoja huolimatta Uuden testamentin opetuksesta, joka näyttää kieltävän pakanakristittyjä toimimasta niin. Tästä herää kysymys, sisältyykö Israelin tukemiseen juutalaisten tapojen omaksuminen.

_ _ _

Luja teologinen pohja

On ratkaisevan tärkeää, että meillä Israelin kristityillä ystävillä on tuellemme luja teologinen pohja, joka perustuu Uuden testamentin näkemykseen juutalaisuudesta ja kristinuskosta, ei vain Vanhasta testamentista otettuihin jakeisiin. Meidän on varmistuttava siitä, että ymmärrämme Israelia Jeesuksen ja apostolien opetuksen mukaisesti. Se on ainoa keino vastata väitteisiin, joiden mukaan Israelilla ei ole enää paikkaa Jumalan suunnitelmassa Jeesuksen tultua maailmaan.

_ _ _

Sattuma vai suunnitelma

Ensisijainen kysymyksemme on: keitä ovat Messiaan kansaan kuuluvat? Ovatko he juutalaisia? Ovatko he kristittyjä? Ovatko he palestiinalaisia? Lisäksi esitämme kosolti muitakin aiheeseen liittyviä kysymyksiä: Ovatko kristityt korvanneet juutalaiset Messiaan kansana? Onko juutalaisilla ja kristityillä omat erilliset polkunsa Jumalan suunnitelmassa, edellisillä Messiaan maallisena kansana ja jälkimmäisillä taivaallisena kansana?

Vai eikö ole mitään ”Messiaan kansaa” — onko Messias itsessään toteuttanut kaikki kansalle annetut lupaukset? Mikä rooli on lailla, jota juutalaiset nimittävät Tooraksi? Pitäisikö kristittyjen omaksua juutalaisia tapoja? Pitäisikö juutalaisten käännynnäisten lakata noudattamasta juutalaisia tapoja? Mitä ajattelemme juutalaisten paluusta Jordanin ja Välimeren välissä sijaitsevaan maahan? Onko se vain historian sattuma vai osa Jumalan suunnitelmaa? Kuinka suhtaudumme nykyiseen Israelin valtioon? Mitä ajattelemme palestiinalaisiksi nimitetyistä ihmisistä?

Antamamme vastaukset vaikuttavat meneillään olevaan tarinaan juutalaisten ja kristittyjen välisestä suhteesta, joka on jo 2000 vuoden ajan aiheuttanut suunnatonta kärsimystä juutalaisille sekä turhautumista ja vihaa kristittyjen parissa. Vastauksemme vaikuttavat myös ajatuksiimme Jeesuksen toisesta tulemisesta. Miksi hän tulee? Mihin hän tulee? Keiden luo hän tulee?

_ _ _

Ei länsimaisten linssien läpi

Meidän on varottava tarkastelemasta Uuden testamentin kirjoituksia nykyaikaisen, länsimaisen ajatustapamme linssien läpi, varsinkin suosittujen tiedotusvälineiden linssien läpi. Meidän ei myöskään tulisi tyytyä tulkitsemaan kirjoituksia tunnustuksellisten näkemystemme mukaisesti tai edes kirkkoisien ensisijaisesti kreikkalaisesta maailmankatsomuksesta peräisin olevien näkemysten mukaisesti. (Lue lisää kirjasta.)

Graham Turner

_ _ _

NARSISMI VANHEMMUUDESSA

Rakkauden tulisi kunnioittaa toisen persoonaa ja unelmia sekä vahvistaa ihmisen kasvua ja persoonaa. Toiset vanhemmat voivat silti olla rakkaudessaan arvaamattomia, kirjoittaa Mia Puolimatka kirjassaan Narsismi vanhemmuudessa.

Kuka tahansa meistä on mestari naamioimaan pahuutensa itseltään ja toisilta. Piilotajunnan tunnistamaton aines synnyttää kasvatussuhteeseen vakavia häiriöitä, ja ihanteet jäävät saavuttamatta. Jos ihminen torjuu kristinuskon Jumalan, hän torjuu samalla myös syntinsä ja narsisminsa ja alkaa muokata lapsestaan omantuntonsa kuvajaista.

Kasvatus ei ole vain arvovalintoja. Pahimmillaan se voi toimia alustana itsepetokseen hyvän nimissä ja vääristää lapsen pyrkimyksen aitoon läheisyyteen, myötätuntoon ja epätäydellisyyteen. Onko kasvatus siis vain illuusiota?

Mia Puolimatka valottaa kasvatuksen moraalisia vedenjakajia vanhemmuuden torjutun narsismin ja väärän syyllisyyden näkökulmasta. Hän puolustaa kristillisen uskon merkitystä kasvatuksen onnistumisessa ja tasapainoisen persoonallisuuden syntymisessä.

Persoonaltamme ja olemukseltamme olemme ensisijaisesti Jumalan lapsia ja vasta toissijaisesti vanhempiemme lapsia. Jos yritän kapinoida tätä totuutta vastaan, teen väkivaltaa lapsilleni ja itselleni.

Mia Puolimatka on kasvatustieteen tohtori, tietokirjailija, erityisopettaja, omaishoitaja ja kotiäiti. Häneltä on ilmestynyt aikaisemmin kolme kirjaa. Hänellä on miehensä kanssa kaksi lasta, joista nuoremmalla on Downin syndrooma. Lisäksi Mialla on miehensä kautta kaksi aikuista poikaa ja kolme lastenlasta. / Marja Sevón

_ _ _

USKON JOTTA YMMÄRTÄISIN

Kristityillä on monista asioista erilaisia näkemyksiä. Minusta se on mielenkiintoista. Kaikkien ei tarvitse olla samaa mieltä. Niiltä, jotka ovat eri mieltä, saatan oppia enemmän kuin ystäviltäni, toteaa Eero Junkkaala kirjassaan Uskon, jotta ymmärtäisin.

Kolumnityyppiset kirjoitukset käsittelevät muun muassa arkeologiaa, Israelia, Raamatun vaikeita kysymyksiä, armolahjoja ja kristittyjen keskinäistä yhteyttä tai sen puutetta. Samalla kirja avaa kristinuskon luovuttamatonta ydintä:

Pelastus on yksin armosta, ja näin on ollut asianlaita sekä läpi Vanhan testamentin että läpi Uuden testamentin. – – Usko on puhtaasti lahjaa ja armoa; kukaan ei voi sitä ansaita parhaallakaan yrityksellä tai elämän moitteettomuudella.

Junkkaala pohtii kirjassaan myös maailman ihmeitä sekä tieteen ja uskon suhdetta:

Jumala on luonut ihmeellisen maailman ja antanut meille lahjaksi kyvyn tutkia hänen maailmaansa. Kaukoputki ja mikroskooppi avaavat Jumalan valtavaa luomistyötä.

Teologian tohtori Eero Junkkaala on kirjoittanut viitisenkymmentä kirjaa. Väitöskirjansa hän teki Raamatun arkeologiasta. Hän on tunnettu raamatunopettaja ja kolumnisti. Lukuisat kesät Israelin kaivauksilla ja luentomatkat kymmenessä eri maassa ovat antaneet näkökulmaa Raamatun ja elämän kysymysten pohdintaan.

Tässä kirjassa hän innostaakin pohtimaan maailman ilmiöitä ja jopa omaa uskoa:

Usko etsii ymmärrystä, mutta kaiken ymmärtäminen ei ole edellytys uskolle. Uskosta käsin asiat kuitenkin avautuvat ja ymmärrys lisääntyy. / Marja Sevón

Otteita kirjasta:

Suunta koko elämälle

Tässä kirjassa pohdin uskoa ja Jumalaa. Yritän ymmärtää häntä ja hänen maailmaansa. Olen lukenut — ja opettanutkin — Raamatun läpi. Sen sanoma on kantanut ja puhutellut, niin, antanut suunnan koko elämälleni. Se ei ole ainoastaan viitoittanut tietä, vaan ollut tie, jota kuljen. Se ei ole vain kertonut elämästä, se on lahjoittanut elämän. Sen kantokyky ylittää ajan rajat, koska sillä on ikuisen elämän lupaus.

Minua on aina kiehtonut kysymys, kuinka paljon Raamatun maailmasta voidaan tietää tavallisin historian tutkimuksen menetelmin. Siksi vietin kahtenakymmenenä kesänä paljon aikaa Israelin kaivauksilla ja tein väitöskirjanikin Raamatun arkeologiasta. Arkeologia avaa historiaa muutaman tuhannen vuoden ajalta. Maailman ja Jumalan historia ovat kuitenkin paljon pidemmät. Mistä kaikki sai alkunsa, ja miten olemme tulleet siihen, missä nyt olemme?

_ _ _

Liitonarkkua etsimässä

Minulta kysytään aika ajoin, onko liitonarkku löytynyt. Silloin tällöin olen tavannut henkilöitä, jotka väittävät tietävänsä aivan varmasti, missä arkku nyt on. Kukaan ei ole sitä kuitenkaan tuonut vielä tutkijoiden pöydälle tarkistettavaksi.

Ei edes Ron Wyatt, joka on esittänyt teorian, että se olisi Golgatan alla olevassa luolassa. Wyatt on jopa tehnyt videonäytteen siitä, kuinka hän löytää tuon luolan ja — mikä kaikkein huikeinta — arkun päältä löytyy kuivunutta verta. Se on Jeesuksen verta, josta löytynyt dna osoittaa hänen tutkimustensa mukaan, että siitä puuttuu kokonaan mieskromosomit.

Teoria on huikea mutta valitettavasti pelkkää huijausta. Silti se on levinnyt eri puolille maailmaa, ja monet suomalaisetkin ovat siitä kiinnostuneet. Selitys kaatuu moniin mahdottomuuksiin. Ensinnäkin väitetty Golgatan paikka on väärä. Toiseksi: kukaan tuon anglikaanien omistaman paikan haltijoista ja israelilaisista arkeologeista ei tiedä löydöstä mitään. Jos se olisi todella löydetty, kyseessä olisi maailman sensaatio. Kolmanneksi: nyt jo kuollut Ron Wyatt on kunnostautunut lukuisten muidenkin huuhaalöytöjen markkinoijana.

Erään toisen teorian mukaan liitonarkku olisi Etiopiassa, Axumin kaupungissa. Koska eräällä matkalla olin lähellä kyseistä paikkaa, kävin selvittämässä asiaa tarkemmin. (Lue lisää kirjasta.)

Onko Jerusalem jaettavissa?

Juutalaisille Jerusalem on luovuttamaton pääkaupunki. Myös palestiinalaiset haluaisivat sen omaksi pääkaupungikseen. Is-rael torjuu tämän jyrkästi, vaikka tosiasiallisesti Itä-Jerusalemissa asuu paljon arabeja ja se on heille Ramallahin ohella hyvin tärkeä kaupunki. Mitä Jerusalemin jakamisesta olisi ajateltava Raamatun valossa?

Jerusalem mainitaan Raamatussa 854 kertaa, ylivoimaisesti useammin kuin mikään muu paikkakunta. Se on aivan erityisellä tavalla Jumalan valitsema kaupunki. Sen ainutlaatuista asemaa kuvaa kuningas Salomolle lausuttu ennustus: ”En – – riistä pojaltasi koko valtakuntaa, vaan jätän hänelle yhden heimon palvelijani Daavidin ja valitsemani kaupungin, Jerusalemin tähden” (1. Kun. 11:13). Daavidin mainitseminen tässä yhteydessä tarkoittaa hänelle lausuttua lupausta suvun ikuisesta kuninkuudesta, siis Messiaasta. Jerusalem puolestaan on Messiaan kuoleman ja ylösnousemuksen kaupunki. Siksi tämän suvun ja tämän kaupungin pitää säilyä Messiaaseen asti.

Myös Uudessa testamentissa Jerusalem on keskeinen: Jeesus kuolee ja nousee kuolleista siellä. Maailmassa on siis vain yksi kaupunki, jossa syntimme on sovitettu. Sieltä myös lähti evankeliumi kaikkeen maailmaan.

Muutoin kaupungin asema Uuden testamentin teksteissä ei ole erityisen mairitteleva. Paavali vertaa sitä vanhaan lakiliittoon ja orjuuden kaupunkiin (Gal. 4:25), koska se ei ottanut Jeesusta vastaan. Ilmestyskirja rinnastaa kaupungin jopa Sodomaan ja Gomorraan (Ilm. 11:8).

Sitten on taivaallinen Jerusalem, mutta siellä emme vielä ole. Näiden lisäksi on pari mainintaa siitä, että Jerusalemissa olisi juutalaista kansaa vielä Jeesuksen palatessa takaisin (Matt. 23:37–39 ja Luuk. 21:24).

Mitä johtopäätöksiä näistä olisi tehtävä aikamme rauhanneuvotteluihin, joissa Jerusalemin asema on yksi vaikeimmin ratkaistavista kysymyksistä? Voidaanko Jerusalem jakaa juutalaisten ja palestiinalaisten kesken? (Lue lisää kirjasta.)

Eero Junkkaala

_ _  _

LÄSNÄOLOSSA —Katkoviivaisesta kokonaiseksi

Ihmisellä on tarve tulla kohdatuksi ja kohdata toisia. Se on meissä jo aivan elämämme alussa. Kristillisen ihmiskäsityksen mukaan sekä tarpeen että kyvyn kohtaamiseen on luonut meihin Jumala.

Näin kirjoittaa Tarja Vilppola kirjassaan Läsnäolossa – Katkoviivaisesta kokonaiseksi. Aito kohtaaminen on joskus vaikeaa, vaikka kaipaamme läheisyyttä tärkeissä suhteissamme.

Ehkä olemme katkoviivaihmisiä, Vilppola toteaa. Jokin on rikkonut eheyttä, ja on vaikea olla aidosti läsnä itsessään, ihmissuhteissaan ja jumalasuhteessaan. On kuitenkin olemassa tienviittoja levottomuudesta läsnäoloon ja katkoviivaisesta kokonaiseksi.

Koska aikuiseksi kasvaminen on aina haastavaa, oman rajallisuutemme konkretisoituminen kutsuu meitä kääntymään Jumalan puoleen. 

Jumalan armahtavassa läsnäolossa voimme tulla tietoisiksi kaikesta itsessämme ja armahdettuina hyväksyä keskeneräisyytemme ja epätäydellisyytemme; sen että kaikki me olemme vielä matkalla. 

Jumalan tunteminen ei tunge ihmistä muottiin, vaan vapauttaa meidät löytämään aidon, alkuperäisen, kokonaisen itsemme.

Tarja Vilppola on huomannut omassa elämässään ja ihmissuhdetyössään mielenkiintoisia lainalaisuuksia, joista kerrotaan Raamatussakin. Kirjassaan hän esittelee olennaisimmat oivalluksensa, jotka hän sydämestään allekirjoittaa ja jotka elämä vahvistaa.

Tarja Vilppola on kätilö-terveydenhoitaja, sielunhoitoterapeutti ja seksuaaliterapeutti, joka on suorittanut kristillisen IPSICC-psykoterapiakoulutuksen Tanskassa. Hän toimii yksilö- ja pariterapiatyössä sekä kouluttajana ja työnohjaajana. Läsnäolon iloa hän tankkaa lähisuhteissaan vaimona, äitinä ja pienten tyttöjen mummuna.  / Marja Sevón

_ _ _

TAIVAAN RAJALLA

Mahdollisuus kuolemanjälkeisestä elämästä kiinnostaa. John Burke on tutkinut kymmenien vuosien ajan kertomuksia, joissa on käyty lähellä kuolemaa ja palattu kertomaan sekä taivaallisista että helvetillisistä kokemuksista.

Kirjoitan vakaumuksellisen kristityn näkökulmasta, mutta en ole aina ollut vakaumuksellinen. Olen tutkinut maailmanuskontoja ja entisenä epäilijänä haluan ennen kaikkea auttaa epäileviä ihmisiä pohtimaan niitä lukuisia syitä, jotka pitävät minut uskossa, Burke sanoo kirjassaan Taivaan rajalla (suom. Annalena Toivola).

Burke vertaa yli sataa kuvausta kuolemanrajakokemuksista siihen, miten Raamattu vastaa kiinnostavimpiin kysymyksiimme tuonpuoleisesta: Olenko edelleen oma itseni? Näenkö ystäviäni ja rakkaitani? Miltä taivaassa näyttää? Millainen Jumala on? Mitä teemme ikuisesti? Entä lapset ja lemmikit?

Lukuisten ihmisten yhteneväiset kokemukset piirtävät valloittavaa kuvaa Raamatun lupaamasta taivaasta. Kertojina on lääkäreitä, yliopiston professoreita, pankinjohtajia — ihmisiä kaikista ikäryhmistä ja kulttuureista.

Betty Malz muistaa ihanat kotiintulotunteet kaupunkia lähestyessään: ”Minulla oli monia tunteita yhtä aikaa: nuoruutta, tyyneyttä, täyttymystä, terveyttä, tietoisuutta, rauhallisuutta. – – Olin saapumassa paikkaan, jossa olin aina haaveillut olevani.

Muuri oikealla puolellani oli nyt korkeampi. Se oli tehty monivärisistä, monikerroksisista kivistä. Toiselta puolelta muuria tuleva valo loisti meripihkanväristen jalokivien muodostaman pitkän rivin läpi metrin verran pääni yläpuolella. 

’Topaasi’, ajattelin itsekseni. ’Marraskuun jalokivi.’ Muistin sen, koska olin työskennellyt Edwardsin koruliikkeessä.”

Nämä jännittävät matkakuvaukset saattavat muuttaa näkemyksesi tulevasta elämästä ja vaikuttaa elämäntapaasi jo nyt. Taivas on vielä ihmeellisempi asia kuin olet osannut kuvitellakaan.

John Burke on Gateway Church -seurakunnan pastori. Hän asuu perheineen Austinissa, Teksasissa. Häneltä on aiemmin julkaistu suomeksi kirjat Täydelliset älkööt vaivautuko (Päivä 2009), Mielen muutos (Päivä 2012) ja Mutaa ja mestariteos (Päivä 2013). / Marja Sevón