Salasana unohtunut?

Kirkkokunnanjohtaja Hannu Vuorinen vetosi Suomen Vapaakirkon vuosikokouksessa seurakuntien edustajia vaikuttamaan rohkeasti ympäröivässä yhteiskunnassa.

– Kun minulta kysytään, mitä Suomen Vapaakirkolle kuuluu, voisin verrata kirkkoamme takapihani nurmikkoon. Tällaisen kuivan ja aurinkoisen alkukesän jälkeenkin osa nurmikosta voi hyvin, on elinvoimainen ja vihreä, osa nurmialueesta on suurelta osin vihreä, mutta joukossa on myös kuivia kohtia. Yksi pääty on kuitenkin täysin kuiva, vihreitä ruohonkorsia ei juuri joukosta löydy, Vuorinen kuvailee.

Pohjatyö koko nurmialueelle on tehty samoin. Vihreällä alueella maapohja on kuitenkin erilainen, sinne tulee luontaisesti kosteutta viereiseltä kalliolta ja puut varjostavat aluetta ehkäisten auringon paahdetta. Kuivettuneella alueella ei ole luontaisesti samanlaista kosteutta ja siellä aurinkokin pääsee paahtamaan esteettömästi.

– Samoin on seurakuntiemme laita. Meillä on hyvin elinvoimaisia, terveitä seurakuntia. Meillä on myös seurakuntia, joissa on haasteita ja seurakuntia, jotka ovat hiipuvia.

– Kaikille seurakunnillemme Raamattu, rakkaus, rohkeus ja rukous ovat tärkeitä. Uskomme, että Raamattu on Jumalan sanaa. Tästä pidämme tiiviisti kiinni. Edelleenkin seurakuntiemme keskellä Raamattu on oleellisin kirja.

Kumpi määrää, Raamattu vai perinne?

Vaikka perinteemme arvostaa Raamattua Jumalan sanana, tekstin tutkiminen jää turhan usein liian vähälle. Perinteemme ei tunnista sitä, että moni asia seurakunnassa pohjautuu enemmän isiemme perinnölle kuin Raamatun tekstille.

Perinne ei sellaisenaan takaa sitä, että taitamme Jumalan sanan leipää. Kannustaisin seurakunnissamme mahdollistamaan, että siellä olevat työntekijät ja maallikot, kaikki sanassa palvelevat, saavat aikaa ja tilaa pureutua Raamatun tekstiin. Uskalletaan haastaa myös omia perinteisiä käsityksiämme. Kaikki ei välttämättä lepää Raamatun tekstin pohjalla vaan perinteidemme pohjalla.

Jos seurakuntiemme lähtökohtana on joukko Jeesusta seuraavia uskovia ihmisiä, jotka ottavat Raamatun vakavasti, voisi kuvitella, että olemme aina kaikesta samaa mieltä. Näin ei kuitenkaan ole. Ei ollut myöskään Paavalin aikana. Uudessa testamentissa Paavali rohkaisee meitä olemaan rauhassa eri mieltä. Pidä oma mielipiteesi, vaikka olisi toinen Jeesusta seuraava uskova, jolla olisi täysin päinvastainen näkemys. Paavalin mukaan meidän pitääkin olla eri mieltä. Yksimielisyys on siinä, että kaikki yhdessä etsimme Jumalan kunniaa.

Maailma tarvitsee perusteluja

Maailman suuntaan meidän tulee perustella kannanottomme muutoinkin kuin Raamatun sanalla. Yhteiskunnassa elämme erilaisten ihmisten kanssa rinnakkain. Tehtävämme on rakentaa kaikille mahdollisimman suotuisaa yhteiskuntaa, jossa täällä asuvat voivat elää.

Meidän on opeteltava tuomaan omat näkemyksemme rohkeasti esiin, meillä on siihen oikeus. Meillä on myös oikeus pitää esillä sitä, mihin uskomme. Tehdään se sivistyneesti ja toisiamme kunnioittaen. Silloin voimme vaikuttaa tämän yhteiskunnan elämään ja yhdessäolemiseen.

Meissä oleva penseys ja epäusko haastavat rukousta. Rukoileminen on hengellisyyden ytimessä. Epäuskolla ei ole rukouselämää. Penseys ja uskon haaleus sammuttavat rukoilemisen tulen, silloin myös hengenliekki pakkaa hiipumaan. Useimmat Raamatun rukoukset ovat me-muodossa, mutta yhteinen rukoileminen on seurakunnissamme valitettavasti vähentynyt.

Rakkaus antaa tilaa erilaisille näkemyksille

Kapeakatseinen ja usein omavanhurskautta rakentava hengellisyys haastaa rakkautemme. Osa niistä haasteista, joiden edessä seurakuntamme kamppailevat olisivat ratkaistavissa, jos rakastaisimme toisiamme vilpittömämmin.

Antakaa toisillenne tilaa ja kuunnelkaa. Tarvitsemme lisää rakkautta. Se syntyy lähimmäisiä rakastavista teoista ja sanoista. Rakastetaan toisiamme vilpittömästi sydämestämme.

Pelko näivettää rohkeuden ja toivon. Kuten leiviskän kätkenyt palvelija kätki leiviskän, koska pelkäsi. Hän halusi säilyttää sen mitä oli saanut. Se vie rohkeuden ja mahdollisuuden riskinottoon. Herra otti pois senkin mitä hänellä oli ja antoi niille, joilla oli jo paljon.  He olivat toimineet rohkeasti ja toivorikkaasti.

Meillä on toivoa, siksi meidän tulisi olla rohkeampia ottamaan riskejä. Tekemään se yhdessä tavalla, jota itse voisimme kuvata rohkeudeksi. Uskalletaan katsoa peltosarkaa Jumalan silmin.

Karoliina Leikkari

Artikkelikuva: Hannu Vuorinen puhui Suomen Vapaakirkon vuosikokouksessa, joka pidettiin 29.6. Porissa kesäjuhlien yhteydessä. Kuva: Karoliina Leikkari