Salasana unohtunut?

Vuosi sitten joukko suomalaisia lähti tanssimaan Belo Horizonten kaduille. Nyt projekti saa jatkoa.

”Kohta päästään tekemään niitä siistejä juttuja, joista on puhuttu kaksi vuotta”, Emilia de la Rosa, yksi Legacy Projectin tanssijoista sanoo kameralle.

Esa Paavolan kuvaama dokumenttielokuva välittää suomalaisten nuorten tuntoja kuukauden mittaiselta lähetysmatkalta Brasilian Belo Horizonteen. Suurkaupungin slummialueilla toteutettiin vuonna 2017 tanssipainotteinen aktio Vapaakirkon tukemana, mutta muuten vapaaehtoisvoimin. Aktion visionääri Frans Rautalahti kertoo, että matkalla oli kolme tavoitetta: mahdollistaa lähtijöille vahva kokemus ja kasvun paikka, tukea paikallista työtä ja kolmanneksi välittää evankeliumia verkossa ilmaiseksi nähtävän dokumentin kautta.

– Kun nämä tavoitteet ottaa huomioon, niin minusta se oli tosi onnistunut, Rautalahti kiittelee.

– Tietenkään en osannut odottaa, että siitä poikii jotain tuommoista.

Lähtijöitä ja lähettäjiä tarvitaan

”Tuommoinen” viittaa Legacy Project 2019:ään, joka on jatkoa edelliselle huomattavasti suuremmassa mittakaavassa. Ensi vuoden kesäkuussa on tarkoitus lähettää sata ihmistä eri kohteisiin ympäri maailmaa. Listalta löytyvät muun muassa Ecuador, Himalaja ja Uganda, varhaisnuorille ja yli 40-vuotiaille suunnatut matkat sekä seikkailuaktio Moldovaan. Kaikki kohteet eivät ole vielä varmistuneet.

– Kohteet on valittu sen perusteella, että aktiot tukevat paikoissa toimivien eri lähetysjärjestöjen tekemää pitkäaikaista työtä, Vapaakirkon lähetyssihteeri Roni Zidbeck selittää.

Projektin taustalla ovat hänen lisäkseen Vapaakirkon lähetysjohtaja Nanna Rautiainen ja nuorisotyön johtaja Tommi Koivunen, Operaatio Mobilisaatiolle työskentelevä Suvi Kekkonen sekä Suomen Youth With A Missionin (YWAM) leivissä oleva Henri Hermunen.

Toistaiseksi ilmoittautuneita ja tiiminvetäjiä on yhteensä nelisenkymmentä. Zidbeck uskoo, että sata lähtijää saadaan kokoon. Heidän lisäkseen ihmisiä kannustetaan lähettäjiksi, rukoilemaan ja tukemaan aktioita taloudellisesti.

– Haluamme tarjota kaikille mahdollisuuden osallistua.

Median hyödyntäminen on jälleen kiikarissa, ja tästäkin projektista tehdään dokumenttielokuva.

Tanssi sopi slummeihin

Vuoden 2017 Legacy Project sai alkunsa Brasiliassa kolme vuotta aikaisemmin. Kavereidensa kanssa maassa vieraillut Frans Rautalahti tutustui paikallisiin YWAMin työntekijöihin.

– Yksi johtaja Edimar heitti vision tanssiprojektista, mistä tämä lähti käyntiin. Edi heitti kaksi termiä: luova ja rohkea, Rautalahti kertoo.

Lajiksi valikoitui tanssi, joka paitsi täytti luovuuden ja rohkeuden ehdot, myös sopi luontaisesti latinokulttuuriin. Rautalahti myös tiesi, että hänen jyväskyläläisessä ystäväpiirissään oli aktiivisia tanssin harrastajia, joilla oli intoa toteuttaa tanssiprojekti ulkomailla asti. Yhtälön tuloksena huhtikuussa 2017 Suomesta lähti kaksitoista ihmistä Belo Horizonteen kuukaudeksi. Mukana oli kahdeksan tanssijaa ja neljä projektityöntekijää, mukaan lukien kuvaaja Esa Paavola.

Paikallisella YWAMilla on ollut Rautalahden mukaan vahvaa työtä kaupungin slummeissa, joten siitä tuli luontainen ympäristö tapahtumille, joita järjestettiin lapsille ja heidän perheilleen. Lisäksi Suomesta kerättiin lahjoituksia, jotka osoitettiin YWAMIN Rock House -yhteisölle, joka tekee töitä slummilasten ja huumeriippuvaisten parissa.

Projektin pitkäkestoisia vaikutuksia paikallisten elämään Rautalahti ei osaa arvioida, mutta kolmen vuoden aikana hiotut koreografiat ja niiden kautta välittynyt sanoma kirvoitti hänen mukaansa katselijoista niin naurua kuin kyyneleitäkin. Kuitenkin muutaman viikon projekti oli tärkeydestään huolimatta lyhyt sysäys järjestöjen ja seurakuntien tekemän työn rinnalla.

– Onhan se totta kai vähän karuakin, että me menemme hetkeksi ja katoamme sitten heidän elämästään, hän pohtii.

”Ei mennä sooloilemaan”

Lyhytaikaisuus on aktioiden vahvuus ja heikkous. Parhaimmillaan muualta tuleva, innokas ryhmä innostaa myös paikallisia työntekijöitä ja mahdollistaa kampanjoita, joihin näillä ei olisi voimavaroja. Pahimmillaan omilla ehdoillaan toimiva, ennakkokäsityksillä ladattu tiimi saattaa vain nakertaa pitkäjänteistä työtä.

Legacy Project 2019:n järjestäjät tiedostavat riskit. Kohteisiin ei ole tarkoitus mennä valkoisen miehen taakka olalla, vaan eettisyys on yksi projektin kantavista arvoista.

– Sinne ei mennä sooloilemaan, vaan tukemaan olemassa olevaa työtä. Suunnittelemme toiminnan paikallisen tiimin kanssa tyyliin: ”Meiltä tulee kymmenen tyyppiä palvelemaan teitä tällaisilla lahjoilla, mitä te haluatte?” Roni Zidbeck selittää.

Hän sanoo, että niissäkin tapauksissa, joissa kohteessa toimiva lähetysjärjestö on länsimaalaista alkuperää, työtä pyritään saamaan mahdollisimman paljon paikallisten käsiin.

– Ajatus on, että länsimaalaiset voivat toimia katalysaattoreina ja viedä hyviä asioita muokkaamatta alkuperäistä kulttuuria.

Eniten aktio muuttaa lähtijöitä

Paikallisen työn tukeminen on tärkeä tavoite, mutta matkan vaikutus on kaksisuuntainen: eniten aktiot vaikuttavat lähtijöihin itseensä. Roni Zidbeck muistuttaa, että aktio antaa kokemuksen siitä, mitä lähetystyö mahdollisesti voisi olla, ja millaista on tehdä työtä toisen kulttuurin keskellä. Samalla se näyttää, miten Jumala toimii eri puolilla maailmaa.

Vaikka Frans Rautalahti ei ole enää itse johtamassa vuoden 2019 Legacy Projectia, hän lähtee yhden aktion vetäjäksi, jälleen Brasiliaan.

– Näen itseni mahdollistajan roolissa. Saan mahdollistaa vetämälleni ryhmälle kasvattavan kokemuksen. He saavat omaan elämäänsä mukaan jotain sellaista, joka jättää vahvan jäljen ja antaa ehkä suuntaa omalle kutsumukselle, hän kuvailee.

Lisätietoa projektista saa sivuilta www.thelegacyproject.fi.

Pia Korhonen

Artikkelikuva: Henri Hermunen, Miia Rauhala, Heidi Aalto ja Roni Zidbeck haastoivat kesäjuhlakävijöitä lähtemään Legacy Projectin mukana maailmalle. Kuva: Pia Korhonen