Salasana unohtunut?

Usein miellämme Matteuksen evankeliumin jakeet 28:19–20 lähetyskäskyksi kertoa Kristuksesta kansoille. Mutta usein aloitamme täyttää tehtävää ja lopetamme, kun henkilö ”rukoilee rukouksen”.

Nämä jakeet eivät kehota meitä saamaan ihmisiä ”rukoilemaan rukouksia”, jotta Jeesus tulisi heidän elämäänsä, vaan ne kehottavat meitä tekemään opetuslapsia. Kun joku ”rukoilee rukouksen”, hän on vain alussa matkallaan Kristuksen kanssa, ja meitä pyydetään kulkemaan heidän kanssaan sekä auttamaan heitä tulemaan Jeesuksen opetuslapsiksi. Nämä jakeet oikeastaan kutsuvat meitä mentoreiksi.

”Paineita! Minulla ei ole aikaa! En tiedä, mitä tehdä! Se on liian suuri tehtävä!” Nämä voivat olla ensimmäisiä ajatuksiamme, ja niiden takaa löytyvät ”minä ja itse”.

Missä on Jeesus? Missä on rakastava Isämme? Mitä tapahtuu ajatukselle: ”Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.” (Matteus 11:29)

Jumala ei kutsu meitä suuren taakan alle. Hän kutsuu meitä ensin olemaan Hänen opetuslapsiaan, istumaan Hänen jaloissaan ja lepäämään Hänessä. Sitten Hän haluaa meidän auttavan toisia tekemään saman.

Tätä on olla tavallisen elämämme keskellä tavallisena ihmisenä, joka sallii yliluonnollisen Jumalan tehdä yliluonnollisia asioita omassa ja sisariemme sekä veljiemme elämässä. Jaamme elämää yhdessä.

 

Elämän jakaminen yhdessä

Aiemmin tänä syksynä olin lounaalla erään seurakuntamme pienryhmää vetävän nuoren naisen kanssa. Kysyin, kuinka hänellä sujui Herran kanssa, kuinka hän pärjäsi opinnoissaan ja mitä tapahtui hänen pienryhmänsä nuorten naisten elämässä. Tärkein asia, josta hän halusi keskustella ryhmäänsä liittyen, oli kuinka puhua seurustelun raamatullisista periaatteista. Siispä kysyin, mitä hän oli sanonut ryhmälle, ja sitten keskustelimme siitä, mitä Jeesus sanoisi.

Tällä viikolla olin kahvilla töiden jälkeen kahden muun pienryhmää johtavan naisen kanssa. Kysyin, kuinka heillä sujui Herran kanssa, kuinka toinen heistä pärjäsi avioliitossaan (oliko aikaa treffeille?), ja kuinka toisella sujui gradunsa kanssa. Sitten siirryimme puhumaan heidän pienryhmästään. Suurin kysymys oli se, kuinka puhua suoremmin hengellisiä totuuksia eräälle ryhmän jäsenelle, joka haki ei-kristillisiä neuvoja elämäntilanteeseensa.

 

Kasvaminen yhdessä

”Rauta rautaa hioo, ihminen hioo ihmistä.” (Sananlaskut 27:17) Kun kuljemme Herran kanssa joka päivä, kasvamme Hänen opetuslapsikseen. Siten meillä on jotakin, josta voi ammentaa toisille ja jolla voimme auttaa toisia näiden matkalla Jumalan kanssa. Eikö tämä ole mentorointia: pysähtyä kertomaan toisillemme, mitä olemme oppineet Häneltä?

 

Lisa Lahtela
Kirjoittaja on tavallista elämää elävä tavallinen ihminen, joka haluaa nähdä Jumalan tekevän yliluonnollisia asioita hänen kauttaan toisten elämässä. Hän ja hänen aviomiehensä Pekka, toisen parin kanssa, vastaavat pienryhmätoiminnasta Jyväskylän vapaaseurakunnassa.

 

Artikkelikuva: Tätä on olla tavallisen elämämme keskellä tavallisena ihmisenä, joka sallii yliluonnollisen Jumalan tehdä yliluonnollisia asioita omassa ja sisariemme sekä veljiemme elämässä. Jaamme elämää yhdessä. Kuva: Alexey Ruban / Unsplash.

Käännös englannista: SVL