Salasana unohtunut?

Hannu Lahtinen jää eläkkeelle Suomen Viikkolehden päätoimittajan tehtävästä.

Opettaja antoi kansakoululuokalleen tehtäväksi piirtää ja värittää kuva jostakin itselle tärkeästä rakennuksesta. Hannu Lahtisen piirtämän talon seinässä oli numero kahdeksan Kouvolan vapaaseurakunnan silloisen, Koulukadulla sijainneen kirkon osoitteen mukaisesti.

– Muistan vanhempieni ihmetelleen kohteen valintaa, mutta toisaalta he olivat iloisia, koska seurakunnassa käynti oli pojan mielessä, Lahtinen kertoo.

Itseasiassa kävi niin, että Lahtiset — isä, äiti ja poika — asuivat kolmisen vuotta aivan kirkon naapurissa ennen kirkkokiinteistön purkamista. Kouvolan asemakaavaa uudistettaessa kirkon viereiselle tontille oli noussut yhdeksänkerroksisia kerrostaloja. Kirkon tontti kaavoitettiin parkkipaikaksi.

– Asuimme kahdeksannessa kerroksessa. Uusi ja vanha rakennuskanta olivat vierekkäin. Kirkon laaja piha oli erinomainen leikkipaikka. Talossa asui papin ja talonmiehen lapsia omasta takaa ja kulmakunnan lapsista saatiin lisää meteliä.

– Jotkut kavereistani kävivät myös poikakerhoa. Pihalla oli iso liiteri- ja ulkohuussirakennus. Ne antoivat lisää mahdollisuuksia mielikuvitukselle Batmania ja Robinia leikittäessä. Vessanalusta tarjosi mahdollisuuden yrittää rottien metsästystä hakapaukkuritsoilla.

Pyhä ja tavallinen

Kouvolan nykyinen vapaakirkko Ahdinkadulla vihittiin käyttöön vuonna 1967. Sen suojissa alkoi Lahtisen varsinainen seurakuntaelämä iän karttuessa ja kun Jeesuksen seuraamisesta tuli elämänsuunta. Kuorossa laulaminen, nuortenillat ja sunnuntain kokoukset olivat viikottaista todellisuutta. Seurakuntaan syntyi 1970-luvun aikana iso nuorten ryhmä, mikä merkitsi vilkasta toimintaa ja kaveripiiriä.

– Jäin armeijan jälkeen vielä Kouvolaan. Opiskelin laskentatoimen ylioppilasmerkonomiksi ja olin työelämässä konttoripäällikkönä kolme vuotta ennen päätoimiseen hengelliseen työhön suuntautumista. Yrityselämän maistaminen on ollut arvokas pääoma hyödynnettäväksi.

Kuuluminen nuorisojoukkoon, joka arvosti yhteistä rukousta, armolahjoja ja seurakunnassa palvelemista sekä nuortenpiirin puheenjohtajuus ja lastenleirien vetäminen antoivat Lahtiselle sopivaa valmennusta tulevaa seurakuntatyötä varten. Lahtinen oli tuolloin myös jonkin aikaa SVN:n johtokunnan ja nuorisotyötiimin jäsen.

–1970-luvun loppupuolella vapaaseurakunnalle hankittu Pöljön kesäkoti ja leirikeskus olivat tärkeä keidas. Siellä jos missä saatoimme toteuttaa ”pyhää ja tavallista” ja ”luonnollista ja yliluonnollista” elämää.

Nuoruuden kertauskurssi

Lahtinen lähti Kouvolasta maailmalle vapun jälkeen vuonna 1980. Hengellisen työn kutsumus oli vähitellen vahvistunut.

– En oikein tiennyt mihin suuntaisin. Olenko pastori kotimaassa vai viekö tie lähetystyöhön. Päätin suunnata ensin lähikuukausiksi kielikouluun Englantiin. Siitä olisi joka tapauksessa hyötyä, jos vaikka edessä olisivat opinnot englanninkielisessä maailmassa.

Kävi niin, että Lahtinen palasi jo syksyksi Hankoniemelle työntekijäkoulutukseen. Kouluvuoden loppupuolella rehtori Väinö A. Hyvönen haastoi Lahtista jatkamaan opintoja norjalaisen sisarkirkon teologisessa seminaarissa Oslossa. Sillä reissulla meni neljä vuotta.

– Olen todella kiitollinen Väinölle. Pohjoismaisissa yhteyksissä oli ollut puhetta lähettää joskus Suomesta opiskelija Ansgarskoleniin.

– Väinö pani toimeksi, Vapaakirkon hallitus vauhditti ja niin ymmärsin lähteä liikkeelle. Myöhemmin joitakin muitakin suomalaisia on ollut Norjassa opiskelemassa koulun muutettua Kristiansandiin.

Oslon vuodet merkitsivät yhden kielen vahvaa omaksumista, mikä on avannut väyliä ammentaa tietoa ja yhteyksiä heikommaksi jääneen englanninkielen ohella. Neljä vuotta lisää teologiaa teki hyvää ja norjalaisessa seurakuntaelämässä mukana oleminen antoi koko joukon uutta mietittävää.

– Uskon sanan ja menestysteologian aallot synnyttivät Norjassa juuri silloin paljon myllerrystä. Oli opettavaista seurata sitä.

– Sisarkirkossamme oli uusien seurakuntien istuttamisessa hyvä vaihe. Yksi opettajistamme oli myös juuri julkaissut seurakuntakasvusta kirjan. Muutenkin seurakuntakasvun teemat olivat kannustavasti esillä.

– Vaikka olin Osloon mennessä jo 27-vuotias, vietin siellä toisen nuoruuden. Oli konsertteja, lauloin nuorisokuorossa, lenkkeilin Holmenkollenin maastoissa ja hengailin kavereiden kanssa. Kävimme Euroopassa konferensseissa. Olin myös kaksi vuotta oppilaskunnan puheenjohtajana, mikä antoi sisäpiirinäkökulmaa oppilaitoksen elämään.

Viisi lämpöistä vuotta

Lahden vapaaseurakunta sai vastavalmistuneen pastorin työhönsä syksyllä 1985.

– Oli etuoikeus päästä toisen pastorin tehtäviin vireään seurakuntaan. Allan ja Anita Grönqvist antoivat tukensa ja työtoveruutensa yhdessä toisten työntekijöiden kanssa.

Viisi vuotta kului. Tämän vaiheen loppupuolella Lahtinen tapasi vaimonsa Annen olleessaan Kiponniemessä opettamassa. He avioituivat keväällä 1990, ja heillä on kaksi aikuista lasta: Anttoni ja Anniina.

– Anne meni naimisiin seurakuntapastorin kanssa, mutta huomasi pian olevansa vaimona valtakunnallisessa työssä viilettävän miehen rinnalla. Ilman Annen sitoutumista hengelliseen työhön perheemme elämä ei olisi toiminut. Anne jäi myös viideksi vuodeksi pois työelämästä, kun lapset olivat pieniä. Olen syvästi kiitollinen Annelle kumppanuudesta.
Seurakuntatyöstä Lahtinen jäi kaipaamaan eniten seurakunnan säännöllistä rukouselämää.

– Se on ainutlaatuinen kantava voima ja tuo uskovia lähelle toisiaan iloissa ja suruissa. Viihdyin Lahdessa muutenkin hyvin. Kaipauksen tunteet vaivasivat pitkään.

Kahden jakson kokonaisuus

Lahtinen astui Vapaakirkon yhteisten toimintojen palvelukseen syksyllä 1990. Hän jää nyt eläkkeelle 63-vuotiaana 27 työvuoden jälkeen. Hän työskenteli ensin vajaan vuoden koulutussihteerinä, sitten yli 12 vuotta kotimaantyönjohtajana ja vuoden vaihteesta 2003 alkaen hän on toiminut Suomen Viikkolehden päätoimittajana.

Hän on työskennellyt kolmen kirkkokunnanjohtajan alaisuudessa. Pääkirjoituksia on syntynyt reilusti yli 600. Kirkon johtoryhmän jäsenenä hänellä on laaja tuntemus myös muiden kuin kotimaantyön toimialan kehityskaarista.

– Kirkon toimialajohtajat ovat verkostoluojia ja vastuunalueensa koordinaattoreita. He ovat taustavaikuttajia ja asennemuokkaajia sekä samalla myös johtajia. He toimivat yhdessä sovittujen työnäkyjen istuttajina.

– Itse kukin heistä antaa suoranaisesti palveluja seurakunnille, ja he myös valvovat toimialansa varojen käyttöä, Lahtinen summaa kirkon vastuuhenkilöiden tehtäviä.
Lahtinen muistuttaa, että nykyinen työ rakentuu aina edellisten sukupolvien aikaansaannosten varaan. Samalla on koko ajan kyse asioiden uudelleen liikkeellepanemisesta. Koska hänellä on pitkä yhtenäinen jakso näköalapaikalla, hän on nähnyt monien toimintojen myönteistä kehitystä.

– Pisimpään olen ollut sekä suoraan että välillisesti vaikuttamassa Vapaakirkon koulutuksen saralla. Olin aikanaan vuosia kirkon koulutustoimikunnassa ja opiston johtokunnassa.

– Olin lisäksi jo 30 vuotta sitten niin sanotun Niemelän (Matti)toimikunnan sihteeri, jonka tehtävänä oli laatia raportti työntekijäkoulutuksessa tarvittavista muutoksista. Olimme toimikuntana jo silloin täysin yksimielisiä siitä, että opisto olisi sijoitettava Hangosta keskemmälle maata.

Kotimaantyön kaudelta Lahtinen mainitsee suurimpina ilonaiheinaan Alfan tuomisen Suomeen, toimet diakoniatyön vauhdittamiseksi sekä sen, että uusien vapaaseurakuntien istuttaminen on muodostunut yhä luonnollisemmaksi osaksi vapaakirkollisuutta.

– Koko ajan on ollut oikeita henkilöitä oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Yhteistyö toimialajohtajien ja eri työryhmissä palvelleiden vapaaseurakuntalaisten kanssa on ollut hyvää.

– Seurakuntien vastuullisten ja työntekijäkunnan asennoitumista tehtävääni kuvaavat sanat: yhteistyöhalukkuus, ystävällisyys ja halu toimia Valtakunnan parhaaksi.

Lahtinen toimi juhlapäällikkönä yli 10 kesäjuhlilla.

– Seurakuntien valtuuttamat järjestelypäälliköt ovat olleet upeaa joukkoa. Heidän johdollaan

Kesäjuhlilla Hannu Lahtinen saateltiin kehuin ja kiitoksin eläkkeelle. Kuva: Markku Pitkänen

toimineiden talkoolaisten sydämellinen sitoutuminen on mahdollistanut meille antoisat juhlat vuodesta toiseen.

– Kesäjuhlilla ovat kulttuurin muutokset tulleet näkyviin. Asioita, jotka olivat aikanaan suurta mutinaa aiheuttavia tai poissa laskuista, arvostetaan nyt luonnollisina, kuten sitä, että naiset osallistuvat ehtoollisen jakoon ja että juhlilla on railakasta ylistystä ja rinnakkaistilaisuuksien tarjontaa.

Tarinoita ja kohtaamisia

Kun Suomen Viikkolehden päätoimittaja Merja Pitkänen valittiin Päivä Osakeyhtiön toimitusjohtajaksi, Vapaakirkon hallitus kutsui Lahtisen lehden päätoimittajaksi. Siirtyminen tapahtui joustavasti. Päivän henkilökunta oli tuttua jo ennestään, ja Lahtinen oli toiminut vuosia kirkon edustajana yhtiön hallituksessa.

– Olen kokenut, että minua on siunattu hyvillä työtovereilla. Päivän henkilökunta on upeaa joukkoa.

– Hyvän suomenkielisen kirjallisuuden ja lehtien olemassaolo on usein itsestäänselvyys. Emme osaa olla tarpeeksi kiitollisia niistä mahdollisuuksista, joita ne tarjoavat hengellisen heräämisen, kasvun ja seurakuntaelämään sitoutumisen kannalta. Niiden annista saamme rakennusaineita kristillisen maailmankuvan mukaiseen elämään.

– Lehtijuttujen myötä olen päässyt kurkistamaan ihmisten elämään. Kerta toisensa jälkeen on ollut pakko todeta, että Jumalan tiet ovat ihmeelliset ja hänen armonsa pysyy järkähtämättömänä.

Keskeiset periaatteet

Vapaaseurakuntien hyvinvoinnin edistäminen on ollut Lahtiselle innostava kannustin koko työuran ajan. Omalle toiminnalleen hän määritteli alla olevat periaatteet pari vuotta kotimaantyönjohtoon astumisensa jälkeen vuonna 1993.

– Allekirjoitan ne edelleen. Ne kuvaavat hyvin ajatteluani ja asennoitumista tehtäviini, Lahtinen toteaa.

  • Olet hengellinen johtaja — elä ja rukoile sen mukaan.
  • Olet avainasemassa — edistä elämän ”virtausta”.
  • Lähetyskäsky on voimassa.
  • Olet Kristuksen palvelija — vasta sitten vapaaseurakuntien.
  • Kutsutut ovat olemassa — rakasta ja julista heidän esiin.
  • Jumalan läsnäolo on ratkaisevaa, siihen liittyy raitis ja haastava karismaattisuus.
  • Edistä yleistä pappeutta.
  • Oleminen ennen tekemistä.
  • Yhteys on tärkeämpi kuin toiminnan ”tehokkuus”.
  • Organismi tärkeämpi kuin organisaatio.
  • Uudet seurakunnat ovat välttämättömyys.
  • Muista tasapaino uuden ja vanhan välillä.
  • Anna tilaa toisille — tee vain oma osuutesi.
  • Kysy: miten tämän voisi tehdä paremmin.
  • Uskalla elää paradokseissa.
  • Anna tilaa lapselle itsessäsi.

 

Merja Pitkänen

Artikkelikuva:  Hannu Lahtinen on palvellut kolmen kirkkokunnanjohtajan aikana. Kun osaa olla johdettavana, osaa myös johtaa toisia! Lahtinen on aina ollut pidetty ja arvostettu työtovereidensa keskellä. Viimeisimmäksi hän oli Päivä Osakeyhtiön palveluksessa. Kuva: Karoliina Leikkari