Salasana unohtunut?

”Niin öljypuutkin unelmoivat taas luona temppelin, ja iltakellot hiljaa soivat yli Siionin …”, kajahtaa Naomi Shemerin Kultainen Jerusalem Helsingin vapaakirkossa.

– Tätä laulua kuuntelimme kuuden päivän sodan aikana pommisuojassa Tel Avivissa, Israelin Suomen-suurlähettiläs Dov Segev-Steinberg kertoo liikuttuneena.

– Elettiin vuotta 1967. Olin silloin 10-vuotias, emmekä tienneet, mikä on tulevaisuutemme.

– 70-vuotisen itsenäisyytensä aikana Israel on kohdannut monia sotia ja vastoinkäymisiä, mutta niistä on aina selvitty, Segev-Steinberg jatkaa.

Kohtalotoverit tapasivat Israelissa

Israelin valtion historia muistuttaa myös suurlähettilään oman perheen tarinaa.

Segev-Steinbergin juuret vievät Eurooppaan. Isä oli kotoisin Puolasta ja äiti Unkarista. Sukua menehtyi holokaustissa, mutta vanhemmat ihmeen kaupalla selviytyivät.

– En seisoisi tänään edessänne ilman paikallisten kristittyjen apua ja myötätuntoa juutalaisia kohtaan. Isäni ja hänen neljä sisarustaan pysyivät hengissä, koska köyhä puolalainen maanviljelijä tarjosi heille turvapaikan vajastaan metsän keskellä. Siellä he piilottelivat kahden ja puolen vuoden ajan, kunnes oli jälleen turvallista jatkaa matkaa.

Sodan jälkeen Segev-Steinbergin isä muutti vasta perustettuun Israelin valtioon, jossa hän tapasi unkarinjuutalaisen kohtalotoverinsa, tulevan vaimonsa.

– Nuori pari avioitui, ja loppu onkin historiaa, lähettiläs naurahtaa.

”Ongelmia ei synny tavallisten ihmisten kesken”

Helsingin vapaakirkossa vietetään lehtimajanjuhlaa. Viikonlopun aikana on kuunneltu Raamattu-opetusta, saatu tietoa Lähi-idän ajankohtaisesta tilanteesta, nautittu sapatti-ateriaa, laulettu ja tanssittukin. Nyt on juhlien päätöstilaisuus, johon osallistuvat Israelin suurlähettiläs Segev-Steinberg sekä Suomen juutalaisen seurakunnan ylirabbi Simon Livson.

Vaikka kristittyjen ja juutalaisten suhteet ovat olleet historian saatossa usein ongelmalliset, yritetään tänään löytää yhteyttä ja rakentaa siltoja.

”Miten hyvää ja suloista on, kun veljekset sovussa asuvat…”, lauletaan seuraavaksi. Alunperin hepreankielisen laulun sanat tulevat psalmista 133, jonka moni tuntuu osaavan.

– Yhteyttä rakennettaessa on yritettävä ymmärtää toista osapuolta, Segev-Steinberg jatkaa.

Tämän hän käsitti itse jo nuorena ryhtyessään opiskelemaan arabialaista kirjallisuutta ja Lähi-idän historiaa Tel Avivin yliopistossa. Arabian taidosta onkin ollut myöhemmin suurta hyötyä Segev-Steinbergin diplomaattiuralla hänen palvellessaan Egyptissä ja Qatarissa.

Lähi-idässä yhteyttä tarvitaan, ehkä kipeämmin kuin missään muualla.

– Haluamme rauhaa emmekä sotaa, kuten varmasti myös monet ihmiset naapurimaissamme, suurlähettiläs sanoo.

– Lopultahan kaikki haluavat elää rauhassa, ansaita elannon perheelleen ja turvata lapsille hyvän koulutuksen ja tulevaisuuden. Lähi-idässä ei synny ongelmia tavallisten ihmisten kesken, vaan tiettyjen radikaalien ryhmien kanssa.

Ruusut muistuttavat historian julmuuksista

Kirkkosalin täyttää Schindlerin lista -elokuvan kaihoisa tunnussävelmä. Alttarille tuodaan punaisia ja valkoisia ruusuja — kahdeksan kutakin — niiden kahdeksan juutalaispakolaisen muistoksi, jotka Suomi luovutti natsien käsiin ja kuolemaan vuonna 1942. Samalla Suomen Vapaakirkko ja paikalla olevat kristityt pyytävät anteeksi sitä, mitä aikaisemmat sukupolvemme tekivät tai jättivät tekemättä juutalaisvainojen aikana.

Tilaisuus huipentuu seurakunnan yhteiseen katumuskävelyyn Tähtitorninmäelle, johon on pystytetty muistomerkki kahdeksalle vainoissa menehtyneelle.

– On tärkeää, ettemme unohda, mutta samalla vieläkin tärkeämpää on ottaa opiksi historiasta ja varmistaa, etteivät holokaustin kauheudet enää ikinä toistuisi, Segev-Steinberg toteaa.

Susanna Rajala

Kuva: Israelin Suomen-suurlähettiläs Dov Segev-Steinberg puhui kristittyjen ja juutalaisten yhteydestä Helsingin vapaaseurakunnassa lehtimajanjuhlassa. Kuva: Seppo Mäki