Salasana unohtunut?

Useimpien nykypäivän kristittyjen tavoin minäkin olin saanut opetusta, että tunteet ovat epäluotettavia ja ettei niihin pidä uskoa. Ne ailahtelevat ja ovat viimeinen asia, mihin meidän pitäisi kiinnittää huomiota hengellisessä elämässämme. Mutta tämä on väärä näkemys.

Daniel Golemanin, Tunneäly-teoksen kirjoittajan, mukaan emootiot ovat ”kaikenlaisia elämyksellisiä mielenliikkeitä ja niihin liittyviä ajatuksia, psykologisia ja biologisia tiloja sekä yllykkeitä toimintaan”. Goleman tarkoittaa, että Jumala on luonut ihmisen tuntemaan laajan kirjon emootioita, tunteita. On olemassa satoja erilaisia tunteita ja niillä jokaisella omat muunnelmansa, yhdistelmänsä ja lukuisat erityisvivahteensa. Tutkijat ovat luokitelleet ne kahdeksaksi pääryhmäksi: viha, suru, pelko, nautinto, rakkaus, yllättyminen, inho, häpeä.

Mieleeni ei ollut koskaan tullut, että Jumala saattaisi puhua minulle ”tunteiden maailmassa” tinkimättä kuitenkaan totuudestaan. Kuinka voisin kuunnella halujani, unelmiani ja mielihalujani? Eivätkö ne veisi minua kapinallisuuteen, pois Jumalasta?

Niinpä jätin ne huomiotta. ——

Useimmat kristityt ajattelevat, ettei heillä ole lupa ottaa huomioon tunteitaan, nimetä niitä eikä ilmaista niitä avoimesti. Tämä pätee erityisesti ”vaikeampiin” tunteisiin, kuten pelko, suru tai viha. Lopulta kuitenkin viha ja masennus saivat minut pysähtymään ja myöntämään, että jokin oli pahasti pielessä. En enää pystynyt pitämään niitä sisälläni. Aloin ”vuotaa” kaikissa ihmissuhteissani niin työssä kuin kotonakin.

Kun vuosi toisensa jälkeen kiellämme kipumme, menetyksemme ja tunteemme, menetämme yhä enemmän inhimillisyyttämme. Vähitellen olemme vain tyhjiä kuoria, joiden päälle on liimattu hymyilevät kasvot. On surullista todeta, että paljolti tällaista hedelmää opetuslapseuttaminen on tuottanut seurakunnissamme. Kun annoin itselleni luvan tuntea monenlaisia tunteita — myös surua, masennusta, pelkoa ja vihaa — hengellisyydessäni tapahtui vallankumous. Tajusin pian, että puutteellinen ymmärrys siitä, mikä sija tunteilla on Raamatun mukaan kristillisessä elämässämme, on aiheuttanut laajaa tuhoa ja pitänyt orjuudessa ihmisiä, jotka ovat vapaita Kristuksessa.

Matka aitoon muutokseen kohti tunnetervettä hengellisyyttä alkaa sitoutumisesta siihen, että annamme itsellemme luvan kokea tunteita. Se on olennainen osa ihmisyyttämme ja ainutlaatuista persoonallisuuttamme Jumalan kuvaksi luotuina miehinä ja naisina.

Teksti on katkelma Peter Scazzeron kirjasta Tunneterve hengellisyys (Päivä 2018), suomentanut Tarja Nieminen.